Siirry pääsisältöön

Sami Makkonen: Kalevala

Sami Makkonen: Kalevala
Otava 2019
160 sivua
Sami Makkosen sarjakuvasovitus Kalevalasta kuulosti etukäteen kiintoisalta ja tervetulleelta. Tummasävyinen tulkinta lähtee liikkeelle Väinämöisen synnystä ja käsittelee niin Ainon kuin Lemminkäisenkin kohtaloita.

Piirrokset ovat jopa synkkiä ja yksityiskohtaisia. Tekstiä on paikoin hyvinkin vähän ja tarinaa viedään eteenpäin kuvien avulla. Kuvissa riittääkin tutkittavaa.

Hämmennystä piirrostyylissä herättää se, että kylmässä Pohjolassa naiset esitetään pyllyt paljaina ja pitkäsäärisinä. Seksismi tuntuu vähän tarpeettomalta, tarinassa olisi kyllä muutenkin riittävästi aineksia.

Sarjakuvaa lukiessani mietin myös, kuinka hyvin kokonaisuus avautuu lukijalle, joka ei Kalevalaa entuudestaan tunne. Sen verran tarinaan aukkoja jätetään, että kokonaisuuden hahmottaminen ilman ennakkotietämystä voi tuottaa haasteita. Toisaalta lukiessa ilahduttaa tuttujen seikkojen havaitseminen: esimerkiksi toisinto Akselo Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -teoksesta on upea.

Joka tapauksessa Makkonen on luonut Kalevalasta mahtipontisen ja vaikuttavan sovituksen, joka tuo vanhoja tarinoita kohti nykyaikaa. Komeaa on.

Kalevalasta kirjoitetaan myös Kirjavinkit-blogissa.

-ruutuun menee Kalevala.

Helmet 2019: 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja.
Keski-kirjastot 2019: 30. Sarjakuvaromaani.

Kommentit

  1. Mielenkiintoista lukea bloggauksesi tästä teoksesta. Itse kaipaan sarjakuviin yleensä reilusti tekstiäkin, mutta toisaalta, kun tarina on tuttu, niin voisihan tämä olla tutustumisen arvoinen. Petri Hiltusen ja Kristian Huitulan ynnä muiden tekemä sarjakuvaversio Leinon Helkavirsistä on minusta näyttävä ja vangitseva ja siinäkin kuvat ovat hyvin suuressa roolissa, vaikka toki säkeet ovat mukana.

    Katsoin, että olet muutenkin lukenut viime aikoina monia kirjoja, joita olen itsekin uumoillut lukulistalle, esim. Minna C ja Ensimmäinen nainen. Myös Vanhatalo kiinnostaa, koska pidin Keskivaikean vuoden lukemisesta aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta on mennyt jotenkin kokonaan ohitse tuo sarjakuvaversio Helkavirsistä. Pitääpä tutustua siihen – kiitos vinkistä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on