Siirry pääsisältöön

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Muistan, kuinka nuoret parit pitelivät toisiaan joka aamu ennen kuin lähtivät eri töihin, kuinka he puristivat toistensa käsiä iltaisin istuskellessaan tupiensa portailla, kuinka he olivat valmiita panemaan hanttiin ja vetämään puukot esiin ja mieluummin surmaamaan toisensa kuin olemaan ilman toisiaan, koska Natcheziin päätyminen oli pahempaa kuin kuolema, elämää kuolleena, yhtä tuskaa, koska oma rakkain olisi poissa, jossain muualla tällä valtavalla mantereella, eivätkä he saisi enää koskaan kohdata tässä kahlitussa, langenneessa maailmassa. Sellaista oli komentolaisten rakkaus, ja sellainen rakkaus vaivasi mieltäni, kun aloin palvella Maynardia – perheitä syntyi vaivihkaa, ja ne murenivat yhdellä valkoisen käden heilautuksella.

Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija
Tammi 2020
Alkuteos the Water Dancer 2019
Suomentanut Einari Aaltonen
540 sivua

Samaan aikaan, kun luin Ta-Nehisi Coatesin romaania Vesitanssija, syttyi Yhdysvalloissa protestiaalto, kun poliisi tappoi julmasti mustaihoisen George Floydin – Ylen uutisointia aiheesta esimerkiksi täällä. Vesitanssija sijoittuu menneisyyteen, aikaan jolloin orjuus alkaa Yhdysvalloissa vähitellen murentua. Mustaihoisten sortamisen soisi olevan menneisyyttä, mutta George Floydin tapaus osoittaa, että sorto ja rasismi eivät suinkaan ole maailmasta kadonneet. Niinpä Vesitanssija on ajankohtainen ja tärkeä juuri nyt.

Romaanin päähenkilö on Hiram, mustaihoisen äidin ja valkoisen miehen poika. Isä on plantaasinomistaja ja samalla monien orjien isäntä ja omistaja. Tilanne onkin Hiramin kannalta katkera: verisiteen kautta hän voisi olla plantaasin perijä ja vapaa mies, mutta ihonvärinsä vuoksi hän on kakkosluokan kansalainen, vankeudessa ja valkoisten mielivallan alla elävä orja. Tilanteen epäoikeudenmukaisuutta lisää se, että virallinen perijä Maynard ei varsinaisesti paikkaansa kykene lunastamaan vaan on aika avuton syntyperänsä turvissa eläjä.

Hiramilla on kuitenkin poikkeuksellinen kyky, joka erottaa hänet muista. Kykynsä ja vapaudenkaipuunsa myötä hän päätyy mukaan maanalaiseen liikkeeseen, joka on aktiivinen ja mullistava toimija yhteiskunnallisessa murroskohdassa. On selvää, että plantaasien toimintatapa ja orjuus ovat tulossa tiensä päähän, mutta valtaa pitävät eivät tietenkään ole helposti luopumassa asemastaan. Historiasta tiedämme, miten Yhdysvaltojen etelävaltioiden harjoittamalle orjuudelle lopulta kävi.

Vesitanssija on runsas, polveilevasti kirjoitettu ja maagisia elementtejä sisältävä romaani. Alku tempaa mukaansa mutta jossain vaiheessa huomaan hieman väsähtäväni, kunnes pääsen taas tarinaan kiinni. Kannattaa päästä, sillä tarina on kertomisen arvoinen. Se muistuttaa orjuuden karmivasta historiasta ja siitä, miten hirvittävän huonosti ihmisiä on kohdeltu vain siksi, että he ovat olleet ihonväriltään vääränlaisia.

Ehkä vavahduttavinta romaanissa on sen kuvaus, miten tuntevista ihmisistä tehdään kauppatavaraa. Orja on omistajansa armoilla ja perheet saatetaan yhdellä käskyllä erottaa toisistaan lopullisesti. Niin on käynyt myös Hiramille. Tällainen mielivalta ja vallankäyttö tuntuu kohtuuttomalta varsinkin, kun ei voi välttyä ajattelemasta, että sama kuvio toistuu yhä edelleenkin. Nyt plantaasinomistajan paikalla vain on valkoihoinen poliisi.

Vesitanssijasta kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Kirjakko ruispellossa ja Kirjaluotsi.

Helmet 2020: 15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö. Helsingin Sanomien arvostelussa kerrotaan, että romaanissa esiintyvä vapaustaistelija Harriet Tubman oli todellisuudessa olemassa. Hänet tunnettiin myös nimellä Black Moses.

Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!

Kommentit

  1. Kiitos mielenkiintoisesta esittelystä. Taidan laittaa kirjan varauslistalle.
    Yhdysvalloissa rasismia harjoitetaan joka paikassa, kouluissa, terveydenhuollossa, päivähoidossa, työpaikoissa, yliopistossa, ihan kaikkialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Mai. On surullista, kuinka paljon ihonväri voi nykyäänkin määrittää ja vaikeuttaa ihmisen elämää – myös Suomessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...