Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste – Richard Adams: Ruohometsän kansa

Pähkinä makasi pudonneen oksan alla kujan reunalla ja katseli kaniineja, jotka kulkivat Isopään perässä kohti taloa. Ne liikkuivat hitaasti kanien tapaan: hyppy, askel, pysähdys. Yö oli pimeä ja ne katosivat pian näkyvistä, mutta se kuuli niiden etenevän pitkän aitan viertä. Se asettui odottamaan.

Richard Adams: Ruohometsän kansa
WSOY 2018 (1. suomennos 1975)
alkuteos Watership Down 1972
suomentanut Kersti Juva
motot suomentanut Panu Pekkanen
532 sivua

On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika! Tällä kertaa haastetta vetää Gregorius.

Minä valitsin luettavaksi Richard Adamsin klassikoksi nousseen romaanin Ruohometsän kansa. Olen varma, että olen kaniinien seikkailuja katsellut joskus televisiosta, mutta tämä alkuteos on jäänyt lukematta. Niinpä nyt tuntui otolliselta hetkeltä tarttua teokseen, josta on sittemmin tehty myös Netflixiin minisarja – ehkä siihen pitää jossain vaiheessa perehtyä myös.

Ruohometsän kansa on oikea seikkailutarina, jossa vaelletaan paikasta toiseen ja kohdataan monenlaisia vaaroja. Tarinan päähenkilöt ovat kaniineja, jotka lähtevät pois kotimaisemistaan, koska yksi joukosta, Viikka, aavistaa pahaa. Kaikki eivät Viikan uhkakuvien maalailua usko, joten yhdyskunnasta vain osa lähtee pitkälle vaellukselle Pähkinän johdolla kohti turvallisempia oloja. Viikan kyky lukea enteitä on joukkiolle myöhemminkin tarpeen.

Ruohometsän kansa on määritelty fantasiaksi, ja kyllä tarinasta fantasian piirteitä löytyykin. Kaniinien seikkailujen lomaan limittyy tarinoita menneistä ajoista ja El-ahrairahista, myyttisestä sankarihahmosta. Hyvän ja pahan taistelu on alati läsnä, ja paitsi että kanit joutuvat selviytymään taisteluista erilaisten petojen kanssa, on selvää, että luontokappaleiden suurvihollinen on ihminen, joka tuhoaa kammottavilla koneillaan elinolosuhteita.

Vaikka kirjan päähenkilöt ovat eläimiä, ei niistä ole tehty äärettömän inhimillisiä ihmismäisine elintapoineen. Ruohometsän kansa onkin eräänlainen katsaus kaniinien elintapoihin, jos toki eläimillä myös inhimillisiä piirteitä on. Kaniinien oma kieli, lapiini, on kiehtova elementti, ja sen suomentamisessa Kersti Juva on tehnyt mainiota jälkeä, niin kuin koko tarinan suomentamisessa myös.

Ruohometsän kansa on jouhevasti etenevä seikkailutarina, jossa luonnon merkitys on suuri. Tarinassa korostuu myös yhteisöllisyyden merkitys, sillä ilman toisiaan kanien olisi vaikea selviytyä, ja toisaalta tärkeää apua voi saada myös oman piirin ulkopuolelta.

Tarinaan muodostuu paikoin jopa raastavaa jännitettä, kun kaniinit kohtaavat vaaroja ja uhkia matkansa varrella. Joissakin kohtauksissa on siinä määrin raakuutta, että aikuislukijakin saattaa vähän hätkähtää. Vaikka Ruohometsän kansa on usein määritelty lastenkirjaksi, on se sen verran tuhti pakkaus, että suosittelisin sitä mieluummin nuorille ja aikuisille. Aikuislukijallekin tarinassa pohdittavaa kyllä riittää.

Ruohometsän kansa on ajaton klassikko. Luontosuhteen merkitys on teoksen syntyajoista varmasti vain kasvanut, ja siten teos on kestänyt aikaa suorastaan erinomaisesti. 

Kuva: Niina T.

Adamsin teoksesta muualla: Yöpöydän kirjat, Yksi luku vieläJokken kirjanurkka ja Auringonlaskuissa.

Helmet 2021: 27. Kirjan päähenkilö on eläin

Keski-kirjastot 2021: 26. Kirjan kannessa on eläin.

Kommentit

  1. Olen lukenut tämän ennen blogiaikaa, ja oli todella valloittava ja jännittävä kirja. Ja sopii hyvin kaikenikäisille, en miellä tätä ihan lastenkirjaksi, kun mukana on aika raakojakin juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä niin jännittävä, että paikoin piti vähän harppoa pahimpien kohtien ylitse. Adams osaa kuvailla tapahtumia niin elävästi, että mielessä oli helppoa kuvitella esimerkiksi kanien yhteenotot. Lastenkirjaksi en minäkään tätä miellä vaan suosittelisin mieluummin nuorille ja sitten tietysti aikuisille.

      Poista
  2. Käytän tästä samaa sanaa kuin Mai tuossa edellä: ihana! Oli sitä toisellakin lukukerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen lukukerta ja siinä mielessä yllättävä, että odotin kuvauksessa olevan sellaista Disney-henkeä enemmän. Hyvä, että odotukseni eivät täyttyneet.

      Poista
  3. Minä en ole tätä lukenut, kiitos lukuvinkistä.

    VastaaPoista
  4. Tästä kohistiin tosi paljon ollessani teini. Moni ikätoveri sen silloin luki, mutta jostain syystä minä en. En tiedä, miksi olen tämän kirjan sivuuttanut vaivautumatta edes kunnolla koskaan ottamaan selvää, mistä kirjassa on kyse. Nyt se tuli selväksi ja alkoi kiinnostaa eli lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että tämä on sellaisia kirjoja, joiden oletetaan olevan tuttuja tiettyjen ikäluokkien ihmisille. Eipä minullekaan ollut oikein selvää, mistä tarinassa on kysymys.

      Poista
  5. Luin tämän juuri sillai esiteininä (olinko 11 vai 13, en muista), johon ikäluokkaan se sopi kyllä hyvin, taisin lukea parikin kertaa. Ja tosiaan, erinomainen piirre että eläimiä ei ollut inhimillistetty liikaa, vaan se toiseus, omanlaisensa yhteiskunnallinen logiikkansa oli mukana...
    Vanhaa leffaversiota en ole nähnyt, mutta olen kyllä kuullut sen mainitun lapsuuden traumojen lähteenä, eli ilmeisesti siinä ei myöskään siloitella asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että tuohon ikään Ruohometsän kansa sopii jo ihan hyvin, mutta monelle alle 10-vuotiaalle meno voi olla liian rajua. Ja sitten toisaalta aikuiselle lukijallekin on annettavaa, koska tasoja tarinassa riittää.
      Vanha leffaversio voi olla minulle liikaa, koska kirjankin äärellä piti välillä vähän hengitellä.

      Poista
  6. Tämä on todella hyvä ja pidän tästä paljon.

    VastaaPoista
  7. Nyt veit lapsuusmuistoihin! Sain tämän joululahjaksi, enkä muista paljon itse kirjasta mutta tunnelman ja elämyksen. Ilmiselvä klassikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmia ja elämyksiä onkin ihana vaalia mielessä. Minulta tämä on lapsuudessa mennyt ohitse, mutta hyvä elämys näin aikuisenakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok