Siirry pääsisältöön

Mikko Granroth: Mustat juuret

Ihan teknisesti päädyttiin sivuntekijöiden kanssa formaatissa siihen, että lisättiin asteriski tekstissä sinne missä tuote mainittiin ja loppuun kursiivilla *saatu. Oli hassua kirjoittaa semmoinen vähän intiimielämäänkin viittaava voisko sanoa maskuliininen sana omalle rivilleen kun välillä haki postista juttuja joista ei yhtään tiennyt mitä ne oli, ja muutenkin vaati harkintaa selittää lapsille että tämä Nordhausin paketti tai mikä lie OOIP:n lahjakortti oli vain ja ainostaan äidin työsuunnitelman tulosta.


Mikko Granroth: Mustat juuret
Siltala 2022
kansi Veera Kaamos Pitkänen
211 sivua

Mikko Granrothin esikoisteos Mustat juuret on novellikokoelma, joka vie erilaisiin paikkoihin ja ennen kaikkea erilaisiin mielenmaisemiin. Teoksessa esiintyy niin erakkomaiselta vaikuttava valokuvaaja kuin korvakin, joka haluaa tuoda aatoksensa kuuluville. Novelleissa ollaan niin maan päällä kuin maan sisässä, kotona ja työpaikkahaastattelussa.

Kokonaisuutta voisi luonnehtia adjektiivilla yllättävä. Yllätyn tämän tästä siitä, mitä novelleissa tapahtuu. Ne eivät ole odotuksenmukaisia vaan onnistuvat jättämään täyttämättä konventionaaliset odotukseni – hyvä niin. Yllätyn myös siitä, miten vahva tämä esikoisteos on. Ilmaisu on voimallista ja vaikuttavaa, ja kokonaisuus tuntuu viimeiseen saakka ajatellulta. 

Erityisesti pidän monologimaisista novelleista mutta Granroth taitaa kyllä mainiosti muunkinlaisen kerronnan. Esimerkiksi dialogin varaan rakentuva Sinun valintasi on suorastaan herkullinen kokonaisuus kaikessa kärjekkyydessään. Monologinovelli Rengastuksen päähenkilö taas on helppoa nähdä mielessä kaikessa ponnekkuudessaan, kun hän ohjeistaa kuulijoitaan:

Aina ensikertalaisille sanon, lintumiehille siinä missä toivonsa myyneillekin, että älkää katsoko ylös vaan katsokaa alas. Älkää etsikö pesäpuuta vaan sen merkkejä. Lintumies tämän ymmärtää.

Pakko on myöntää, että kaikki ei minulle aivan avaudu vaan osin jään hämmennyksen valtaan. Siitä huolimatta nautin novellistin tarjoamista mielikuvista ja hetkistä suuresti. Aistin novelleista hieman vinoa hymyä ja sanomatta jättämistä, paljosta puheesta huolimatta. Kokoelma jääkin kutkuttamaan mieltä mukavalla tavalla.

Helmet 2022: 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.

Kommentit

  1. Novelleja tulee luettua vähän, mutta miksei tätä voisi kokeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, mutta nyt mulla taitaa olla menossa jo kolmas novellikokoelma tänä vuonna. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii