Siirry pääsisältöön

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani.

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"
Teos 2022
ulkoasu Dog Design
224 sivua
äänikirjan lukija Vilma Melasniemi
kesto 9 t 18 min


Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä" kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen.

"Sun poika kävi täällä" on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakseen pojalleen apua mutta ongelmia aiheuttaa se, että Oskari ei tunnista sairauttaan. Kerta toisensa jälkeen hän kuvittelee pärjäävänsä omillaan ja katoaa milloin terveyskeskuksen odotusaulasta, milloin sairaalasta.

Venla Kuoppamäki kuvaa teoksessaan äidin raastavaa surua ja huolta mutta myös sitä, miten huonosti systeemi ajoittain toimii ja miten pahasti potilashoito paikoin sakkaa. Järjestelmässä on aukkoja, jotka aiheuttavat pahimmillaan psyykkisesti sairaan potilaan ajautumisen kaiken avun ulkopuolelle. Lähiomaisen vastuulle päätyy paljon eikä voi kuin ihmetellä, miten pärjäävät sellaiset psyykkisesti sairaat, joiden puolia ei pidä kukaan. Onneksi kuitenkin on myös ammattilaisia, jotka kohtaavat sairaan ihmisenä ja haluavat aidosti hänen parastaan.

Venla Kuoppamäen omakohtainen teos on ravisteleva ja syvästi koskettava. Kyynelittä sitä ei pysty lukemaan, niin traaginen Oskarin ja hänen äitinsä tarina on.

"Sun poika kävi täällä" on hirvittävän tärkeä teos. Kuoppamäen yksi selviytymiskeino on etsiä mahdollisimman paljon tietoa, mutta yllättäen kokemusperäistä tietoa on saatavilla kovin vähän. Tätä aukkoa "Sun poika kävi täällä" tarpeellisesti paikkaa. On upeaa, että Venla Kuoppamäki on rohjennut muistonsa kirjata kansien väliin. Kiitos siitä.

Etsiessäni tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä yritin löytää muiden äitien tai vanhempien kokemuksia. Miltä se tuntui, kun oma lapsi sairastuu? Minkälaisia tunteita ja vaiheita muut vanhemmat kävivät läpi? Huomioiden kaksisuuntaisen esiintyvyyden väestössä ja sen, että sairauden tyypillinen puhkeamisikä oli nuorena tai nuorena aikuisena, niin aika monen vanhemman täytyi olla vuosittain samassa tilanteessa. Missä ne vanhemmat olivat? Osasivatko kaikki muut vanhemmat ottaa kaiken jotenkin rennommin ja luontevammin kuin minä?

Kommentit

  1. Tämä on lukulistalla. Omaisen rooli on usein raskas, varsinkin jos sairastunut ei tajua omaa tilaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Tätä voisi suositella oikeastaan kenelle tahansa, asia on niin tärkeä.

      Poista
  2. Kiitos kirjavinkistä. Tämä menee lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Toivon tämän päätyvän monen lukijan käsiin.

      Poista
    2. Tämä oli kyllä järkyttävää lukea siitä, miten avuttomia läheiset ovat silloin, kun sairastuneella läheisellä ei ole sairaudentuntoa eikä halua hoitoon.

      Poista
    3. Niinpä! Tuo sairaudentunnon käsite oli muuten minulle uusi – ja erityisesti ajatuksia herätti se, miten sairaudentunto voi tosiaan puuttua kokonaan ja miten se taas vaikeuttaa asioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o