Siirry pääsisältöön

Eeva Åkerblad: Huolenpitoja

En huolestu. Juuret ja linnut ovat ystäviä niin kuin vain elävät voivat toisilleen olla. Samaa maata juuret ja oksat; hermot, suonet, sormikkaat.

Eeva Åkerblad: Huolenpitoja
S&S 2022
ulkoasu Elina Warsta
109 sivua

Kun kaipaa pakoa arjesta, jonka todellisuus tuntuu liian vaikealta kestää, on aika suunnata kylpylään. Hellivään veteen voi upota Eeva Åkerbladin esikoisteoksen Huolenpitoja äärellä: siinä nainen matkustaa vuoristossa sijaitsevaan sanatorioon. Hän aikoo rentoutua tavoitteellisesti, ja paitsi että hän tekee matkan vuoristoon, tekee hän matkaa mieleensä.

Huolenpitoja on runoproosateos, joka lumoaa. Tunnelma on unenomainen, sopivasti arjesta irtautunut. Aivan täysin irti maallisesta teos ei suinkaan ole vaan tarjoaa tummasävyistäkin pohdittavaa esimerkiksi luontoyhteydestä ja siitä, miten ihminen voi pyrkiä pitämään itsestään huolta. Kylpyläfantasia on sopivasti pilvissä ja samaan aikaan maassa kiinni.

Huolenpitoja tarjoaa mahdollisuuden asettua hetkeksi jonnekin muualle. Se viehättää lyyrisyydellään ja tunnelmallaan. Löydän jatkuvasti lausahduksia, joiden äärelle haluan pysähtyä, ja ihastelen kirjoittajan taitoa leikitellä kielellä, pyörittää sitä aivan omanlaisekseen.

Puutarhan perällä, metsän reunamalla, luputtelee torpattu luola. Suklutan sisään, kun ei muutakaan ole.

Eeva Åkerbladin runoproosateos on ihastuttava. Luulenpa, että palaan sen äärelle yhä uudelleen, jotain niin kiehtovaa teoksessa on.


Kommentit

  1. Kiitos vinkistä, onkin ihan uusi tuttavuus! Kuulostaa vähän minun kirjaltani. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o