Siirry pääsisältöön

Sara Ehnholm Hielm: Ja sydän oli minun – lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää. Esseitä.

Paitsi että minä en kirjoittanut. Oli kuin ihminen, joka minussa oli muuttanut tänne kirjoittamaan esseitä elokuvista, olisi kuollut. Elvytys ei johtanut tuloksiin. En kaivannut minnekään – ja koko kirjoittamiseni oli siihen asti syntynyt kaipuusta. En halunnut olla missään muualla. Minulla ei ollut mitään sanottavaa kenellekään – siihen asti kaikella, mitä olin kirjoittanut, oli ollut vastaanottaja, ei tosin aina tietoisena roolistaan.

Sara Ehnholm Hielm: Ja sydän oli minun – lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää. Esseitä.
Teos & Förlaget 2018
alkuteos Och hjärtat, der var mitt (Förlaget 2018)
kansi Kitty Salovaara
301 sivua

Sara Ehnholm Hielm, kustantaja ja elokuvakriitikko, muutti vuonna 2015 Italiaan. Hänen tarkoituksenaan oli kirjoittaa, kun intohimolle oli kerrankin aikaa ja tilaa. Kokemuksista syntyi esseeteos Ja sydän oli minun – lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää.

Myönnnettäköön: en ole alkuun päästä esseistiikan sisälle lainkaan. Ensimmäinen teksti on jotain aivan muuta kuin etukäteen odotin enkä vakuutu vielä seuraavastakaan, en edes sitä seuraavasta. Mutta vähitellen lämpenen ja viimein innostun. Myöhemmin mietin, josko tässä on kyseessä jonkinlainen kasvu, siirtymä haparoinnista kohti varmuutta. "– – saan todistaa esseeminän syntyä", toteaa oivaltavasti Omppu. Ehkä kyse onkin juuri siitä. Esseeminä syntyy epävarmuudesta ja kirjoittamisen vaikeudesta, alkaa löytää oman itsensä samalla kun kirjoittaja tutustuu uuteen kotikaupunkiinsa.

Syvällä sisimmässäni kuitenkin tiedän, että mies on pelkkä olkiukko, itse luomani vihollinen, koska koen edelleen, että minun on saatava lupa sille, mitä haluan tehdä. Koska ahattelen, että tarvitsen ihanteelliset olosuhteet. Entä jos koko ajatus naisista tai naisen rooleista on umpikuja? 

Enholm Hielm ei käsittele teoksessaan pelkästään kirjoittamista vaan myös monia muita teemoja äitiydestä naiseuteen, työstä kansalliseen identiteettiin ja niin edelleen. Teemat kietoutuvat yhteen ja saavat innoitusta monista kirjallisista lähteistä: Ja sydän oli minun onkin eräänlainen kirjallisuuden ja lukemisen ylistys sen ohessa, että keskeistä on kirjoittaminen. Esseeteos on paitsi henkilökohtainen myös yhteiskunnallinen, se on kriittinen ja avoin. 

Donna Mobilen kirjat ja Yökyöpeli hapankorppu lukee.

Kommentit

  1. Heti kiinnostuin, esseet ovat minulle mieluisa kirjallisuuden laji!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen viime aikoina innostunut esseistä suuresti!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii