Siirry pääsisältöön

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Hän ajatteli näyttämöllä viettämiään vuosia, joina hän oli hakenut voimaa kuvittelemalla kävelevänsä käsikkäin isänsä kanssa pitkin hiekkatietä keskellä hankien peittämiä, lumisten metsien reunustamia peltoja, ja miten ilo oli pursunnut hänestä – kuinka hän oli käyttänyt tuota mielikuvaa saadakseen kyyneleet kihoamaan silmiinsä, niin ihana se oli ja niin menetetty. Ja nyt hän mietti oliko sitä koskaan tapahtunutkaan, oliko tie ikinä ollut kapea ja pölyinen, oliko isä ikinä pitänyt häntä kädestä ja sanonut, että perhe oli hänelle tärkeintä maailmassa.
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Tammi 2019
Alkuteos Anything is Possible 2017
Suomentanut Kristiina Rikman
261 sivua

Elizabeth Stroutin novellikokoelma Kaikki on mahdollista avaa ikkunoita amerikkalaiseen Amgashin pikkukaupunkiin linkittyvien ihmisten elämäntarinoihin. Amgash on fiktiivinen paikkakunta Illinoisissa, ja sen asukkaille köyhyys ja kurjuus on tavanomaisempaa kuin rikkaus ja hyväosaisuus. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa ja monen salaisuudet ovat tiedossa mutta tärkeää on yrittää säästyä julkiselta häpeältä – sen tietävät jo lapsetkin.

Kurjuudessa on kuitenkin valonpilkahduksia ja toivoa. Moni Amgashissa kasvanut ponnistaa omille jaloilleen ja suuntaa kohti lupauksia täynnä olevaa suurempaa maailmaa. Amgashia tuntuu leimaavan jonkinlainen alakuloisuus, ja jos haluaa parempaa elämää, on viisaampaa suunnata muualle. Ja kun kerran on päässyt pois, on hyvä pysyä poissa. "Älä palaa tänne", neuvoo isoäiti Annieta, joka löytää oman tiensä Amgashista pois.

Pohdin, onko Amgashista parempaan elämään ponnistaneiden henkilöhahmojen tarkoitus kuvastaa suurta amerikkalaista unelmaa, joka lupaa, että kenellä tahansa on taustastaan huolimatta mahdollisuus rikkauksiin. Kirjan nimi Kaikki on mahdollista voisi viitata tähän. Toisaalta ei kadehdittavan hyvin mene heilläkään, joilla maallista mammonaa riittää – nimen merkityksessä lienee kuitenkin jotain vielä syvempää viestiä, jonka kukin lukija tulkitkoon itse.

Kaikki on mahdollista on upea novellikokoelma. Jokainen novelli on oma, pieni, rikas maailmansa, jossa yksityiskohtia riittää. Hetkessä kirjaa en ainakaan minä kyennyt lukemaan, sillä novellit ovat kovin kylläisiä ja vaativat asettumaan maltilla äärelleen. Ihastelen sitä tarkkuutta, millä kukin novelli on rakennettu omaksi maailmakseen.

Stroutin kokoelma on upeudessaan myös traaginen. Siinä on synkkiä sävyjä ja murheellisia kohtaloita, jotka painuvat mieleen. Alakuloisuuden keskellä ihastelen sitä herkkyyttä, millä henkilöhahmoja kuvataan. Ihastelen myös sitä, miten henkilöistä rakennetaan kokonaisia ihmisiä, joiden menneisyys on aina mukana, päätyivätpä he mihin tahansa.

Kokoelman novellit kytkeytyvät toisiinsa, ja kokoelma itsessään on itsenäinen jatko-osa Nimeni on Lucy Barton -teokselle, joka ilmestyi vuonna 2018. Molemmat kokoelmat ovat sellaisia, että niiden äärelle kannattaisi hakeutua toistamiseenkin.

Elizabeth Stroutin novellikokoelman ovat lukeneet myös esimerkiksi Riitta, Mai, PaulaLeena, Katja, Pirjoliisa ja Mikko.

Helmet 2020 -haasteessa Kaikki on mahdollista asettuu kohtaan 8: Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi.

Kommentit

  1. Stroutin teokset ovat uskomattoman hienoja. Viimeksi luin Olivia Kitteridgen ja olen kyllä ihastunut Stroutin kuvailemiin ihmisiin ja tapahtumiin. Ihmissuhteet nousevat näistä kirjoista hyvin esille, oli ne sitten hienoja tai traagisia. Olivesta nousi myös huumoria esille, mikä mielestäni puuttui näistä myöhemmistä kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olive Kitteridge odottelee hyllyssäni lukemistaan. Odotukset ovat kyllä korkealla! Kiva kuulla, että sieltä nousee myös huumoria, sillä kyllähän Kaikki on mahdollista on varsin melankolinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on