Kokoukseen oli kutsuttu niin paljon väkeä, että huumeen tilat olivat käyneet pieniksi ja kokous oli siirretty isompaan tilaan. Parikymmentä poliisia oli nyt ahtautuneena huoneeseen, jossa normaalisti hoidettiin pakkokeinohakemuksia käräjäoikeuteen videoyhteyden välityksellä. Paikalla oli koko Kaartamon ryhmä sekä tutkinnanjohtaja Puro.
Manni aloittaa Pasilan Myrkky -sarjan, joka kertoo Helsingin huumepoliisin työstä. Sarjaan on juuri ilmestynyt toinen osa, Milo.
Avausosan keskeinen henkilö on dekkarin nimen mukaisesti Manni, joka löytää sattumalta ison huumekätkön. Sen sijaan, että mies painelisi poliisin puheille, päätyy Manni tekemään kauppaa saadakseen oman taloutensa raiteilleen ja ehkä samalla äitinsäkin elämän kuntoon. Kuvioon kytkeytyy sitten virolaisia huumekauppiaita, väkivaltaa ja uhkaa.
Tarina rakentuu useiden erilaisten näkökulmien kautta. Mannin ohella tapahtumia katsotaan esimerkiksi moottoripyöräjengin johtohahmon ja poliisin kautta. Useat näkökulmat toimivat yllättävän hyvin, eikä henkilöiden runsaus tee lukemisesta hankalaa.
Kirjailija Kale Puonti on ammatiltaan poliisi, mikä näkyy Mannissa sekä hyvällä että hieman haasteellisella tavalla. Kirjan alkuosassa on hieman liiankin paljon kritiikkiä poliisin resurssien vähyyttä kohtaan, vaikka se varmasti aiheellista onkin. Alkupuolta vaivaa myös jonkinlainen yleisellä tasolla liikkuva poliisin työn kuvaus, joka ei aina dekkarin juoneen istu aivan saumattomasti. Välillä kerronta on niin suoraviivaista, että jään kaipaamaan enemmän esimerkiksi henkilöiden toimintojen motiivien avaamista.
Tuntuu kuitenkin siltä, että dekkari paranee edetessään ja juonenkulku on lopulta vallan toimivaa. Loppuosa onkin sitten senlaatuinen, että sen tulee lukeneeksi kerralla, vaikka tarkoitus oli alkujaan lukea vain pieni palanen. Jännitystä Puonti osaa tarinaansa luoda, ja tämän perusteella Milolta voikin odottaa paljon.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Mannista kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Kirjojen kuisketta, Elämä on ihanaa ja Kirsin kirjanurkka.
Helmet 2021: 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.
Teos ei jätä epäilystä siitä, etteiko Puonti tietäisi, mistä kirjoittaa.
VastaaPoistaHäni kuvaa poliisityön arkea asiantuntijuudella ja realistisen oloisesti turhia maalailematta.
Lyhyt kappalejako ja selkeä lauserakenne ovat sinänsä aina plussaa, mutta aika ajoin se tekstissa runsaan henkilögallerian lisäksi aiheutti lukiessa ajoittaista pirstaleisuuden ja hyppelehtivyyden tunnetta.
Mielenkiintoista nähdä, kuinka Puonti Pasilan nyrkillä uutuudessaan iskee.
Luonnehdit tätä dekkaria minusta osuvasti. Tosiaankin tuntuu, että Puonti on alueen asiantuntija.
PoistaNopealukuinenhan tämä kirja on, mutta toisaalta tapahtumat etenevät vähän liiankin suoraviivaisesti paikoin eivätkö asiat aina yhdisty toisiinsa. Milo kiinnostaa tämän avausosan perusteella minuakin.
Tätä on kehuttu kovasti. Olen kyllä kiinnostunut kirjasta.
VastaaPoistaNythän tässä saisi hyvin sarjan lukemisen alulle, kun kakkososakin on julkaistu.
Poista