Pähkinä makasi pudonneen oksan alla kujan reunalla ja katseli kaniineja, jotka kulkivat Isopään perässä kohti taloa. Ne liikkuivat hitaasti kanien tapaan: hyppy, askel, pysähdys. Yö oli pimeä ja ne katosivat pian näkyvistä, mutta se kuuli niiden etenevän pitkän aitan viertä. Se asettui odottamaan.
On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika! Tällä kertaa haastetta vetää Gregorius.
Minä valitsin luettavaksi Richard Adamsin klassikoksi nousseen romaanin Ruohometsän kansa. Olen varma, että olen kaniinien seikkailuja katsellut joskus televisiosta, mutta tämä alkuteos on jäänyt lukematta. Niinpä nyt tuntui otolliselta hetkeltä tarttua teokseen, josta on sittemmin tehty myös Netflixiin minisarja – ehkä siihen pitää jossain vaiheessa perehtyä myös.
Ruohometsän kansa on oikea seikkailutarina, jossa vaelletaan paikasta toiseen ja kohdataan monenlaisia vaaroja. Tarinan päähenkilöt ovat kaniineja, jotka lähtevät pois kotimaisemistaan, koska yksi joukosta, Viikka, aavistaa pahaa. Kaikki eivät Viikan uhkakuvien maalailua usko, joten yhdyskunnasta vain osa lähtee pitkälle vaellukselle Pähkinän johdolla kohti turvallisempia oloja. Viikan kyky lukea enteitä on joukkiolle myöhemminkin tarpeen.
Ruohometsän kansa on määritelty fantasiaksi, ja kyllä tarinasta fantasian piirteitä löytyykin. Kaniinien seikkailujen lomaan limittyy tarinoita menneistä ajoista ja El-ahrairahista, myyttisestä sankarihahmosta. Hyvän ja pahan taistelu on alati läsnä, ja paitsi että kanit joutuvat selviytymään taisteluista erilaisten petojen kanssa, on selvää, että luontokappaleiden suurvihollinen on ihminen, joka tuhoaa kammottavilla koneillaan elinolosuhteita.
Vaikka kirjan päähenkilöt ovat eläimiä, ei niistä ole tehty äärettömän inhimillisiä ihmismäisine elintapoineen. Ruohometsän kansa onkin eräänlainen katsaus kaniinien elintapoihin, jos toki eläimillä myös inhimillisiä piirteitä on. Kaniinien oma kieli, lapiini, on kiehtova elementti, ja sen suomentamisessa Kersti Juva on tehnyt mainiota jälkeä, niin kuin koko tarinan suomentamisessa myös.
Ruohometsän kansa on jouhevasti etenevä seikkailutarina, jossa luonnon merkitys on suuri. Tarinassa korostuu myös yhteisöllisyyden merkitys, sillä ilman toisiaan kanien olisi vaikea selviytyä, ja toisaalta tärkeää apua voi saada myös oman piirin ulkopuolelta.
Tarinaan muodostuu paikoin jopa raastavaa jännitettä, kun kaniinit kohtaavat vaaroja ja uhkia matkansa varrella. Joissakin kohtauksissa on siinä määrin raakuutta, että aikuislukijakin saattaa vähän hätkähtää. Vaikka Ruohometsän kansa on usein määritelty lastenkirjaksi, on se sen verran tuhti pakkaus, että suosittelisin sitä mieluummin nuorille ja aikuisille. Aikuislukijallekin tarinassa pohdittavaa kyllä riittää.
Ruohometsän kansa on ajaton klassikko. Luontosuhteen merkitys on teoksen syntyajoista varmasti vain kasvanut, ja siten teos on kestänyt aikaa suorastaan erinomaisesti.
Adamsin teoksesta muualla: Yöpöydän kirjat, Yksi luku vielä, Jokken kirjanurkka ja Auringonlaskuissa.
Helmet 2021: 27. Kirjan päähenkilö on eläin
Keski-kirjastot 2021: 26. Kirjan kannessa on eläin.
Ihana kirja <3
VastaaPoistaOlen lukenut tämän ennen blogiaikaa, ja oli todella valloittava ja jännittävä kirja. Ja sopii hyvin kaikenikäisille, en miellä tätä ihan lastenkirjaksi, kun mukana on aika raakojakin juttuja.
VastaaPoistaOn tämä niin jännittävä, että paikoin piti vähän harppoa pahimpien kohtien ylitse. Adams osaa kuvailla tapahtumia niin elävästi, että mielessä oli helppoa kuvitella esimerkiksi kanien yhteenotot. Lastenkirjaksi en minäkään tätä miellä vaan suosittelisin mieluummin nuorille ja sitten tietysti aikuisille.
PoistaKäytän tästä samaa sanaa kuin Mai tuossa edellä: ihana! Oli sitä toisellakin lukukerralla.
VastaaPoistaMinulle tämä oli ensimmäinen lukukerta ja siinä mielessä yllättävä, että odotin kuvauksessa olevan sellaista Disney-henkeä enemmän. Hyvä, että odotukseni eivät täyttyneet.
PoistaMinä en ole tätä lukenut, kiitos lukuvinkistä.
VastaaPoistaOlepa hyvä. :)
PoistaTästä kohistiin tosi paljon ollessani teini. Moni ikätoveri sen silloin luki, mutta jostain syystä minä en. En tiedä, miksi olen tämän kirjan sivuuttanut vaivautumatta edes kunnolla koskaan ottamaan selvää, mistä kirjassa on kyse. Nyt se tuli selväksi ja alkoi kiinnostaa eli lukulistalle!
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että tämä on sellaisia kirjoja, joiden oletetaan olevan tuttuja tiettyjen ikäluokkien ihmisille. Eipä minullekaan ollut oikein selvää, mistä tarinassa on kysymys.
PoistaLuin tämän juuri sillai esiteininä (olinko 11 vai 13, en muista), johon ikäluokkaan se sopi kyllä hyvin, taisin lukea parikin kertaa. Ja tosiaan, erinomainen piirre että eläimiä ei ollut inhimillistetty liikaa, vaan se toiseus, omanlaisensa yhteiskunnallinen logiikkansa oli mukana...
VastaaPoistaVanhaa leffaversiota en ole nähnyt, mutta olen kyllä kuullut sen mainitun lapsuuden traumojen lähteenä, eli ilmeisesti siinä ei myöskään siloitella asioita :)
Voin kuvitella, että tuohon ikään Ruohometsän kansa sopii jo ihan hyvin, mutta monelle alle 10-vuotiaalle meno voi olla liian rajua. Ja sitten toisaalta aikuiselle lukijallekin on annettavaa, koska tasoja tarinassa riittää.
PoistaVanha leffaversio voi olla minulle liikaa, koska kirjankin äärellä piti välillä vähän hengitellä.
Tämä on todella hyvä ja pidän tästä paljon.
VastaaPoistaKiva kuulla. Kummasti kanien vaellus kiehtoo.
PoistaNyt veit lapsuusmuistoihin! Sain tämän joululahjaksi, enkä muista paljon itse kirjasta mutta tunnelman ja elämyksen. Ilmiselvä klassikko!
VastaaPoistaTunnelmia ja elämyksiä onkin ihana vaalia mielessä. Minulta tämä on lapsuudessa mennyt ohitse, mutta hyvä elämys näin aikuisenakin.
Poista