Siirry pääsisältöön

Kari Hotakainen: Tarina

Hän kertoi, ettei enää voinut luottaa sanoihin, vaikka juuri niihin kaiken luottamuksen olisi pitänyt perustua. Sopimuksia ja papereita kirjoitettiin, mutta niiden ulkopuolella oli hallitsematon sanojen ja puheen kaaos. Tässä uudessa maailmassa jokainen sana liimautuu avaruuden tahmeaan kattoon eli internetiin, ja siellä ne kaikki pysyvät, vaikka ne olisi lausuttu kevyesti, ohimennen, olan yli, taksiin astuessa, hotellin pyöröovissa.

Kari Hotakainen: Tarina
Siltala 2020
268 sivua

Tarina vie erikoiseen mutta mahdolliseen, hyvin kuviteltavissa olevaan tulevaisuuteen. Maaseutu on tyhjentynyt – tai tyhjennetty – ja ihmiset ovat pakkautuneet Kaupunkiin. Mitenkään kamalan kaukaa haetulta tämä asetelma ei kuulosta, sillä kyllähän kaupungistuminen on ollut ilmiö ja trendi jo pitkään. Vastavirtaan kulkijat ovat niitä, jotka muuttavat kaupungista maaseudun rauhaan.

Tarinassa ei näitä vastavirtaan kulkijoita ole. Maaseutu on Virkistysalue ja Kaupungissa asutaan. Tai siis asutaan, jos paikka löytyy. Ongelmana on se, että tyhjentyneen viheralueen asukeille on löydettävä sijoituspaikka Kaupungista, eikä se käykään ihan helposti. Niinpä tarvitaan projekti, jossa Nuhruiset ratkaisevat, miten vähäiset tilat jaetaan asukkaiden kesken. Erityiseksi kohteeksi valikoituu kerrostalo osoitteessa Raatteentie 62. Talon asukkaiden tulee elämäntarinoillaan perustella tarpeensa asunnolle, ja parhaat tarinankertojat palkitaan parhailla asunnoilla. Tarinoiden lukijaksi ja päätöksentekijäksi valikoituu kolmekymppinen psykologi Ilona Kuusilehto.

Ja tarinoita Kuusilehto saa, niin kuin saa Tarinan lukijakin. Raatteentie 62:n asukkaiden elämäntarinat eivät oikeastaan kietoudu yhteen vaan niitä yhdistää kehystarina, jonka sisälle yksittäiset hahmot asettuvat. Ratkaisu on mielenkiintoinen. Se alleviivaa sitä, miten elämä on tarinaa, elämästä pitää tehdä tarina ja elämme tarinoiden ympäröimänä. Se, joka osaa kertoa tarinansa värikkäimmin, voittaa – totuus on toissijainen. Kritiikki osuu ja uppoaa.

Kritiikkiä nykymenoa kohtaan on tarjolla muutenkin. Huomio kiinnittyy kaupungistumisen ohella esimerkiksi kyyneliä tarjoavaan televisioon ja kirjailijan asemaan. Havainnot ovat tarkkoja ja on hyvä, että niistä puhutaan. Satiiri paikoin naurattaa, paikoin kauhistuttaa. 

Paikoin myös uuvuttaa, se on pakko myöntää. Tarinat eivät jaksa pitää yllä kiinnostustani loppuun saakka, vaikka Hotakaisen sanankäyttö onkin toimivaa.

Hotakaisen teoksesta muualla: Kirjallisuustoimittaja, Kirjavinkit ja Kirsin Book Club.

Helmet 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa.

Keski-kirjastot 2021: 11. Kirjassa kuvataan ammattia, johon et haluaisi.

Kommentit

  1. Hotakainen on yleensä ollut hupaisaa ja antoisaa seuraa, mutta tämä "Tarina" ei minuakaan sen osuvasta kritiikistä nykymenon suhteen ja kirjailijan taatusta sanansäilän heilumisesta huolimatta saanut varauksitta syttymään. Joten seuraavaa odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylissä on kyllä tuttua Hotakaista, mutta ei tämä nyt tosiaan sytyttänyt. Seuraava ehkä sitten taas vetoaa paremmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on