Siirry pääsisältöön

Erin Kelly: Älä jää pimeään

"Tiesin, että juuri jotakin sellaista meidän piti tehdä, mikäli emme halunneet pelkästään jäädä henkiin vaan myös iloita elämästämme. Että vain todistaessamme uutta auringonpimennystä ja seistessämme sen varjossa löytäisimme jälleen valon elämäämme."


Erin Kelly: Älä jää pimeään
Gummerus 2019
Alkuteos He Said / She Said 2017
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
486 sivua

Erin Kellyn dekkarissa Älä jää pimeään tarinaa viedään eteenpäin eri aikatasoilla. Vuosituhannen vaihteessa Laura ja Kit, joiden näkökulmista tapahtumia tarkastellaan, ovat nuoria ja vastarakastuneita. Auringonpimennysfestivaaleilla Cornwallissa he päätyvät todistamaan rikosta, jonka uhri on Beth – vai onko sittenkään? Viisitoista vuotta myöhemmin Laura ja Kit odottavat kaksosia. He elävät muutoin tavallista elämää mutta ovat pyrkineet hävittämään tiedot todellisista identiteeteistään täysin. Toimiminen sosiaalisessa mediassa on ehdottomasti kiellettyä, kumpikin on vaihtanut nimensä ja pariskunnan jäljittäminen on pyritty tekemään mahdottomaksi.

Tarinan nykyhetkessä Laura jää kotiin odottamaan, viimeisillään raskaana, kun Kit lähtee taas kerran yhdelle auringonpimennysreissulle. Nainen on huolissaan kotona samalla, kun Kit matkaa kohti Färsaaria laivalla. Laivassa saattaa olla joku, jota pariskunta yrittää paeta.
Kit istuu vuoteella ja tarkastaa jo puhelimeltaan säätietoja haaleankuparinpunaiset hiukset pörrössä. Sanat 'älä lähde' yrittävät vääntäytyä ulos huuliltani. Päästän hänet lähtemään, sillä tiedän, että hän jäisi, jos pyytäisin.
Tarinan alkuosassa keskeisiä kysymyksiä ovat: Mitä viisitoista vuotta sitten oikein tapahtui? Miksi Laura ja Kit pakenevat? Mitä he pelkäävät?

Vähitellen vyyhti alkaa avautua ja lukija alkaa saada vastauksia heränneisiin kysymyksiinsä. Valheiden verkko menneisyydestä ei jätä osallisia rauhaan vaan vihdoin on aika selvittää, mitä Cornwallissa ja sen jälkeen oikein tapahtui.

Dekkari on psykologinen trilleri, jossa epäilyksen varjo lankeaa vuoroin itse kunkin ylle. Onko uhri oikeasti uhri vai onko kyseessä vain kauhea väärinymmärrys? Päätyikö väärä henkilö oikeuden eteen? Kenen sanaan voi luottaa? Kukaan ei tunnu olevan täysin puhtoinen pulmunen, ja itse kukin tuntuu välillä toimivan oman etunsa vastaisesti.

Tarinan alkuosa on ehkä hieman tarpeettoman pitkitetty, sillä olennaisia vastauksia pidetään piilossa turhan pitkään. Toisaalta kiinnostus kyllä pysyy yllä ja herää lopulta liekkeihin siinä määrin, että kirjaa ei viimein malta laskea käsistään ennen loppuratkaisua. Kiehtovasti epäilyksiä herätellään suunnalla ja toisella niin, että varma ei voi olla oikeastaan mistään. Tarina on runsas ja mukana on joitakin kiinnostavia sivuhenkilöitä, jotka tuovat dekkariin mukavasti lisää eloa. Kiinnostava sivujuonne on auringonpimennysten metsästys – enpä ole tullut tuota taivaanilmiötä aiemmin näin intensiivisesti miettineeksi.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Erin Kellyn dekkaria arvioidaan myös näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Rakkaudesta kirjoihin, KirjasähkökäyräLeena Lumi, Kirjoihin kadonnut, Kulttuuri kukoistaa, Tuijata. KulttuuripohdintojaKirjanmerkkinä lentolippu ja Luetut.net.

Kirjankansibingossa kuittaantuu ruutu Matkalla – toinen bingo!
Helmet 2019: 28. Kirjan kannessa on kuu.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 33. Kirja, jossa metsästetään – tässä metsästetään auringonpimennyksiä.

Kommentit

  1. Minustakin sivuhenkilöt toivat kirjaan mukavasti koukkuja. Tämä on tämän vuoden parhaimpia jännityskirjoja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?