Siirry pääsisältöön

Roope Lipasti: Jälkikasvukausi

"Illalla kävimme Pian kanssa kävelyllä ja ihmettelimme tätä nukkumisen määrää. Ennen kaikkea ihmettelimme sanontaa, että on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun nuori mies nukkuu. Meillä nimittäin alkavat pankkitilit olla siinä tapauksessa melko täynnä."
Roope Lipasti: Jälkikasvukausi
Atena 2019
240 sivua
Äänikirjan lukija Markus Niemi
Kesto 4 t 39 min.
Jälkikasvukauden minäkertoja on mies, joka kirjoittaa teini-ikäisten kasvattamiseen opasta. Samaan aikaan kotona mellastaa kaksi teini-ikäistä, jotka osoittavat, että elämä ei aina suju oppaiden mukaan. Ylevät ajatukset teinien kanssa elämisestä päätyvät romukoppaan, kun todellisuus iskee päin kasvoja.
Kasvatuksessa olennaista on huumori. Elämä ei yleensä ole kauhean vakavaa vaikka se murrosikäisestä sellaiselta tuntuisi. Pitää vain rohkeasti yrittää löytää asioita, joille voi nauraa nuoren kanssa! Onnea matkaan!
Minäkertojan lapsista yksi on jo muuttanut omilleen, mutta kahden kotona asuvan kanssa riittää tekemistä senkin edessä. Ertiyisesti väriä elämään tuo Elias, joka esimerkiksi harrastaa mopon hajottamista osiin rassaamista ja katoaa kotoaan. Nuorempi Juuso ei ihan vielä yllä veljensä kanssa samalle tasolle, mutta hänen kohdallaan vanhemmat jo tietänevät, että seesteistä perhe-elämää ei välttämättä kannata odottaa.

Naapurissa elävä yksinhuoltajaäiti Lotta muistuttaa, millaista perhe-elämä oli aikojen alussa. Pienen vauvan kanssa maailma on vielä hyvin toisenlainen kuin nuoren, joka pyrkii ajattelemaan itse mutta ei aina kykene kovin rationaaliseen aivotoimintaan. Minäkertojan kiinnostus Lottaa kohtaan jää hieman tosin ilmaan: en ihan saa kiinni, miksi naapuri on miehen mielestä niin kiinnostava.

Roope Lipasti käyttää sanansäilää taitavasti, ja siten romaani on sekä sisällöltään että ilmaisultaan hupaisa. Jälkikasvukautta voi suositella jokaiselle, joka teinin kanssa elää, on elänyt tai tulee joskus elämään. Tarina kirvoittaa naurunpyrskähdyksiä tämän tästä, ja siten romaani onkin mainiota (kesä)lukemista.

Hauska kansi on tällä kertaa ruutu kirjankansibingossa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?