Kuvassa on toinenkin poika. Hänen nimensä on Osita. Hän on yhtä pitkä kuin Vivek mutta leveäharteisempi, ja hänen ihonsa on syvältä kaivetun saven värinen. Hän on Maryn ja Ekenen lapsi, ja hänen silmänsä ovat kapeat viirut ja huulensa uskomattoman täyteläiset. Tässä kuvassa hänen kasvonsa ovat jäykistyneet synkkään ja säikähtäneeseen ilmeeseen. Hän odottaa kädet puuskassa ja leukaperät kireinä jotain, mitä ei pysty ennakoimaan.
Nigerialaisessa kylässä elää nuorukainen nimeltä Vivek Oji. Tai oikeammin pitäisi puhua imperfektissä: eli. Sillä jo tarinan alussa tiedetään, että hän on kuollut. Samana päivänä, kun Vivek kuoli, poltettiin tori, ja samana päivänä Vivekin vanhempien maailma suistui raiteiltaan.
Romaani kerii takaumien kautta esille sitä, mistä oli kysymys. Miksi Vivekin äiti löysi poikansa omalta pihaltaan ja miksi Vivek oli ennen kuolemaansa allapäin? Erityisesti äitiä pojan kohtalo kalvaa lakkaamatta. Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähän tai ei lainkaan. Pahinta on, että joku tuntuu tietävän jotain mutta ei halua kertoa, ja äidin on pakko saada tietää, mitä tapahtui.
Tarinan päähenkilö on Vivek, mutta hänen olemustaan on vaikea tavoittaa. Hän piirtyy esiin pääasiassa muiden kautta, ja se käsitys, mikä muilla Vivekistä on, on vain varjo todellisuudesta. Olennainen kysymys onkin, kuka Vivekin lopulta tuntee. Entä kuka on valmis todella näkemään hänet sellaisena kuin hän on? Vivek esittää hyvin olennaisen kysymyksen:
Onko ihminen ylipäätään olemassa, ellei kukaan näe häntä?
Vivek Ojin kuolema käsittelee suuria kysymyksiä, jotka kietoutuvat muun muassa seksuaalisuuteen, identiteettiin, erilaisuuteen, vanhemmuuteen ja syyllisyyteen. Isoja teemoja käsitellään taitavasti, ja romaani on paitsi ehyt, myös ällistyttävän voimakkaasti mukanaan vievä. Yksittäisen ihmisen kohtalo laajenee koskettamaan laajempia joukkoja: voisiko olla joskus niin, että erilaisuus olisi hyväksyttävää eikä sitä tarvitsisi väkivallan pelossa peittää?
Akwaeke Emezin romaani on vaikuttava lukuelämys. Nigerialainen miljöö herää romaanin sivuilla eloon ja taitavasti Emezi kuvaa myös sitä jännitteistä yhteiskuntaa, jossa henkilöt elävät. Hieno, ajatuksia herättävä romaani.
Vivekin tarinasta muualla: Mummo matkalla, Helmi Kekkonen, Kartanon kruunaamaton lukija ja Kirjavinkit.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 1. Vuonna 2021 julkaistu kirja.
Tämä oli piristävä ja positiivisesti massasta poikkeava, erilainen ja koskettava teos, joten Emezin jatkotuotantoa jää odottamaan suurella mielenkiinnolla:)
VastaaPoistaKyllä. Ihastelen sitä, miten taitavasti ja empaattisesti Emezi aihettaan käsittelee.
PoistaTämän voisi lukea! Nigerialaista kirjallisuutta ei tule liiaksi luettua.
VastaaPoistaEi tosiaan tule, pitäisikin enemmän perehtyä nigerialaiseen ja ylipäätään afrikkalaiseen kirjallisuuteen.
Poista