Siirry pääsisältöön

Blogistanian Globalia 2021 -voittaja on selvillä!

Logo: Marja-Leena Liipo

Kirjabloggaajat, -tubettajat ja -grammaajat äänestivät viime viikolla vuoden 2021 parhaista kirjoista. Blogistania-äänestyksiin osallistui yhteensä 51 henkilöä ja Globaliaan 42 äänestäjää. Vain yksi ääni jouduttiin hylkäämään puuttuvan arvion vuoksi ja yksi ääni oli lipsahtanut väärään kategoriaan. Globaliassa äänet jakautuivat 55 eri teoksen kesken.

Ja voittaja on (rumpujen pärinää):

TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä, jonka on suomeksi kääntänyt Mika Kivimäki ja kustantanut Karisto. Fantasiaromaani oman paikan löytämisestä sai yhteensä 13 ääntä ja sitä luonnehditaan arvioissa muun muassa seuraavasti:

Unelmat, velvollisuudet, oikea, väärä, ennakkoluulot ja niiden murtaminen sekä rohkeus ja rakkaus sekoittuvat tässä kauniisti, ja teos on kokonaisuutena yksinkertaisesti hurmaava. (@suskilukee)

Kirja on koskettava mutta samalla hauska kertomus erilaisuudesta, ennakkoluuloista, ystävyydestä ja unelmista. (Hemulin kirjahylly)


Tiukassa kisassa kakkoseksi ylsi Richard Powersin Ikipuut, joka sai 12 pistettä. Sari Karhulahden suomentama ja Gummeruksen suomeksi kustantama teos saa tällaisia kommentteja:
Ikipuut on ansainnut tähtien kimallusta matkalleen. (Kirjasähkökäyrä)
Richard Powers on kirjoittanut suurromaaniinsa koskettavia ihmiskohtaloita ja puita – valtavasti puita. (@luettuaelamaa)

Kolmanneksi sijoittunut romaani sai puolestaan vain pisteen vähemmän kuin hopealle yltänyt: Vigdis Hjorthin Onko äiti kuollut sai 11 pistettä. Katriina Huttusen suomennos on S&S:n kustantama. Norjalaisromaania kuvataan arvioissa näin:
Mikä vimma ja rytmi tässä kirjassa onkaan! Vau! (@raparperitarha_reads)

Onko äiti kuollut on tarina äidistä, kivestä kengässä, kolmannestatoista kiinalaisesta posliinikupista, pensasaidan alle piilotetusta sikarilaatikosta, äidinmurhasta. Mutta se on myös tarina omasta itsestä, omista valinnoista, siitä kuka on velkaa kenellekin. Se on taitavaa, tarkkanäköistä ja heleää kirjallisuutta, nykykaunoa taitavimmillaan. Se on romaani ja ihmisyyden tutkielma, se on tarina, jonka olisin halunnut itse osata kirjoittaa. Se on kertakaikkiaan upea. (Mitä luimme kerran)


Kärkikolmikon lähituntumaan ylsivät seuraavat romaanit, jotka jokainen saivat kymmenen ääntä: Karin Smirnoffin Lähdin veljen luo (Tammi, suom. Outi Menna), Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie (Otava, suom. Markku Päkkilä) ja Elizabeth Stroutin Olive, taas (Tammi, suom. Kristiina Rikman).

Lisäksi lukijat arvostivat 6–9 äänen verran seuraavia teoksia: Alex Schulmanin Eloonjääneet (Otava, suom. Jaana Nikula) sai yhdeksän ääntä ja Tove Ditlevsenin Lapsuus (S&S, suom. Katriina Huttunen) kahdeksan ääntä. Seitsemään ääneen ylsi Julia Phillipsin Katoava maa (Siltala, suom. Hilkka Pekkanen). Seuraavat romaani saivat jokainen kuusi ääntä: Pascal Mercier, Sanojen paino (Tammi, suom. Tuulia Tipa), Natalia Ginzburg, Kieli jota puhuimme (Aula & Co, suom. Elina Melander), Ocean Vuong, Lyhyt maallinen loistomme (S&S, suom. Tero Valkonen) ja Brit Bennett, Mikä meidät erottaa (Tammi, suom. Maria Lyytinen).

Lämpimät onnittelut kaikille kilpailussa menestyneille ja suuret kiitokset äänestäjille!

HUOM! Kirjapalkinnon saajat palkitaan kunniakirjoin Helsingissä Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. kello 12 Rosebud Sivullinen -kirjakaupassa. Lisätietoa tulee myöhemmin, mutta päivä kannattaa kirjata muistiin jo nyt!

Muiden kategorioiden tulokset löytyvät seuraavista vastuublogeista:


Kommentit

  1. Näistä saa kyllä hyviä kirjavinkkejä! Onnea voittajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saa – oma lukulista paisuu taas ihan mahdottomasti. :)

      Poista
  2. Hieno voittaja. Oli itselläkin vuoden parhaimpien kirjojen listalla, mutta koin kirjan jostain syystä nuortenkirjana. Ikipuut oli oma suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin, että voittaja olisi nuortenkirja ennemmin kuin aikuisten, mutta sopii hyvin molemmille. Ikipuita yritin äänikirjana eikä se pitänyt otteessaan. Pitäisi varmaan yrittää painettuna muotona, josko vetäisi paremmin mukaansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat