Siirry pääsisältöön

Venla Saalo: Kukkia maan alla

Mariannan maanalaiseen kukkakauppaan astuvat kiireisen oloinen nainen turkoosinsinisessä mekossa ja pieni poika paljain jaloin. Nainen sormeilee ruukkuja ja kimppuja, nostelee ja laskee takaisin, yhden toisensa jälkeen, hätäisesti, katsomatta kunnolla. Pikkupoika roikkuu äidin kädessä ja tuijottaa Mariannaa. Marianna erottaa pojan silmissä ukkossään harmaanmustan valtameren sävyjä ja valkoisen pilvivaahdon kuorruttaman järviveden sävyjä. Ne ovat kuin kaksi kirkasta maapalloa.

Venla Saalo: Kukkia maan alla
Gummerus 2020
159 sivua
äänikirjan lukija Anniina Piiparinen
kesto 2 t 37 min

Venla Saalon ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani vie lukijansa sananmukaisesti maan alle. Siellä, berliiniläisessä Pankstrassen asematunnelissa, päivänsä viettää Marianna. Hän myy kaupassaan kukkia; asettelee esille tulppaaneja ja katselee ihmisiä, jotka kiirehtivät ohitse. Hän vastailee ohikulkijoiden kysymyksiin ja tulkitsee asiakkaitaan. Aika ajoin hän soittaa veljelleen Borysille Puolaan, Gubiniin, ja kyselee tältä, mitä kuuluu äidille, joka asuu lähellä Mariannaa.

Amalia puolestaan on pienen Karimin äiti, jolla on kiire päiväkotiin, töihin, junaan ja tulevaisuuteen. Amalia on Karimin kanssa matkalla tapaamaan siskoaan ja vanhempiaan ja pysähtyy kiireisenä ostamaan Mariannan kaupasta kukkia. Näyttää siltä, että matkasta ei lopulta tule mitään, ja Amalian sisällä taistelevat vahva velvollisuudentunto ja halu jättää matka tekemättä.

Kukkia maan alla on kuin kokoelma kuvia, jotka vaihtuvat ja ovat samaan aikaan kevyitä ja painavia. Tarina osoittaa yksityiskohtia ja kääntää lukijan katseen katsomaan hetkiä, jotka ovat lyhyitä ja kohta ohitse. Kuvien keskellä ovat ihmiset, jotka hakevat paikkaansa ja asemaansa suhteessa toisiin.

Pienoisromaanin kuvat ovat kirkkaita. Ne ovat kuin välähdyksiä, jotka onnistuvat hetkessä herättämään ajatuksia. Tunnelma on voimakas, ja vaikka tarina on lyhyt, se jää kiehtovalla tavalla mieleen. Kerrontaa ei ole kuorrutettu liiaksi vaan se toimii hienosti juuri sellaisenaan. Kukkia maan alla on ehdottomasti lukemisen arvoinen romaani.

Aika on maan alla erilaista, ja Karim alkaa ymmärtää, millä tavalla. Maan alla minuutit venyvät ja monistuvat. Maan alla aikaa on enemmän.

Kirjasta muualla: Aina joku keskenKirjavinkit, Helmi Kekkonen ja Annelin kirjoissa.

Helmet 2021: 41. Kirjassa matkustetaan junalla.

Keski-kirjastojen lukuhaaste 2021: 28. Valitse kirja lehti- tai blogiarvostelun perusteella – kiinnostuin kirjasta Tuijan bloggauksen ansiosta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok