"Illalla kävimme Pian kanssa kävelyllä ja ihmettelimme tätä nukkumisen määrää. Ennen kaikkea ihmettelimme sanontaa, että on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun nuori mies nukkuu. Meillä nimittäin alkavat pankkitilit olla siinä tapauksessa melko täynnä."
Jälkikasvukauden minäkertoja on mies, joka kirjoittaa teini-ikäisten kasvattamiseen opasta. Samaan aikaan kotona mellastaa kaksi teini-ikäistä, jotka osoittavat, että elämä ei aina suju oppaiden mukaan. Ylevät ajatukset teinien kanssa elämisestä päätyvät romukoppaan, kun todellisuus iskee päin kasvoja.
hajottamista osiin rassaamista ja katoaa kotoaan. Nuorempi Juuso ei ihan vielä yllä veljensä kanssa samalle tasolle, mutta hänen kohdallaan vanhemmat jo tietänevät, että seesteistä perhe-elämää ei välttämättä kannata odottaa.
Naapurissa elävä yksinhuoltajaäiti Lotta muistuttaa, millaista perhe-elämä oli aikojen alussa. Pienen vauvan kanssa maailma on vielä hyvin toisenlainen kuin nuoren, joka pyrkii ajattelemaan itse mutta ei aina kykene kovin rationaaliseen aivotoimintaan. Minäkertojan kiinnostus Lottaa kohtaan jää hieman tosin ilmaan: en ihan saa kiinni, miksi naapuri on miehen mielestä niin kiinnostava.
Roope Lipasti käyttää sanansäilää taitavasti, ja siten romaani on sekä sisällöltään että ilmaisultaan hupaisa. Jälkikasvukautta voi suositella jokaiselle, joka teinin kanssa elää, on elänyt tai tulee joskus elämään. Tarina kirvoittaa naurunpyrskähdyksiä tämän tästä, ja siten romaani onkin mainiota (kesä)lukemista.
 |
| Roope Lipasti: Jälkikasvukausi Atena 2019 240 sivua Äänikirjan lukija Markus Niemi Kesto 4 t 39 min. |
Kasvatuksessa olennaista on huumori. Elämä ei yleensä ole kauhean vakavaa vaikka se murrosikäisestä sellaiselta tuntuisi. Pitää vain rohkeasti yrittää löytää asioita, joille voi nauraa nuoren kanssa! Onnea matkaan!Minäkertojan lapsista yksi on jo muuttanut omilleen, mutta kahden kotona asuvan kanssa riittää tekemistä senkin edessä. Ertiyisesti väriä elämään tuo Elias, joka esimerkiksi harrastaa mopon
Naapurissa elävä yksinhuoltajaäiti Lotta muistuttaa, millaista perhe-elämä oli aikojen alussa. Pienen vauvan kanssa maailma on vielä hyvin toisenlainen kuin nuoren, joka pyrkii ajattelemaan itse mutta ei aina kykene kovin rationaaliseen aivotoimintaan. Minäkertojan kiinnostus Lottaa kohtaan jää hieman tosin ilmaan: en ihan saa kiinni, miksi naapuri on miehen mielestä niin kiinnostava.
Roope Lipasti käyttää sanansäilää taitavasti, ja siten romaani on sekä sisällöltään että ilmaisultaan hupaisa. Jälkikasvukautta voi suositella jokaiselle, joka teinin kanssa elää, on elänyt tai tulee joskus elämään. Tarina kirvoittaa naurunpyrskähdyksiä tämän tästä, ja siten romaani onkin mainiota (kesä)lukemista.
 |
| Hauska kansi on tällä kertaa ruutu kirjankansibingossa. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.