Siirry pääsisältöön

Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

"Mikki hengähtää syvään. Hän puhuu reippaasti ja kantavalla äänellä niin kuin haluaisi varmistaa että viimeisellekin penkkiriville kuuluu.
– Mitä jos kokeiltas parinvaihtoa?"
Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus
Otava 2019
212 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
Kesto 5 t 25 min.

Kenraaliharjoituksessa lähdetään liikkeelle siitä, että Janen näyttelijänä työskentelevä aviomies ehdottaa vaimolleen parinvaihtoa. Janea ajatus kauhistuttaa mutta hän myöntyy, koska on jossain määrin huolissaan parisuhteensa väsähtäneestä tilasta. Ensimmäinen parinvaihtoehdokas ei vakuuta, joten ajatus haudataan, mutta melkein saman tien Jane päätyy suhteeseen naisen kanssa.

Tuosta referoinnista voisi päätellä, että Kenraaliharjoitus on pelkkää seksiä. Paljolti onkin, erityisesti naisten välistä seksiä kuvataan varsin yksityiskohtaisesti. On romaanissa kuitenkin kysymys muustakin. Jane pohtii asemaansa paitsi aviovaimona, myös tyttärenä ja työssään matkatoimistovirkailijana.

Härköselle tuttuun tapaan tarina etenee vauhdikkaasti. Juoni vetää ja dialogi toimii mainiosti; paikoin sanailu saa tyrskimään tai ainakin kaartaa suupieliä ylöspäin. Kenraaliharjoitus tarjoaa kelpo ajanvietettä ja on mainio vaihtoehto esimerkiksi kepeisiin kesäpäiviin.

Kenraaliharjoitus sopii mainiosti naistenviikolla luettavaksi. Naistenviikkoa kirjablogeissa emännöi Tuija.

Kenraaliharjoituksesta sanailevat myös ainakin Hannele Salminen ja Kirjakaapin avaimen Jonna.

Kommentit

  1. Tämä kirja on minulla kirjaston varauslistalla. Tykkään Härkösen kirjoitustyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härkösen tyyli on kyllä napakkaa. Dialogi toimii minusta erityisen hyvin kerta toisensa jälkeen.

      Poista
  2. Ajanvietekirja on mainio määritelmä Härkösen kirjalle. Härkönen onnistuu monesti nappaamaan aiheita, jotka puhuttavat. Lisäksi monessa kirjassa on samantyyppinen ärhäkkä kertojahenkilö.

    Kiitos naistenviikko-osallistumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ärhäkkyys juuri on kiinnostavaa varsinkin, kun samalla käsitellään ajankohtaisia ilmiöitä.
      Kiitos naistenviikon emännöimisestä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?