"Ask oli tosin jo ihan lukioluokilta saakka halveksinut sellaista elämänkatsomusta, jonka mukaan todellisiksi voitoiksi kirjataan vain ulkokohtaiset saavutukset, ihmisiä, jotka tunsivat hyödykkeiden hinnan, mutta eivät niiden todellista arvoa. Silloin tällöin Ask vaistomaisesti tunsi, että hänen arvonimiä, rikkauksia, kunniamerkkejä ja yhteiskunnallista asemaa kohtaan tuntemansa halveksunta oli eräänlainen hänen suhteestaan äitiinsä aiheutunut tukahdutettu reaktio; äitihän tunsi tyypillistä poroporvarillista ihailua kaikkea sellaista kohtaan, mikä vain oli 'hienoa'; lapsuudessaan, pitkällisen sairautensa aikana, oli Ask ollut hyvin riippuvainen äidistään ja hyvin voimakkaasti kiintynyt häneen; äiti oli toki ainoa ihminen koko maailmassa, jonka puoleen Ask saattoi sairasvuoteeltaan käsin kääntyä, äiti oli silloin hänen silmissään ollut kuin valon enkeli konsanaan."
Agnar Myklen Laulu punaisesta rubiinista ilmestyi ensimmäisen kerran Norjassa vuonna 1956. Teos sai aikaan pahennusta yksityiskohtaisen eroottisen kuvailunsa vuoksi, ja kun se julkaistiin Suomessa vuonna 1957, käynnistyi kiista, jonka seurauksena painetut kirjat takavarikoitiin epäsiveellisyyden vuoksi ja kustantaja sai tuomion. Presidentti Kekkonen myöhemmin armahti kustantajan.
Romaanin päähenkilö on ylioppilas Ask Burlefot, joka lähtee opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Miehellä on nuoresta iästään huolimatta takanaan menneisyys, johon liittyy naisia ja ei-toivottuja raskauksia ja jonka nuori mies mieluummin jättäisi taakseen. Samalla pitäisi löytää paikkansa uudessa opiskeluyhteisössä ja vakuuttaa sekä muut että itsensä siitä, että on riittävän osaava ja kykenee opiskelemaan korkeakoulussa.
Ask Burlefot on mies, joka rakastaa naisia – ja nimenomaan monikossa. Naisia hänellä riittää, ja naisseikkailuissa romaanissa riittää kerrottavaa. Eroottisia kuvauksia riittää, kun Askin ja naisten kanssakäymistä kuvataan yksityiskohtia karttelematta. Kuusikymmentä vuotta sitten juuri nuo kuvaukset kohahduttivat yleisöä, mutta nykylukija ei niistä juuri hätkähdä. Enemmänkin kulmia kohottavat jotkin sanavalinnat, jotka vaikuttavat nykyajassa erikoisilta.
1950-luku kuvastuu romaanissa aikana, jolloin monet asiat ovat murroksessa. Ehkäisyvaihtoehdot tuovat seksuaalista vapautta, toisaalta ei-toivotut raskaudet ovat edelleen uhka ja verrattain yleisiä. Sosialismi kiehtoo, niin myös nuorta Askia, joka osallistuu kokouksiin. Pohjimmiltaan ihminen ei kuitenkaan ole erilainen kuin nykyään tai vuosisatoja aiemmin: tärkeää on löytää oma paikkansa – ja rakkaus. Romaanin viimeinen virke on melkoisen painava sinetti koko tarinalle.
Teoksen ikä näkyy ilmaisussa, jossa on vanhahtavuutta. Liian kimurantiksi ilmaisu ei kuitenkaan muodostu vaan tarina on hyvinkin nykylukijan saavutettavissa.
Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on menossa jo yhdeksäs kierros! Tällä kertaa haastetta emännöi Tuntematon lukija -blogin Hande, ja lisätietoa löytyy täältä.
Helmet 2019 -lukuhaasteessa Laulu punaisesta rubiinista asettuu kohtaan 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. 1950-luvun lopulla romaanin ympärillä kiisteltiin niin Norjassa kuin Suomessa, ja Suomessa päädyttiin takavarikoimaan ja polttamaan painetut kirjat.
Agnar Mykle: Laulu punaisesta rubiinista Suuri Suomalainen Kirjakerho 1995 1. painos suomeksi 1957 Norjankielinen alkuteos Sangen om røde rubin 1956 Suomentanut Olli Nuorto 400 sivua |
Agnar Myklen Laulu punaisesta rubiinista ilmestyi ensimmäisen kerran Norjassa vuonna 1956. Teos sai aikaan pahennusta yksityiskohtaisen eroottisen kuvailunsa vuoksi, ja kun se julkaistiin Suomessa vuonna 1957, käynnistyi kiista, jonka seurauksena painetut kirjat takavarikoitiin epäsiveellisyyden vuoksi ja kustantaja sai tuomion. Presidentti Kekkonen myöhemmin armahti kustantajan.
Romaanin päähenkilö on ylioppilas Ask Burlefot, joka lähtee opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Miehellä on nuoresta iästään huolimatta takanaan menneisyys, johon liittyy naisia ja ei-toivottuja raskauksia ja jonka nuori mies mieluummin jättäisi taakseen. Samalla pitäisi löytää paikkansa uudessa opiskeluyhteisössä ja vakuuttaa sekä muut että itsensä siitä, että on riittävän osaava ja kykenee opiskelemaan korkeakoulussa.
Ask Burlefot on mies, joka rakastaa naisia – ja nimenomaan monikossa. Naisia hänellä riittää, ja naisseikkailuissa romaanissa riittää kerrottavaa. Eroottisia kuvauksia riittää, kun Askin ja naisten kanssakäymistä kuvataan yksityiskohtia karttelematta. Kuusikymmentä vuotta sitten juuri nuo kuvaukset kohahduttivat yleisöä, mutta nykylukija ei niistä juuri hätkähdä. Enemmänkin kulmia kohottavat jotkin sanavalinnat, jotka vaikuttavat nykyajassa erikoisilta.
– – tämän käsi hapuilee hänen kaluaan ja ohjaa sen rajulla survaisulla kohtuunsa ja hän ehtii hädin tuskin ajatella, että kaipa ehkäisytabletti tekee tehtävänsä – –Olisi kuitenkin mitätöintiä kuitata Laulu punaisesta rubiinista pelkkänä seksihurjastelukuvauksena, sillä on tarinassa kyse muustakin. Uskottavan tuntuisesti Mykle kuvaa nuoren päähenkilönsä tuntoja, kun tämä aloittaa opiskelut uudessa kaupungissa: epävarmuus ja elämänjano lyövät kättä, samaan aikaan kohtaavat usko itseen ja pelot siitä, mitä tuleman pitää.
1950-luku kuvastuu romaanissa aikana, jolloin monet asiat ovat murroksessa. Ehkäisyvaihtoehdot tuovat seksuaalista vapautta, toisaalta ei-toivotut raskaudet ovat edelleen uhka ja verrattain yleisiä. Sosialismi kiehtoo, niin myös nuorta Askia, joka osallistuu kokouksiin. Pohjimmiltaan ihminen ei kuitenkaan ole erilainen kuin nykyään tai vuosisatoja aiemmin: tärkeää on löytää oma paikkansa – ja rakkaus. Romaanin viimeinen virke on melkoisen painava sinetti koko tarinalle.
Teoksen ikä näkyy ilmaisussa, jossa on vanhahtavuutta. Liian kimurantiksi ilmaisu ei kuitenkaan muodostu vaan tarina on hyvinkin nykylukijan saavutettavissa.
Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on menossa jo yhdeksäs kierros! Tällä kertaa haastetta emännöi Tuntematon lukija -blogin Hande, ja lisätietoa löytyy täältä.
Helmet 2019 -lukuhaasteessa Laulu punaisesta rubiinista asettuu kohtaan 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. 1950-luvun lopulla romaanin ympärillä kiisteltiin niin Norjassa kuin Suomessa, ja Suomessa päädyttiin takavarikoimaan ja polttamaan painetut kirjat.
Kiellettyjen kirjojen luku vuosikymmenten jälkeen tuo lukuelämykseen aivan omat sävynsä. Ajankuva vain korostuu, kun ajattelee mitkä kohtaukset ovat hätkähdyttäneet rajusti silloin joskus ja nyt vaan kohautellaan kulmia ja mennään eteenpäin. Tämä oli kiinnostavan oloinen kirja, en ollut tästä aiemmin kuullutkaan.
VastaaPoistaKyllähän nuo kohut ja kirjaroviot kertovat paljon omasta ajastaan. Siten lukemiseen tulee tosiaan aivan omanlaistaan lisää. Kiinnostava tämä on toki muutoinkin.
PoistaTämä oli aikakautensa Tapaus isolla T:llä! Kukaan sitä ei tunnustanut lukeneensa, mutta kaikki sen lukivat. Lapsuudenkodissa meillä oli laaja kirjahylly, mutta tämä oli poikkeuksellisesti kätketty vanhempien yöpöydän laatikkoon, mikä ei toki lukemista estänyt;) Ajat ovat muuttuneet...
VastaaPoistaOnpa hauskaa, Takkutukka, että sinulla tähän liittyy tuollaisia muistoja. :) Minulla oli tästä jokin hämärä mielikuva mutta ei mitään konkreettista ajatusta. Kiintoisaa oli tähän tutustua.
PoistaKielletty kirja - ihan parasta! Norjalaisia kirjoja on tullut luettua viime aikoina suuren innostuksen vallassa ja tämä klassikko olisi ilman muuta kiinnostava jatko hyvälle putkelle (Nina Lykke ja Dag Solstadt).
VastaaPoistaNina Lykken kirjan luin minäkin mutta Dag Solstadtista en ole kuullutkaan. Pitääpä tutustua – kiitos vinkistä!
Poista