Siirry pääsisältöön

Maria Turtschaninoff: Maresi – Punaisen luostarin kronikoita 1

Jain ensimmäinen aamu luostarissa oli aurinkoinen. Keväisin meillä on täällä yleensä kauniit ilmat. Syksyllä alkuäiti harjaa hiuksiaan niin, että myrskyt piiskaavat saarta. Silloin rohkenemme tuskin pistää nenännipukkaammekaan ulos, sillä pelkäämme, että myrsky murskaa meidät vasten vuorenseinämää. Nyt lämpöä alkoi jo olla. Vielä saaremme Menos ei ollut pukeutunut kevätkukkiin mutta hento vehreys riemastutti jo vuohia.

Maria Turtschaninoff: Maresi
– Punaisen luostarin kronikoita 1
Tammi 2014
alkuteos Maresi – Kroniker från Röda klostret
suomentanut Marja Kyrö
180 sivua
äänikirjan lukija Anni Kajos
kesto 5 h 8 min

Maria Turtschaninoffin nimi jäi mieleeni Arrasta ja Finlandia Junior -palkinnon voitosta vuonna  2014. Jostain syystä Punaisen luostarin kronikoita -sarja on kuitenkin jäänyt avaamatta. Nyt, kun etsin Helmet 2020 -lukuhaasteen kohtaan 23 (kirja on julkaistu selkokielellä) luettavaa, osui eteeni Maresi, johon tartuinkin sitten innolla. Laura Lepistön selkomukautus teoksesta on ilmestynyt vuonna 2018.

Romaanin nimi kertoo tarinan päähenkilön: minäkertoja on 13-vuotias Maresi, joka on kiinnostunut kirjoista ja uuden oppimisesta. Maresi asuu eristäytyneellä saarella Punaisessa luostarissa, joka on turvapaikka naisille ja tytöille – miehiltä on pääsy kielletty. Eräänä päivänä luostariin saapuu nuori tyttö, Jai, joka kantaa harteillaan suuria murheita ja pelkoa. Pidättyväisen tytön tarina avautuu vähä vähältä ja Maresille selviää, että Jai on kokenut kovia ja paennut viimein kotoaan.

Jain pakenemista ei kotona villaisella paineta. Eräänä päivänä horisonttiin ilmaantuu suuri purjelaiva – Jain isä on tulossa hakemaan niskoittelevan tyttärensä kotiin. Jain mukanaan tuoma uhka muuttuu todeksi, ja romaanin tapahtumat huipentuvat kiihkeäksi taisteluksi, kun miehet tunkeutuvat luostariin ja naiset asettuvat vastarintaan. Vaikka sukupuolten välinen raja näyttää ylittämättömältä, on tarinassa kuitenkin nähtävissä toivoa siitä, että rajat voivat olla rikottavissa, jos yksilöt niin tahtovat.

Maresin kuunneltuani en lainkaan ihmettele sen suosiota. Romaanin maailma on taitavasti rakennettu ja Maresin ääni on sekä elävä että kiehtova. Romaanin feministinen ote muistuttaa tärkeällä tavalla naisten yhteistyöstä ja voimasta, ja vetävä juoni yhdistettynä mystiikkaan toimii mainiosti. Tämä sarjan avausosa on aika lyhyt ja siten juoneltaan melko suoraviivainen, mutta jatko-osissa onkin sitten ilmeisesti enemmän pureskeltavaa. Niihin aion jossain välissä myöskin perehtyä, sen verran Punaisen luostarin kronikoiden maailma alkoi kiinnostaa.

Kirsi kirjoittaa postauksessaan sekä Maresista että Punaisen luostarin kronikoiden kakkososasta, Naondelista.  Tuija nostaa postauksessaan esille Maresin selkomukautuksen. Ykkösosasta kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Sekaisin kirjoista, Tarukirja, Yöpöydän kirjat, Haaveena kirjailijan ura ja Kirjahullun päiväkirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on