Siirry pääsisältöön

Blogistanian Globalia 2021 -voittaja on selvillä!

Logo: Marja-Leena Liipo

Kirjabloggaajat, -tubettajat ja -grammaajat äänestivät viime viikolla vuoden 2021 parhaista kirjoista. Blogistania-äänestyksiin osallistui yhteensä 51 henkilöä ja Globaliaan 42 äänestäjää. Vain yksi ääni jouduttiin hylkäämään puuttuvan arvion vuoksi ja yksi ääni oli lipsahtanut väärään kategoriaan. Globaliassa äänet jakautuivat 55 eri teoksen kesken.

Ja voittaja on (rumpujen pärinää):

TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä, jonka on suomeksi kääntänyt Mika Kivimäki ja kustantanut Karisto. Fantasiaromaani oman paikan löytämisestä sai yhteensä 13 ääntä ja sitä luonnehditaan arvioissa muun muassa seuraavasti:

Unelmat, velvollisuudet, oikea, väärä, ennakkoluulot ja niiden murtaminen sekä rohkeus ja rakkaus sekoittuvat tässä kauniisti, ja teos on kokonaisuutena yksinkertaisesti hurmaava. (@suskilukee)

Kirja on koskettava mutta samalla hauska kertomus erilaisuudesta, ennakkoluuloista, ystävyydestä ja unelmista. (Hemulin kirjahylly)


Tiukassa kisassa kakkoseksi ylsi Richard Powersin Ikipuut, joka sai 12 pistettä. Sari Karhulahden suomentama ja Gummeruksen suomeksi kustantama teos saa tällaisia kommentteja:
Ikipuut on ansainnut tähtien kimallusta matkalleen. (Kirjasähkökäyrä)
Richard Powers on kirjoittanut suurromaaniinsa koskettavia ihmiskohtaloita ja puita – valtavasti puita. (@luettuaelamaa)

Kolmanneksi sijoittunut romaani sai puolestaan vain pisteen vähemmän kuin hopealle yltänyt: Vigdis Hjorthin Onko äiti kuollut sai 11 pistettä. Katriina Huttusen suomennos on S&S:n kustantama. Norjalaisromaania kuvataan arvioissa näin:
Mikä vimma ja rytmi tässä kirjassa onkaan! Vau! (@raparperitarha_reads)

Onko äiti kuollut on tarina äidistä, kivestä kengässä, kolmannestatoista kiinalaisesta posliinikupista, pensasaidan alle piilotetusta sikarilaatikosta, äidinmurhasta. Mutta se on myös tarina omasta itsestä, omista valinnoista, siitä kuka on velkaa kenellekin. Se on taitavaa, tarkkanäköistä ja heleää kirjallisuutta, nykykaunoa taitavimmillaan. Se on romaani ja ihmisyyden tutkielma, se on tarina, jonka olisin halunnut itse osata kirjoittaa. Se on kertakaikkiaan upea. (Mitä luimme kerran)


Kärkikolmikon lähituntumaan ylsivät seuraavat romaanit, jotka jokainen saivat kymmenen ääntä: Karin Smirnoffin Lähdin veljen luo (Tammi, suom. Outi Menna), Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie (Otava, suom. Markku Päkkilä) ja Elizabeth Stroutin Olive, taas (Tammi, suom. Kristiina Rikman).

Lisäksi lukijat arvostivat 6–9 äänen verran seuraavia teoksia: Alex Schulmanin Eloonjääneet (Otava, suom. Jaana Nikula) sai yhdeksän ääntä ja Tove Ditlevsenin Lapsuus (S&S, suom. Katriina Huttunen) kahdeksan ääntä. Seitsemään ääneen ylsi Julia Phillipsin Katoava maa (Siltala, suom. Hilkka Pekkanen). Seuraavat romaani saivat jokainen kuusi ääntä: Pascal Mercier, Sanojen paino (Tammi, suom. Tuulia Tipa), Natalia Ginzburg, Kieli jota puhuimme (Aula & Co, suom. Elina Melander), Ocean Vuong, Lyhyt maallinen loistomme (S&S, suom. Tero Valkonen) ja Brit Bennett, Mikä meidät erottaa (Tammi, suom. Maria Lyytinen).

Lämpimät onnittelut kaikille kilpailussa menestyneille ja suuret kiitokset äänestäjille!

HUOM! Kirjapalkinnon saajat palkitaan kunniakirjoin Helsingissä Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. kello 12 Rosebud Sivullinen -kirjakaupassa. Lisätietoa tulee myöhemmin, mutta päivä kannattaa kirjata muistiin jo nyt!

Muiden kategorioiden tulokset löytyvät seuraavista vastuublogeista:


Kommentit

  1. Näistä saa kyllä hyviä kirjavinkkejä! Onnea voittajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saa – oma lukulista paisuu taas ihan mahdottomasti. :)

      Poista
  2. Hieno voittaja. Oli itselläkin vuoden parhaimpien kirjojen listalla, mutta koin kirjan jostain syystä nuortenkirjana. Ikipuut oli oma suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin, että voittaja olisi nuortenkirja ennemmin kuin aikuisten, mutta sopii hyvin molemmille. Ikipuita yritin äänikirjana eikä se pitänyt otteessaan. Pitäisi varmaan yrittää painettuna muotona, josko vetäisi paremmin mukaansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...