"Miten toimitaan, kun tullaan uuteen paikkaan?
Lähdetään ulos tutkimaan lähiympäristöä. Päivä on tuskin alkanut, etsiydymme nurmikon, kadun ja jakarandapuiden reunustaman tien poikki pienelle järvelle. Lähdemme kulkemaan sitä kiertävää kävelytietä, vedessä näemme ankeriaita ja vesikilpikonnia, pelikaaneja ja iibiksiä."
Matka on elämän tavallinen metafora, ja sellaisena se tässäkin kirjassa näyttäytyy. Tavalliseksi ei Merete Mazzarellan teosta voi kuitenkaan määritellä, vaan se on tuoreella ja kiinnostavalla tavalla elämää ja matkustamista katseleva kokonaisuus, joka muotoutuu samalla elämäkerraksi kertoakseen kirjoittajastaan varovaisena matkailijana. Varovaisena siksi, että Mazzarella määrittelee itsensä varovaiseksi, mutta toisaalta: eikös rohkeutta vaadi sekin, että ylipäätään lähtee matkaan?
Muistan, kun vuosia sitten luin Mazzarellan romaanin Juhlista kotiin, joka häikäisi minut. Pidin siitä valtavasti, ja sen jälkeen olen satunnaisesti mutta aina suurin odotuksin tarttunut Mazzarellan kirjoihin. Niin tälläkin kertaa.
Ja kylläpä pidinkin Varovaisesta matkailijasta! Odotin ehkä enemmän kertomuksia matkustamisesta ja matkoista, mutta sainkin tarinoita eletystä elämästä, kuvauksia menneisyydestä – ja toki kertomuksia matkoista. Diplomaatin lapsena ja suomalais-tanskalaisperheen tyttärenä Mazzarella tottui matkustamiseen siitä lähtien, kun hän taaperona matkasi äitinsä kotimaahan Tanskaan. Teini-ikäisenä tehty päätös matkailun lopettamisesta ei pitänyt vaan sittemmin Merete Mazzarella on ehtinyt kyllä nähdä maailmaa.
Kiehtovasti Mazzarellan omat kokemukset ja pohdinnat kietoutuvat yleisempään kontekstiin. Hän nostaa esille poimintoja historiasta ja kirjallisuudesta, pohtii onko parempi olla matkailija vai turisti, miettii syitä matkustaa ja hankkia extreme-kokemuksia. Kirjassa ei tyydytä hymistelemään vaan tuodaan esille myös ikävämpiä aiheita, kuten ilmastonmuutos.
Naistenviikon päätän mieluusti tähän hienoon kirjaan, jonka pariin toivon palaavani jonain päivänä uudelleen.
Lähdetään ulos tutkimaan lähiympäristöä. Päivä on tuskin alkanut, etsiydymme nurmikon, kadun ja jakarandapuiden reunustaman tien poikki pienelle järvelle. Lähdemme kulkemaan sitä kiertävää kävelytietä, vedessä näemme ankeriaita ja vesikilpikonnia, pelikaaneja ja iibiksiä."
 |
| Merete Mazzarella: Varovainen matkailija Tammi 2019 Ruotsinkielinen alkuteos Den försiktiga resenären 2019 Suomentanut käsikirjoituksesta Raija Rintamäki 319 sivua Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn Kesto 9 t 39 min. |
Matka on elämän tavallinen metafora, ja sellaisena se tässäkin kirjassa näyttäytyy. Tavalliseksi ei Merete Mazzarellan teosta voi kuitenkaan määritellä, vaan se on tuoreella ja kiinnostavalla tavalla elämää ja matkustamista katseleva kokonaisuus, joka muotoutuu samalla elämäkerraksi kertoakseen kirjoittajastaan varovaisena matkailijana. Varovaisena siksi, että Mazzarella määrittelee itsensä varovaiseksi, mutta toisaalta: eikös rohkeutta vaadi sekin, että ylipäätään lähtee matkaan?
Muistan, kun vuosia sitten luin Mazzarellan romaanin Juhlista kotiin, joka häikäisi minut. Pidin siitä valtavasti, ja sen jälkeen olen satunnaisesti mutta aina suurin odotuksin tarttunut Mazzarellan kirjoihin. Niin tälläkin kertaa.
Ja kylläpä pidinkin Varovaisesta matkailijasta! Odotin ehkä enemmän kertomuksia matkustamisesta ja matkoista, mutta sainkin tarinoita eletystä elämästä, kuvauksia menneisyydestä – ja toki kertomuksia matkoista. Diplomaatin lapsena ja suomalais-tanskalaisperheen tyttärenä Mazzarella tottui matkustamiseen siitä lähtien, kun hän taaperona matkasi äitinsä kotimaahan Tanskaan. Teini-ikäisenä tehty päätös matkailun lopettamisesta ei pitänyt vaan sittemmin Merete Mazzarella on ehtinyt kyllä nähdä maailmaa.
Kiehtovasti Mazzarellan omat kokemukset ja pohdinnat kietoutuvat yleisempään kontekstiin. Hän nostaa esille poimintoja historiasta ja kirjallisuudesta, pohtii onko parempi olla matkailija vai turisti, miettii syitä matkustaa ja hankkia extreme-kokemuksia. Kirjassa ei tyydytä hymistelemään vaan tuodaan esille myös ikävämpiä aiheita, kuten ilmastonmuutos.
Ilmastouhkien aikakaudella matkailevia eläkeläisiä voidaan pitää kaiken sen perikuvana, miten itsekkäästi luonnonvaroja kulutetaan tulevien sukupolvien kustannuksella.Varovainen matkailija on älykäs ja keskusteluun kanssaan houkuttava teos. Se herättää paljon ajatuksia ja on varsinainen täysinäinen matkalaukku. Liian täyteen sitä ei kuitenkaan ole sullottu, vaan pohdinnalle annetaan kauniisti tilaa.
Omalta osaltani olen varma, että matkani ovat häilymistä pakenemisen ja voimakkaan – edelleen voimakkaan – kokemusten janon välillä.
Vaikka näkee lopun lähestyvän, se ei saa tarkoittaa, ettei voisi nauttia tässä ja nyt.
 |
| Kirjankansibingossa menee tähti ruutuun Harrastus. |
Totta: matkallahan tässä elämän suuressa seikkailussa ollaan...
VastaaPoistaJuhlista kotiin on laatuteos, joka kestää useammankin lukukerran, mutta tämä uutuukainen oli livahtaa ohi. Kiitos Sinun näin ikävästi ei päässyt käymään vaan varaukseen meni:)
Suosittelen tätä kyllä lämpimästi. Ihanaa pohdintaa, joka jää kauniisti mieleen.
Poista