"Tiesin, että juuri jotakin sellaista meidän piti tehdä, mikäli emme halunneet pelkästään jäädä henkiin vaan myös iloita elämästämme. Että vain todistaessamme uutta auringonpimennystä ja seistessämme sen varjossa löytäisimme jälleen valon elämäämme."
Erin Kellyn dekkarissa Älä jää pimeään tarinaa viedään eteenpäin eri aikatasoilla. Vuosituhannen vaihteessa Laura ja Kit, joiden näkökulmista tapahtumia tarkastellaan, ovat nuoria ja vastarakastuneita. Auringonpimennysfestivaaleilla Cornwallissa he päätyvät todistamaan rikosta, jonka uhri on Beth – vai onko sittenkään? Viisitoista vuotta myöhemmin Laura ja Kit odottavat kaksosia. He elävät muutoin tavallista elämää mutta ovat pyrkineet hävittämään tiedot todellisista identiteeteistään täysin. Toimiminen sosiaalisessa mediassa on ehdottomasti kiellettyä, kumpikin on vaihtanut nimensä ja pariskunnan jäljittäminen on pyritty tekemään mahdottomaksi.
Tarinan nykyhetkessä Laura jää kotiin odottamaan, viimeisillään raskaana, kun Kit lähtee taas kerran yhdelle auringonpimennysreissulle. Nainen on huolissaan kotona samalla, kun Kit matkaa kohti Färsaaria laivalla. Laivassa saattaa olla joku, jota pariskunta yrittää paeta.
Vähitellen vyyhti alkaa avautua ja lukija alkaa saada vastauksia heränneisiin kysymyksiinsä. Valheiden verkko menneisyydestä ei jätä osallisia rauhaan vaan vihdoin on aika selvittää, mitä Cornwallissa ja sen jälkeen oikein tapahtui.
Dekkari on psykologinen trilleri, jossa epäilyksen varjo lankeaa vuoroin itse kunkin ylle. Onko uhri oikeasti uhri vai onko kyseessä vain kauhea väärinymmärrys? Päätyikö väärä henkilö oikeuden eteen? Kenen sanaan voi luottaa? Kukaan ei tunnu olevan täysin puhtoinen pulmunen, ja itse kukin tuntuu välillä toimivan oman etunsa vastaisesti.
Tarinan alkuosa on ehkä hieman tarpeettoman pitkitetty, sillä olennaisia vastauksia pidetään piilossa turhan pitkään. Toisaalta kiinnostus kyllä pysyy yllä ja herää lopulta liekkeihin siinä määrin, että kirjaa ei viimein malta laskea käsistään ennen loppuratkaisua. Kiehtovasti epäilyksiä herätellään suunnalla ja toisella niin, että varma ei voi olla oikeastaan mistään. Tarina on runsas ja mukana on joitakin kiinnostavia sivuhenkilöitä, jotka tuovat dekkariin mukavasti lisää eloa. Kiinnostava sivujuonne on auringonpimennysten metsästys – enpä ole tullut tuota taivaanilmiötä aiemmin näin intensiivisesti miettineeksi.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Erin Kellyn dekkaria arvioidaan myös näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Kirjoihin kadonnut, Kulttuuri kukoistaa, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjanmerkkinä lentolippu ja Luetut.net.
Helmet 2019: 28. Kirjan kannessa on kuu.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 33. Kirja, jossa metsästetään – tässä metsästetään auringonpimennyksiä.
 |
| Erin Kelly: Älä jää pimeään Gummerus 2019 Alkuteos He Said / She Said 2017 Suomentanut Päivi Pouttu-Delière 486 sivua |
Erin Kellyn dekkarissa Älä jää pimeään tarinaa viedään eteenpäin eri aikatasoilla. Vuosituhannen vaihteessa Laura ja Kit, joiden näkökulmista tapahtumia tarkastellaan, ovat nuoria ja vastarakastuneita. Auringonpimennysfestivaaleilla Cornwallissa he päätyvät todistamaan rikosta, jonka uhri on Beth – vai onko sittenkään? Viisitoista vuotta myöhemmin Laura ja Kit odottavat kaksosia. He elävät muutoin tavallista elämää mutta ovat pyrkineet hävittämään tiedot todellisista identiteeteistään täysin. Toimiminen sosiaalisessa mediassa on ehdottomasti kiellettyä, kumpikin on vaihtanut nimensä ja pariskunnan jäljittäminen on pyritty tekemään mahdottomaksi.
Tarinan nykyhetkessä Laura jää kotiin odottamaan, viimeisillään raskaana, kun Kit lähtee taas kerran yhdelle auringonpimennysreissulle. Nainen on huolissaan kotona samalla, kun Kit matkaa kohti Färsaaria laivalla. Laivassa saattaa olla joku, jota pariskunta yrittää paeta.
Kit istuu vuoteella ja tarkastaa jo puhelimeltaan säätietoja haaleankuparinpunaiset hiukset pörrössä. Sanat 'älä lähde' yrittävät vääntäytyä ulos huuliltani. Päästän hänet lähtemään, sillä tiedän, että hän jäisi, jos pyytäisin.Tarinan alkuosassa keskeisiä kysymyksiä ovat: Mitä viisitoista vuotta sitten oikein tapahtui? Miksi Laura ja Kit pakenevat? Mitä he pelkäävät?
Vähitellen vyyhti alkaa avautua ja lukija alkaa saada vastauksia heränneisiin kysymyksiinsä. Valheiden verkko menneisyydestä ei jätä osallisia rauhaan vaan vihdoin on aika selvittää, mitä Cornwallissa ja sen jälkeen oikein tapahtui.
Dekkari on psykologinen trilleri, jossa epäilyksen varjo lankeaa vuoroin itse kunkin ylle. Onko uhri oikeasti uhri vai onko kyseessä vain kauhea väärinymmärrys? Päätyikö väärä henkilö oikeuden eteen? Kenen sanaan voi luottaa? Kukaan ei tunnu olevan täysin puhtoinen pulmunen, ja itse kukin tuntuu välillä toimivan oman etunsa vastaisesti.
Tarinan alkuosa on ehkä hieman tarpeettoman pitkitetty, sillä olennaisia vastauksia pidetään piilossa turhan pitkään. Toisaalta kiinnostus kyllä pysyy yllä ja herää lopulta liekkeihin siinä määrin, että kirjaa ei viimein malta laskea käsistään ennen loppuratkaisua. Kiehtovasti epäilyksiä herätellään suunnalla ja toisella niin, että varma ei voi olla oikeastaan mistään. Tarina on runsas ja mukana on joitakin kiinnostavia sivuhenkilöitä, jotka tuovat dekkariin mukavasti lisää eloa. Kiinnostava sivujuonne on auringonpimennysten metsästys – enpä ole tullut tuota taivaanilmiötä aiemmin näin intensiivisesti miettineeksi.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Erin Kellyn dekkaria arvioidaan myös näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Kirjoihin kadonnut, Kulttuuri kukoistaa, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjanmerkkinä lentolippu ja Luetut.net.
 |
| Kirjankansibingossa kuittaantuu ruutu Matkalla – toinen bingo! |
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 33. Kirja, jossa metsästetään – tässä metsästetään auringonpimennyksiä.
Minustakin sivuhenkilöt toivat kirjaan mukavasti koukkuja. Tämä on tämän vuoden parhaimpia jännityskirjoja.
VastaaPoistaNiin on. Tarina jäi kyllä mieleen.
Poista