Siirry pääsisältöön

Mikko Granroth: Mustat juuret

Ihan teknisesti päädyttiin sivuntekijöiden kanssa formaatissa siihen, että lisättiin asteriski tekstissä sinne missä tuote mainittiin ja loppuun kursiivilla *saatu. Oli hassua kirjoittaa semmoinen vähän intiimielämäänkin viittaava voisko sanoa maskuliininen sana omalle rivilleen kun välillä haki postista juttuja joista ei yhtään tiennyt mitä ne oli, ja muutenkin vaati harkintaa selittää lapsille että tämä Nordhausin paketti tai mikä lie OOIP:n lahjakortti oli vain ja ainostaan äidin työsuunnitelman tulosta.


Mikko Granroth: Mustat juuret
Siltala 2022
kansi Veera Kaamos Pitkänen
211 sivua

Mikko Granrothin esikoisteos Mustat juuret on novellikokoelma, joka vie erilaisiin paikkoihin ja ennen kaikkea erilaisiin mielenmaisemiin. Teoksessa esiintyy niin erakkomaiselta vaikuttava valokuvaaja kuin korvakin, joka haluaa tuoda aatoksensa kuuluville. Novelleissa ollaan niin maan päällä kuin maan sisässä, kotona ja työpaikkahaastattelussa.

Kokonaisuutta voisi luonnehtia adjektiivilla yllättävä. Yllätyn tämän tästä siitä, mitä novelleissa tapahtuu. Ne eivät ole odotuksenmukaisia vaan onnistuvat jättämään täyttämättä konventionaaliset odotukseni – hyvä niin. Yllätyn myös siitä, miten vahva tämä esikoisteos on. Ilmaisu on voimallista ja vaikuttavaa, ja kokonaisuus tuntuu viimeiseen saakka ajatellulta. 

Erityisesti pidän monologimaisista novelleista mutta Granroth taitaa kyllä mainiosti muunkinlaisen kerronnan. Esimerkiksi dialogin varaan rakentuva Sinun valintasi on suorastaan herkullinen kokonaisuus kaikessa kärjekkyydessään. Monologinovelli Rengastuksen päähenkilö taas on helppoa nähdä mielessä kaikessa ponnekkuudessaan, kun hän ohjeistaa kuulijoitaan:

Aina ensikertalaisille sanon, lintumiehille siinä missä toivonsa myyneillekin, että älkää katsoko ylös vaan katsokaa alas. Älkää etsikö pesäpuuta vaan sen merkkejä. Lintumies tämän ymmärtää.

Pakko on myöntää, että kaikki ei minulle aivan avaudu vaan osin jään hämmennyksen valtaan. Siitä huolimatta nautin novellistin tarjoamista mielikuvista ja hetkistä suuresti. Aistin novelleista hieman vinoa hymyä ja sanomatta jättämistä, paljosta puheesta huolimatta. Kokoelma jääkin kutkuttamaan mieltä mukavalla tavalla.

Helmet 2022: 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.

Kommentit

  1. Novelleja tulee luettua vähän, mutta miksei tätä voisi kokeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, mutta nyt mulla taitaa olla menossa jo kolmas novellikokoelma tänä vuonna. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok