Jain ensimmäinen aamu luostarissa oli aurinkoinen. Keväisin meillä on täällä yleensä kauniit ilmat. Syksyllä alkuäiti harjaa hiuksiaan niin, että myrskyt piiskaavat saarta. Silloin rohkenemme tuskin pistää nenännipukkaammekaan ulos, sillä pelkäämme, että myrsky murskaa meidät vasten vuorenseinämää. Nyt lämpöä alkoi jo olla. Vielä saaremme Menos ei ollut pukeutunut kevätkukkiin mutta hento vehreys riemastutti jo vuohia.
Maria Turtschaninoffin nimi jäi mieleeni Arrasta ja Finlandia Junior -palkinnon voitosta vuonna 2014. Jostain syystä Punaisen luostarin kronikoita -sarja on kuitenkin jäänyt avaamatta. Nyt, kun etsin Helmet 2020 -lukuhaasteen kohtaan 23 (kirja on julkaistu selkokielellä) luettavaa, osui eteeni Maresi, johon tartuinkin sitten innolla. Laura Lepistön selkomukautus teoksesta on ilmestynyt vuonna 2018.
Romaanin nimi kertoo tarinan päähenkilön: minäkertoja on 13-vuotias Maresi, joka on kiinnostunut kirjoista ja uuden oppimisesta. Maresi asuu eristäytyneellä saarella Punaisessa luostarissa, joka on turvapaikka naisille ja tytöille – miehiltä on pääsy kielletty. Eräänä päivänä luostariin saapuu nuori tyttö, Jai, joka kantaa harteillaan suuria murheita ja pelkoa. Pidättyväisen tytön tarina avautuu vähä vähältä ja Maresille selviää, että Jai on kokenut kovia ja paennut viimein kotoaan.
Jain pakenemista ei kotona villaisella paineta. Eräänä päivänä horisonttiin ilmaantuu suuri purjelaiva – Jain isä on tulossa hakemaan niskoittelevan tyttärensä kotiin. Jain mukanaan tuoma uhka muuttuu todeksi, ja romaanin tapahtumat huipentuvat kiihkeäksi taisteluksi, kun miehet tunkeutuvat luostariin ja naiset asettuvat vastarintaan. Vaikka sukupuolten välinen raja näyttää ylittämättömältä, on tarinassa kuitenkin nähtävissä toivoa siitä, että rajat voivat olla rikottavissa, jos yksilöt niin tahtovat.
Maresin kuunneltuani en lainkaan ihmettele sen suosiota. Romaanin maailma on taitavasti rakennettu ja Maresin ääni on sekä elävä että kiehtova. Romaanin feministinen ote muistuttaa tärkeällä tavalla naisten yhteistyöstä ja voimasta, ja vetävä juoni yhdistettynä mystiikkaan toimii mainiosti. Tämä sarjan avausosa on aika lyhyt ja siten juoneltaan melko suoraviivainen, mutta jatko-osissa onkin sitten ilmeisesti enemmän pureskeltavaa. Niihin aion jossain välissä myöskin perehtyä, sen verran Punaisen luostarin kronikoiden maailma alkoi kiinnostaa.
Kirsi kirjoittaa postauksessaan sekä Maresista että Punaisen luostarin kronikoiden kakkososasta, Naondelista. Tuija nostaa postauksessaan esille Maresin selkomukautuksen. Ykkösosasta kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Sekaisin kirjoista, Tarukirja, Yöpöydän kirjat, Haaveena kirjailijan ura ja Kirjahullun päiväkirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.