Siirry pääsisältöön

Kari Hotakainen: Tarina

Hän kertoi, ettei enää voinut luottaa sanoihin, vaikka juuri niihin kaiken luottamuksen olisi pitänyt perustua. Sopimuksia ja papereita kirjoitettiin, mutta niiden ulkopuolella oli hallitsematon sanojen ja puheen kaaos. Tässä uudessa maailmassa jokainen sana liimautuu avaruuden tahmeaan kattoon eli internetiin, ja siellä ne kaikki pysyvät, vaikka ne olisi lausuttu kevyesti, ohimennen, olan yli, taksiin astuessa, hotellin pyöröovissa.

Kari Hotakainen: Tarina
Siltala 2020
268 sivua

Tarina vie erikoiseen mutta mahdolliseen, hyvin kuviteltavissa olevaan tulevaisuuteen. Maaseutu on tyhjentynyt – tai tyhjennetty – ja ihmiset ovat pakkautuneet Kaupunkiin. Mitenkään kamalan kaukaa haetulta tämä asetelma ei kuulosta, sillä kyllähän kaupungistuminen on ollut ilmiö ja trendi jo pitkään. Vastavirtaan kulkijat ovat niitä, jotka muuttavat kaupungista maaseudun rauhaan.

Tarinassa ei näitä vastavirtaan kulkijoita ole. Maaseutu on Virkistysalue ja Kaupungissa asutaan. Tai siis asutaan, jos paikka löytyy. Ongelmana on se, että tyhjentyneen viheralueen asukeille on löydettävä sijoituspaikka Kaupungista, eikä se käykään ihan helposti. Niinpä tarvitaan projekti, jossa Nuhruiset ratkaisevat, miten vähäiset tilat jaetaan asukkaiden kesken. Erityiseksi kohteeksi valikoituu kerrostalo osoitteessa Raatteentie 62. Talon asukkaiden tulee elämäntarinoillaan perustella tarpeensa asunnolle, ja parhaat tarinankertojat palkitaan parhailla asunnoilla. Tarinoiden lukijaksi ja päätöksentekijäksi valikoituu kolmekymppinen psykologi Ilona Kuusilehto.

Ja tarinoita Kuusilehto saa, niin kuin saa Tarinan lukijakin. Raatteentie 62:n asukkaiden elämäntarinat eivät oikeastaan kietoudu yhteen vaan niitä yhdistää kehystarina, jonka sisälle yksittäiset hahmot asettuvat. Ratkaisu on mielenkiintoinen. Se alleviivaa sitä, miten elämä on tarinaa, elämästä pitää tehdä tarina ja elämme tarinoiden ympäröimänä. Se, joka osaa kertoa tarinansa värikkäimmin, voittaa – totuus on toissijainen. Kritiikki osuu ja uppoaa.

Kritiikkiä nykymenoa kohtaan on tarjolla muutenkin. Huomio kiinnittyy kaupungistumisen ohella esimerkiksi kyyneliä tarjoavaan televisioon ja kirjailijan asemaan. Havainnot ovat tarkkoja ja on hyvä, että niistä puhutaan. Satiiri paikoin naurattaa, paikoin kauhistuttaa. 

Paikoin myös uuvuttaa, se on pakko myöntää. Tarinat eivät jaksa pitää yllä kiinnostustani loppuun saakka, vaikka Hotakaisen sanankäyttö onkin toimivaa.

Hotakaisen teoksesta muualla: Kirjallisuustoimittaja, Kirjavinkit ja Kirsin Book Club.

Helmet 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa.

Keski-kirjastot 2021: 11. Kirjassa kuvataan ammattia, johon et haluaisi.

Kommentit

  1. Hotakainen on yleensä ollut hupaisaa ja antoisaa seuraa, mutta tämä "Tarina" ei minuakaan sen osuvasta kritiikistä nykymenon suhteen ja kirjailijan taatusta sanansäilän heilumisesta huolimatta saanut varauksitta syttymään. Joten seuraavaa odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylissä on kyllä tuttua Hotakaista, mutta ei tämä nyt tosiaan sytyttänyt. Seuraava ehkä sitten taas vetoaa paremmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok