Siirry pääsisältöön

Blogistanian Globalia 2021 -voittaja on selvillä!

Logo: Marja-Leena Liipo

Kirjabloggaajat, -tubettajat ja -grammaajat äänestivät viime viikolla vuoden 2021 parhaista kirjoista. Blogistania-äänestyksiin osallistui yhteensä 51 henkilöä ja Globaliaan 42 äänestäjää. Vain yksi ääni jouduttiin hylkäämään puuttuvan arvion vuoksi ja yksi ääni oli lipsahtanut väärään kategoriaan. Globaliassa äänet jakautuivat 55 eri teoksen kesken.

Ja voittaja on (rumpujen pärinää):

TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä, jonka on suomeksi kääntänyt Mika Kivimäki ja kustantanut Karisto. Fantasiaromaani oman paikan löytämisestä sai yhteensä 13 ääntä ja sitä luonnehditaan arvioissa muun muassa seuraavasti:

Unelmat, velvollisuudet, oikea, väärä, ennakkoluulot ja niiden murtaminen sekä rohkeus ja rakkaus sekoittuvat tässä kauniisti, ja teos on kokonaisuutena yksinkertaisesti hurmaava. (@suskilukee)

Kirja on koskettava mutta samalla hauska kertomus erilaisuudesta, ennakkoluuloista, ystävyydestä ja unelmista. (Hemulin kirjahylly)


Tiukassa kisassa kakkoseksi ylsi Richard Powersin Ikipuut, joka sai 12 pistettä. Sari Karhulahden suomentama ja Gummeruksen suomeksi kustantama teos saa tällaisia kommentteja:
Ikipuut on ansainnut tähtien kimallusta matkalleen. (Kirjasähkökäyrä)
Richard Powers on kirjoittanut suurromaaniinsa koskettavia ihmiskohtaloita ja puita – valtavasti puita. (@luettuaelamaa)

Kolmanneksi sijoittunut romaani sai puolestaan vain pisteen vähemmän kuin hopealle yltänyt: Vigdis Hjorthin Onko äiti kuollut sai 11 pistettä. Katriina Huttusen suomennos on S&S:n kustantama. Norjalaisromaania kuvataan arvioissa näin:
Mikä vimma ja rytmi tässä kirjassa onkaan! Vau! (@raparperitarha_reads)

Onko äiti kuollut on tarina äidistä, kivestä kengässä, kolmannestatoista kiinalaisesta posliinikupista, pensasaidan alle piilotetusta sikarilaatikosta, äidinmurhasta. Mutta se on myös tarina omasta itsestä, omista valinnoista, siitä kuka on velkaa kenellekin. Se on taitavaa, tarkkanäköistä ja heleää kirjallisuutta, nykykaunoa taitavimmillaan. Se on romaani ja ihmisyyden tutkielma, se on tarina, jonka olisin halunnut itse osata kirjoittaa. Se on kertakaikkiaan upea. (Mitä luimme kerran)


Kärkikolmikon lähituntumaan ylsivät seuraavat romaanit, jotka jokainen saivat kymmenen ääntä: Karin Smirnoffin Lähdin veljen luo (Tammi, suom. Outi Menna), Colson Whiteheadin Maanalainen rautatie (Otava, suom. Markku Päkkilä) ja Elizabeth Stroutin Olive, taas (Tammi, suom. Kristiina Rikman).

Lisäksi lukijat arvostivat 6–9 äänen verran seuraavia teoksia: Alex Schulmanin Eloonjääneet (Otava, suom. Jaana Nikula) sai yhdeksän ääntä ja Tove Ditlevsenin Lapsuus (S&S, suom. Katriina Huttunen) kahdeksan ääntä. Seitsemään ääneen ylsi Julia Phillipsin Katoava maa (Siltala, suom. Hilkka Pekkanen). Seuraavat romaani saivat jokainen kuusi ääntä: Pascal Mercier, Sanojen paino (Tammi, suom. Tuulia Tipa), Natalia Ginzburg, Kieli jota puhuimme (Aula & Co, suom. Elina Melander), Ocean Vuong, Lyhyt maallinen loistomme (S&S, suom. Tero Valkonen) ja Brit Bennett, Mikä meidät erottaa (Tammi, suom. Maria Lyytinen).

Lämpimät onnittelut kaikille kilpailussa menestyneille ja suuret kiitokset äänestäjille!

HUOM! Kirjapalkinnon saajat palkitaan kunniakirjoin Helsingissä Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. kello 12 Rosebud Sivullinen -kirjakaupassa. Lisätietoa tulee myöhemmin, mutta päivä kannattaa kirjata muistiin jo nyt!

Muiden kategorioiden tulokset löytyvät seuraavista vastuublogeista:


Kommentit

  1. Näistä saa kyllä hyviä kirjavinkkejä! Onnea voittajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin saa – oma lukulista paisuu taas ihan mahdottomasti. :)

      Poista
  2. Hieno voittaja. Oli itselläkin vuoden parhaimpien kirjojen listalla, mutta koin kirjan jostain syystä nuortenkirjana. Ikipuut oli oma suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin, että voittaja olisi nuortenkirja ennemmin kuin aikuisten, mutta sopii hyvin molemmille. Ikipuita yritin äänikirjana eikä se pitänyt otteessaan. Pitäisi varmaan yrittää painettuna muotona, josko vetäisi paremmin mukaansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii