Siirry pääsisältöön

Suvi Ratinen: Omat huoneet

Huoneita on kolme: sali, ruokasali ja makuukamari, jossa on myös rouvan siro kirjoituspöytä. Hän (Aino Kallas) kuitenkin työskentelee mieluummin puolison jykevän tammipöydän ääressä, kunhan varoo sotkemasta tämän papereita. Se on salissa ja aurinko paistaa siihen suoraan, vaikka asunto on muuten pimeä, eikä ikkunoista näe pihan aitaa pidemmälle.

Suvi Ratinen:
Omat huoneet – missä naiset kirjoittivat vuosisata sitten
Tammi 2021
kansi Emmi Kyytsönen
240 sivua

Tässä on tietokirja, jota odotin syksyn uutuuksista ehkä eniten. Suvi Ratisen Omat huoneet -teoksen idea on ihana: Ratinen tarkastelee kirjassaan sitä, missä naiset kirjoittivat sata vuotta sitten. Tietokirjassa on esillä kymmenen naista, jotka kirjoittivat 1900-luvun alkupuolella – siis monin tavoin erilaisessa ajassa kuin missä nyt elämme.

Kirjassa esitellään Hilja Haahden, Elsa Heporaudan, Maria Jotunin, Aino Kallaksen, Helmi Krohnin, L. Onervan, Ain' Elisabet Pennasen, Anni Swanin, Maila Talvion ja Hella Wuolijoen kirjallista uraa, yksityistä elämää ja ennen kaikkea niitä tiloja, joissa naiset aikanaan kirjoittivat. Monenmoista löytyy makuuhuoneen nurkkauksesta vankilaan. 

Teosta elävöittävät monenlaiset kuvat niin henkilöistä ja heidän perheistään kuin myös asuinpaikoista ja työskentelytiloista. Kuvia on myös joistakin rakennuksista nykyaikana: erityisesti esillä on Merilinna, joka on varsinainen kulttuurikeskittymä.

Ratinen kuljettaa teoksessaan kirjailija ja feministi Virginia Woolfin pamflettia Oma huone. Idea toimii hienosti ja herättää paljon ajatuksia.

Kiintoisaa kirjassa on ajatus paitsi fyysisten tilojen myös henkisten tilojen tarpeesta. Välttämättä suuretkaan neliöt eivät takaa riittävää tilaa ajattelulle ja yksinololle, kun ympärillä pyörii perhettä ja palvelijoita. Kirjan naisilla on yltäkylläisyyttä mutta myös velvollisuuksia, jotka vievät aikaa omilta intohimoilta. Ajan henki on se, että miehille kyllä löytyy omia huoneita ja mielenrauhaa, naisten usein odotetaan suovan huomiotaan paljon muulle kuin omille kirjallisille töilleen – siis unelmilleen ja kiinnostuksenkohteilleen. 

Mutta juuri biologian ja perhe-elämän takia useimmat naiset ovat Jotunin mukaan siinä vaiheessa jo "sisäisesti perin kuluneita". "Heille jää elämän ymmärrys ja hymy. Mutta ei sitä energiaa, jota vaaditaan taiteelliseen luomiseen."

Ratisen teoksen naiset ovat etuoikeutetussa asemassa, mutta silti heilläkin on vaikeuksia löytää tilaa omalle työskentelylleen. Onkin kiintoisaa pohtia, kuinka monen naisen ääni on jäänyt täysin kuulumattomiin juuri ajan ja tilan puuttumisen vuoksi. 

Suvi Ratinen toteaa loppusanoissaan, että ajat ovat muuttuneet eikä enää ole tarvetta "yhtä tiheään toistella Kallaksen huomiota tarmokkuudesta, jota naisilta vaaditaan oman työrauhan turvaamiseksi". En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että työ on yhä kesken: edelleen esimerkiksi Tilastokeskuksen Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2021 -julkaisun mukaan naiset tekevät enemmän kotitöitä kuin miehet. Kuinka paljon kotitöihin käytettävä aika on poissa naisten omasta ajasta ja luovuudesta? 

Ratinenkin huomauttaa, että pandemia on voinut haastaa naisten oman tilan, ja muistuttaa Virginia Woolfin kannustaneen jatkuvaan valppauteen saavutetuista eduista huolimatta. Feministishenkinen Omat huoneet on siis kovin tarpeellinen ja paikallaan juuri nyt.

Omat huoneet on sekä idealtaan että toteutukseltaan toimiva teos, jonka haluan saada omaan hyllyyni. Kirjan äärelle haluan varmasti palata uudelleen.

Muualla: Kirja vieköön!, Sivuhenkilö.

Kommentit

  1. Tämä oli huippukiinnostava! Kuuntelin ensin äänikirjan ja sitten luin kirjastokirjan. Omaan hyllyyn tahtoisin minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella! Ihana idea ja vieläpä kokonaisuus, jota on kiva katsella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy