 |
| Sami Makkonen: Kalevala Otava 2019 160 sivua |
Piirrokset ovat jopa synkkiä ja yksityiskohtaisia. Tekstiä on paikoin hyvinkin vähän ja tarinaa viedään eteenpäin kuvien avulla. Kuvissa riittääkin tutkittavaa.
Hämmennystä piirrostyylissä herättää se, että kylmässä Pohjolassa naiset esitetään pyllyt paljaina ja pitkäsäärisinä. Seksismi tuntuu vähän tarpeettomalta, tarinassa olisi kyllä muutenkin riittävästi aineksia.
Sarjakuvaa lukiessani mietin myös, kuinka hyvin kokonaisuus avautuu lukijalle, joka ei Kalevalaa entuudestaan tunne. Sen verran tarinaan aukkoja jätetään, että kokonaisuuden hahmottaminen ilman ennakkotietämystä voi tuottaa haasteita. Toisaalta lukiessa ilahduttaa tuttujen seikkojen havaitseminen: esimerkiksi toisinto Akselo Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -teoksesta on upea.
Joka tapauksessa Makkonen on luonut Kalevalasta mahtipontisen ja vaikuttavan sovituksen, joka tuo vanhoja tarinoita kohti nykyaikaa. Komeaa on.
Kalevalasta kirjoitetaan myös Kirjavinkit-blogissa.
 |
| Yö-ruutuun menee Kalevala. |
Helmet 2019: 27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja.
Keski-kirjastot 2019: 30. Sarjakuvaromaani.
Mielenkiintoista lukea bloggauksesi tästä teoksesta. Itse kaipaan sarjakuviin yleensä reilusti tekstiäkin, mutta toisaalta, kun tarina on tuttu, niin voisihan tämä olla tutustumisen arvoinen. Petri Hiltusen ja Kristian Huitulan ynnä muiden tekemä sarjakuvaversio Leinon Helkavirsistä on minusta näyttävä ja vangitseva ja siinäkin kuvat ovat hyvin suuressa roolissa, vaikka toki säkeet ovat mukana.
VastaaPoistaKatsoin, että olet muutenkin lukenut viime aikoina monia kirjoja, joita olen itsekin uumoillut lukulistalle, esim. Minna C ja Ensimmäinen nainen. Myös Vanhatalo kiinnostaa, koska pidin Keskivaikean vuoden lukemisesta aikoinaan.
Siis Rouva C ;D
PoistaMinulta on mennyt jotenkin kokonaan ohitse tuo sarjakuvaversio Helkavirsistä. Pitääpä tutustua siihen – kiitos vinkistä!
Poista