Joen latvoilla sijaitsee järvi nimeltä Lamu, joka tunnetaan myös Baikalina. Tummana sinertävään järveen laskee peräti kahdeksan suurta jokea. Auringon sanotaan paistavan järven yllä niin läheltä, että sen valo kelluu järven pinnassa ympäri vuoden vaaleanpunaisten ja valkoisten lootuksenkukkien rinnalla. Järven ympärillä kohoavat vuoret. Niillä elivät kerran kaukaiset esi-isämme, pitkistä palmikoistaan kuulut evenkit.
Kiinalaisen Chi Zijianin romaanin Puolikuu päähenkilö ja minäkertoja on 90-vuotias evenkinainen, joka istuu kodassaan tulisijan äärellä ja kertoo tarinaansa. Esiin piirtyy vuosikymmenten mittainen ajanjakso, jonka aikana syrjässä elävien paimentolaisten elämä muuttuu. Taustalla häilyy Kiinan valtakunta, joka sekin muuttuu. Vaikka evenkit elävät omassa maailmassaan, vaikuttaa yhteiskunnallinen muutos myös heihin.
Puolikuun maailma on kiehtova. Paimentolaiset elävät tiiviisti porojensa kanssa ja yhteydessä luontoon. Evenkit ymmärtävät, miten tärkeä osa maailmaa luonto on.
Minusta porojen täytyy olla henkien lahja, sillä ilman niitä ei olisi myöskään meitä.
Romaani kuvaa monipuolisesti ja tarkasti evenkien elämäntapaa ja sen parasta antia onkin kaukaa kantautuvien perinteiden kuvaus. Paimentolaiset elävät tiiviissä yhteisössä mutta myös tiukassa yhteydessä esi-isiinsä: suusta suuhun kulkeutuvat tarinat kertovat vanhoista tavoista, joita myöhemmin elävät vaalivat parhaansa mukaan.
Paikoin tapojen ja perinteiden kuvaus ajautuu kuitenkin tarpeettoman viralliseksi. Ajoittain on kuin lukisi oppi- tai tietokirjaa romaanin sijaan, ja paikoin vaivaa myös kerronnan eräänlainen luettelomaisuus.
Kiehtovaa romaanissa on evenkien vahva henkisyys. Kylän merkittävä henkilö on shamaani, joka voi tanssillaan pelastaa esimerkiksi vakavasti sairaan. Kääntöpuolena on kuitenkin se vaara, että tarjottu uhri ei jumalille riitä. Ajatus tuntuukin olevan se, että luonto ottaa lopulta omansa, joten sitä on syytä kunnioittaa.
Kunnioittaen tuntuu Chi Zijian tarkastelevan kohdettaan. Kirjailija tarjoaa lukijalle kattavan kuvan paimentolaisten elämästä ja siitä, miten muuttuva maailma vie alkukantaiset heimot kohti vääjäämätöntä tuhoa. Tarinan äärellä ei voi olla pohtimatta, kuinka paljon menetämme ajaessamme kaikki kohti urbanisoitumista.
Halusin vastata, että me ja meidän poromme olemme aina eläneet metsiä suudellen. Puunhakkaajien armeijoiden rinnalla olemme olleet vain pari harmitonta sudenkorentoa, jotka ovat kevyesti hipaisseet joen pintaa.
Muualla: Kirja vieköön!, Mummo matkalla, Kirjamuuri ja Anun ihmeelliset matkat.
Helmet 2022: 9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön.
Muutamalla sanalla: kiehtova ja kaunis sekä antoisa aikamatka että lukuelämys!
VastaaPoistaAikamatka tämä tosiaan on. Kurkistus aivan toisenlaiseen maailmaan.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinusta tämä oli myös upea ja kiehtova, Zijianin kieli paikoin hyvin runollista.
VastaaPoistaRunollisuudella ilmennetään tässä kauniisti luontoyhteyttä. Suomennos on mahtanut olla iso urakka!
PoistaTämä kiinnostaa! En ole ennen tämän kirjan esittelyjä kuullutkaan evenkeistä.
VastaaPoistaEn ole minäkään heistä kuullut. Siinäkin suhteessa kirja on avartava.
PoistaKiitos kirjavinkistä :)
VastaaPoistaOle hyvä :)
PoistaMielenkiintoisen kuuloinen teos jossa vanhat paimentolaistavat heräävät henkiin. Pitääkin laittaa lukulistalle :)
VastaaPoista