Siirry pääsisältöön

Domenico Starnone: Kepponen

"Minulla ei tosiasiassa ollut lainkaan hauskaa. Leikkituokio pojan kanssa ei ollut ainoastaan verottanut voimiani vaan oli lisäksi haalistanut mielikuvat, jotka olisin halunnut pikimmiten tallentaa paperille. Pilkahdus mielikuvista oli tehnyt niistä tavoitettavia mutta sen myötä ne olivat menettäneet lumonsa, joka on ominaista sellaiselle, mitä ei pysty kuvaamaan."
Domenico Starnone: Kepponen
WSOY 2019
Alkuteos Scherzetto
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
237 sivua
Äänikirjan lukija Markus Bäckman
Kesto 5 t 56 min.

Kepposen päähenkilö on 75-vuotias Daniele Mallarico. Hän on tavoitellut maailmaa muuttavaa taideuraa mutta jäänyt tavoitteestaan. Mies on kuitenkin ansioitunut kuvittaja, joka nyt kuitenkin pelkää, että luovuuden lähde on tukahtunut eikä hän enää kykene siihen, mihin parhaimpina päivinään.

Leskimiehen tytär pyytää isäänsä Napoliin hoitamaan nelivuotiasta Mario-poikaa siksi aikaa, kun Betta on puolisonsa kanssa työmatkalla. Daniele suostuu vastentahtoisesti palaamaan lapsuudenmaisemiinsa ja huolehtimaan pojasta, vaikka mieluummin hän paneutuisi vimmaisesti kuvitustöihinsä osoittaakseen, ettei aika ole vieläkään ajanut ohitse.

Matka Napoliin on samalla matka menneisyyteen, jonka Daniele olisi mieluummin jättänyt taakseen. Samoin hän olisi mieluummin jättänyt taakseen napolilaisuuden ja pysyttäytynyt Milanossa. Paluu tutuille kadunkulmille ja vuosien mukana muuttuneeseen asuntoon pakottaa Danielen kuitenkin katsomaan sisimpäänsä.

Samaan miehen pakottaa myös neljävuotias poika, joka on ikään kuin miehen peili. Mario tekee tarkkoja huomioita maailmasta ja vaarinsa töistä, eikä Danielen ole aina helppo sulattaa sitä, mitä hän pojan suusta kuulee. Samalla hiljaiseen ja oman itsen ympärillä pyörivään elämään tottunut Daniele havaitsee, millaisia tunteita pieni ihminen voi pitkän elämän eläneessä ihmisessä herättää – eivätkä nuo tunteet ole aina kauniita.

Tunteista on myös kysymys Betta-tyttären ja tämän puolison välillä. Pariskunnan avioliitto natisee liitoksissaan sen verran, että heidän poikansakin tiedostaa, että avioero on kenties tulossa.

Kirjan nimi tulee siitä, että vaari ja Mario tekevät toisilleen kepposia. Ne ovat välillä onnistuneita, välillä rajoja koettelevia, ja yksi niistä on kerta kaikkiaan ylitse muiden. Samalla se vaikuttaa Marion ja Danielen suhteeseen voimakkaasti.

Kepponen on sivumääräänsä selvästi isompi kokonaisuus, jossa riittää ammennettavaa. Starnone kuvaa hurjan taidokkaasti vaarin ja neljävuotiaan viikarin suhdetta ja tulee samalla kertoneeksi aika paljon itse elämästä.

Vaarin ja tyttärenpojan suhteesta kertovan kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Riitta, Airi, Omppu ja Arja.
Kirjankansibingossa tähti ruutuun Huonekalu.

Kommentit

  1. Vaikka skarppi ja sortikas teksti aika ajoin tuntuu viiltävän pitkin ihoa, ei siinä ole toivottomuutta eikä luovuttamista, vaan pikemminkin hirteishumoreskia, haikeanhäiveistä etsimistä ja polun alkua löytämisen iloon, tyytyväisyyteen.
    Näin haluan Mallaricon ikäpolven edustajana, isoäitinä ja yhden Kanssakulkija-vaarin silmin lukemani kokea ja nähdä. Lyhyesti: laatuteos, - ilo on lukijan puolella!

    Mainio kansikuva,:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatuteos tämä tosiaan on. Ja kansikuvassa riittää mietittävää ja ihmeteltävää – niin kuin itse asiassa koko tarinassakin! Mielenkiintoinen ja täyteläinen romaani, vaikkei sivumäärä iso olekaan.

      Poista
  2. Minä olin aivan tiloissa tämän kanssa! Hieno ja terävä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii