Siirry pääsisältöön

Klassikkohaaste – Richard Adams: Ruohometsän kansa

Pähkinä makasi pudonneen oksan alla kujan reunalla ja katseli kaniineja, jotka kulkivat Isopään perässä kohti taloa. Ne liikkuivat hitaasti kanien tapaan: hyppy, askel, pysähdys. Yö oli pimeä ja ne katosivat pian näkyvistä, mutta se kuuli niiden etenevän pitkän aitan viertä. Se asettui odottamaan.

Richard Adams: Ruohometsän kansa
WSOY 2018 (1. suomennos 1975)
alkuteos Watership Down 1972
suomentanut Kersti Juva
motot suomentanut Panu Pekkanen
532 sivua

On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika! Tällä kertaa haastetta vetää Gregorius.

Minä valitsin luettavaksi Richard Adamsin klassikoksi nousseen romaanin Ruohometsän kansa. Olen varma, että olen kaniinien seikkailuja katsellut joskus televisiosta, mutta tämä alkuteos on jäänyt lukematta. Niinpä nyt tuntui otolliselta hetkeltä tarttua teokseen, josta on sittemmin tehty myös Netflixiin minisarja – ehkä siihen pitää jossain vaiheessa perehtyä myös.

Ruohometsän kansa on oikea seikkailutarina, jossa vaelletaan paikasta toiseen ja kohdataan monenlaisia vaaroja. Tarinan päähenkilöt ovat kaniineja, jotka lähtevät pois kotimaisemistaan, koska yksi joukosta, Viikka, aavistaa pahaa. Kaikki eivät Viikan uhkakuvien maalailua usko, joten yhdyskunnasta vain osa lähtee pitkälle vaellukselle Pähkinän johdolla kohti turvallisempia oloja. Viikan kyky lukea enteitä on joukkiolle myöhemminkin tarpeen.

Ruohometsän kansa on määritelty fantasiaksi, ja kyllä tarinasta fantasian piirteitä löytyykin. Kaniinien seikkailujen lomaan limittyy tarinoita menneistä ajoista ja El-ahrairahista, myyttisestä sankarihahmosta. Hyvän ja pahan taistelu on alati läsnä, ja paitsi että kanit joutuvat selviytymään taisteluista erilaisten petojen kanssa, on selvää, että luontokappaleiden suurvihollinen on ihminen, joka tuhoaa kammottavilla koneillaan elinolosuhteita.

Vaikka kirjan päähenkilöt ovat eläimiä, ei niistä ole tehty äärettömän inhimillisiä ihmismäisine elintapoineen. Ruohometsän kansa onkin eräänlainen katsaus kaniinien elintapoihin, jos toki eläimillä myös inhimillisiä piirteitä on. Kaniinien oma kieli, lapiini, on kiehtova elementti, ja sen suomentamisessa Kersti Juva on tehnyt mainiota jälkeä, niin kuin koko tarinan suomentamisessa myös.

Ruohometsän kansa on jouhevasti etenevä seikkailutarina, jossa luonnon merkitys on suuri. Tarinassa korostuu myös yhteisöllisyyden merkitys, sillä ilman toisiaan kanien olisi vaikea selviytyä, ja toisaalta tärkeää apua voi saada myös oman piirin ulkopuolelta.

Tarinaan muodostuu paikoin jopa raastavaa jännitettä, kun kaniinit kohtaavat vaaroja ja uhkia matkansa varrella. Joissakin kohtauksissa on siinä määrin raakuutta, että aikuislukijakin saattaa vähän hätkähtää. Vaikka Ruohometsän kansa on usein määritelty lastenkirjaksi, on se sen verran tuhti pakkaus, että suosittelisin sitä mieluummin nuorille ja aikuisille. Aikuislukijallekin tarinassa pohdittavaa kyllä riittää.

Ruohometsän kansa on ajaton klassikko. Luontosuhteen merkitys on teoksen syntyajoista varmasti vain kasvanut, ja siten teos on kestänyt aikaa suorastaan erinomaisesti. 

Kuva: Niina T.

Adamsin teoksesta muualla: Yöpöydän kirjat, Yksi luku vieläJokken kirjanurkka ja Auringonlaskuissa.

Helmet 2021: 27. Kirjan päähenkilö on eläin

Keski-kirjastot 2021: 26. Kirjan kannessa on eläin.

Kommentit

  1. Olen lukenut tämän ennen blogiaikaa, ja oli todella valloittava ja jännittävä kirja. Ja sopii hyvin kaikenikäisille, en miellä tätä ihan lastenkirjaksi, kun mukana on aika raakojakin juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä niin jännittävä, että paikoin piti vähän harppoa pahimpien kohtien ylitse. Adams osaa kuvailla tapahtumia niin elävästi, että mielessä oli helppoa kuvitella esimerkiksi kanien yhteenotot. Lastenkirjaksi en minäkään tätä miellä vaan suosittelisin mieluummin nuorille ja sitten tietysti aikuisille.

      Poista
  2. Käytän tästä samaa sanaa kuin Mai tuossa edellä: ihana! Oli sitä toisellakin lukukerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen lukukerta ja siinä mielessä yllättävä, että odotin kuvauksessa olevan sellaista Disney-henkeä enemmän. Hyvä, että odotukseni eivät täyttyneet.

      Poista
  3. Minä en ole tätä lukenut, kiitos lukuvinkistä.

    VastaaPoista
  4. Tästä kohistiin tosi paljon ollessani teini. Moni ikätoveri sen silloin luki, mutta jostain syystä minä en. En tiedä, miksi olen tämän kirjan sivuuttanut vaivautumatta edes kunnolla koskaan ottamaan selvää, mistä kirjassa on kyse. Nyt se tuli selväksi ja alkoi kiinnostaa eli lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että tämä on sellaisia kirjoja, joiden oletetaan olevan tuttuja tiettyjen ikäluokkien ihmisille. Eipä minullekaan ollut oikein selvää, mistä tarinassa on kysymys.

      Poista
  5. Luin tämän juuri sillai esiteininä (olinko 11 vai 13, en muista), johon ikäluokkaan se sopi kyllä hyvin, taisin lukea parikin kertaa. Ja tosiaan, erinomainen piirre että eläimiä ei ollut inhimillistetty liikaa, vaan se toiseus, omanlaisensa yhteiskunnallinen logiikkansa oli mukana...
    Vanhaa leffaversiota en ole nähnyt, mutta olen kyllä kuullut sen mainitun lapsuuden traumojen lähteenä, eli ilmeisesti siinä ei myöskään siloitella asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että tuohon ikään Ruohometsän kansa sopii jo ihan hyvin, mutta monelle alle 10-vuotiaalle meno voi olla liian rajua. Ja sitten toisaalta aikuiselle lukijallekin on annettavaa, koska tasoja tarinassa riittää.
      Vanha leffaversio voi olla minulle liikaa, koska kirjankin äärellä piti välillä vähän hengitellä.

      Poista
  6. Tämä on todella hyvä ja pidän tästä paljon.

    VastaaPoista
  7. Nyt veit lapsuusmuistoihin! Sain tämän joululahjaksi, enkä muista paljon itse kirjasta mutta tunnelman ja elämyksen. Ilmiselvä klassikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmia ja elämyksiä onkin ihana vaalia mielessä. Minulta tämä on lapsuudessa mennyt ohitse, mutta hyvä elämys näin aikuisenakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on