Siirry pääsisältöön

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Pihlaja melkein sylkäisi viimeiset sanansa. Lemek kohottautui ylös. Hän katsoi Pihlajan kettusilmiä ja niiden halveksuvaa katsetta. Hän muisti sanat, joilla aavalaisia oli Laakson lauluissa kuvailtu. Vanhat sanat olivat raskaita, ne olivat eläneet kauan, keränneet laahuksiinsa kaiken sen kinan ja kaunan, joka Laakson ja Aavan välillä oli.

Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut
Otava 2022
kansi Tuuli Juusela
295 sivua

Katri Kauppisen nuorten aikuisten romaani Laakson linnut, Aavan laulut vie lukijan muinaissuomalaiseen maailmaan. Aavan kylässä kärsitään nälästä. Kylän laulut ovat rikkoutuneet ja vanha kauna laaksolaisia kohtaan nostaa päätään. Laaksossa kun eletään yltäkylläisyydessä samaan aikaan, kun aavalaiset voivat huonosti.

Aavan päällikön poika Lemek lähtee retkelle Laaksoon saadakseen kyläänsä sammon ja sitä kautta hyvinvointia. Laaksossa tulijaa ei oteta vastaan kovin lämpimästi, ja edessä on välien selvittely siitäkin huolimatta, että nuorempi sukupolvi ei välttämättä halua pitää yllä vanhaa vihaa. Erityisesti Laakson tuleva johtaja Pihlaja kyseenalaistaa perinteitä ja etsii omaa tapaansa olla johtaja.

Laakson linnut, aavan laulut on runollinen, jopa laulullinen romaani, joka ammentaa kalevalaisista perinteistä tuoreesti ja onnistuneesti. Romaanin henkilöhahmot ovat nimiään myöten kiinteä osa luontoa ja perinteitä: romaanissa seikkailevat esimerkiksi Kallio, Joki ja Paju. Luonnon voimat ovat muutenkin läsnä, mikä on osa kertomuksen viehätystä: ihmiset eivät ole erillisiä ja irrallaan muusta luomakunnasta. 

Erityisesti pidän tässä romaanissa siitä, miten merkityksellisiksi laulut nousevat. Niiden kautta henkilöt rakentavat maailmaansa ja merkityksiä erilaisille asioille – laulut ovat olennainen osa elämää ilman pakottamista ja alleviivaamista. Pakottomasti ja alleviivaamatta rakentuu myös romaanin kiehtova miljöö, jossa on sopivasti tunnistettavaa ja sopivasti mystisyyttä. Lukijalle rohjetaan jättää pääteltävää, ja hyvä niin.

Taitavasti rakennettua ja kauniisti sanoitettua romaania voi lämpimästi suositella sekä nuorille että vähän vanhemmillekin aikuisille.

Muualla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä ja Kirjapöllön huhuiluja.

Helmet 2022: 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.

Kommentit

  1. Tässä taitaisi olla täsmäteos minulle! Pidän mytologioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten tätä täytyy kyllä suositella sinulle!

      Poista
  2. Tykkäsin tosi paljon kirjan historiasta T. Mai Laakso/Kirjasähkökäyrä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiallinen ote on tässä kyllä viehättävä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...