Siirry pääsisältöön

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Hän ajatteli näyttämöllä viettämiään vuosia, joina hän oli hakenut voimaa kuvittelemalla kävelevänsä käsikkäin isänsä kanssa pitkin hiekkatietä keskellä hankien peittämiä, lumisten metsien reunustamia peltoja, ja miten ilo oli pursunnut hänestä – kuinka hän oli käyttänyt tuota mielikuvaa saadakseen kyyneleet kihoamaan silmiinsä, niin ihana se oli ja niin menetetty. Ja nyt hän mietti oliko sitä koskaan tapahtunutkaan, oliko tie ikinä ollut kapea ja pölyinen, oliko isä ikinä pitänyt häntä kädestä ja sanonut, että perhe oli hänelle tärkeintä maailmassa.
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Tammi 2019
Alkuteos Anything is Possible 2017
Suomentanut Kristiina Rikman
261 sivua

Elizabeth Stroutin novellikokoelma Kaikki on mahdollista avaa ikkunoita amerikkalaiseen Amgashin pikkukaupunkiin linkittyvien ihmisten elämäntarinoihin. Amgash on fiktiivinen paikkakunta Illinoisissa, ja sen asukkaille köyhyys ja kurjuus on tavanomaisempaa kuin rikkaus ja hyväosaisuus. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja monen salaisuudet ovat tiedossa mutta tärkeää on yrittää säästyä julkiselta häpeältä – sen tietävät jo lapsetkin.

Kurjuudessa on kuitenkin valonpilkahduksia ja toivoa. Moni Amgashissa kasvanut ponnistaa omille jaloilleen ja suuntaa kohti lupauksia täynnä olevaa suurempaa maailmaa. Amgashia tuntuu leimaavan jonkinlainen alakuloisuus, ja jos haluaa parempaa elämää, on viisaampaa suunnata muualle. Ja kun kerran on päässyt pois, on hyvä pysyä poissa. "Älä palaa tänne", neuvoo isoäiti Annieta, joka löytää oman tiensä Amgashista pois.

Pohdin, onko Amgashista parempaan elämään ponnistaneiden henkilöhahmojen tarkoitus kuvastaa suurta amerikkalaista unelmaa, joka lupaa, että kenellä tahansa on taustastaan huolimatta mahdollisuus rikkauksiin. Kirjan nimi Kaikki on mahdollista voisi viitata tähän. Toisaalta ei kadehdittavan hyvin mene heilläkään, joilla maallista mammonaa riittää – nimen merkityksessä lienee kuitenkin jotain vielä syvempää viestiä, jonka kukin lukija tulkitkoon itse.

Kaikki on mahdollista on upea novellikokoelma. Jokainen novelli on oma, pieni, rikas maailmansa, jossa yksityiskohtia riittää. Hetkessä kirjaa en ainakaan minä kyennyt lukemaan, sillä novellit ovat kovin kylläisiä ja vaativat asettumaan maltilla äärelleen. Ihastelen sitä tarkkuutta, millä kukin novelli on rakennettu omaksi maailmakseen.

Stroutin kokoelma on upeudessaan myös traaginen. Siinä on synkkiä sävyjä ja murheellisia kohtaloita, jotka painuvat mieleen. Alakuloisuuden keskellä ihastelen sitä herkkyyttä, millä henkilöhahmoja kuvataan. Ihastelen myös sitä, miten henkilöistä rakennetaan kokonaisia ihmisiä, joiden menneisyys on aina mukana, päätyivätpä he mihin tahansa.

Kokoelman novellit kytkeytyvät toisiinsa, ja kokoelma itsessään on itsenäinen jatko-osa Nimeni on Lucy Barton -teokselle, joka ilmestyi vuonna 2018. Molemmat kokoelmat ovat sellaisia, että niiden äärelle kannattaisi hakeutua toistamiseenkin.

Elizabeth Stroutin novellikokoelman ovat lukeneet myös esimerkiksi Riitta, Mai, PaulaLeena, Katja, Pirjoliisa ja Mikko.

Helmet 2020 -haasteessa Kaikki on mahdollista asettuu kohtaan 8: Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi.

Kommentit

  1. Stroutin teokset ovat uskomattoman hienoja. Viimeksi luin Olivia Kitteridgen ja olen kyllä ihastunut Stroutin kuvailemiin ihmisiin ja tapahtumiin. Ihmissuhteet nousevat näistä kirjoista hyvin esille, oli ne sitten hienoja tai traagisia. Olivesta nousi myös huumoria esille, mikä mielestäni puuttui näistä myöhemmistä kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olive Kitteridge odottelee hyllyssäni lukemistaan. Odotukset ovat kyllä korkealla! Kiva kuulla, että sieltä nousee myös huumoria, sillä kyllähän Kaikki on mahdollista on varsin melankolinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok