Siirry pääsisältöön

Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki

"Minä olisin antanut sinulle sen nimen, mutta äitisi ei halunnut. Minulle olet ollut aina Sebastian. Nyt tiedät sitten senkin."
Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki
Tammi 2019
218 sivua

Leikiltä tuntuu Katri Lipsonin romaanin Kaikkein haikein leikki lukeminen. Ei siinä mielessä, että lukeminen olisi kepeää ja vaivatonta vaan siinä mielessä, että tarina tuntuu leikittelevän lukijansa kanssa, pakenevan ulottuvilta kikattavan lapsen lailla juuri silloin, kun tuntuu, että siitä on saanut jonkinlaisen otteen. Tähänastisen vuoden erikoisimpia lukukokemuksia, epäilemättä.

Romaani muodostuu kuudesta episodista, jotka ovat vain löyhästi yhteydessä toisiinsa. Vai ovatko sittenkin enemmänkin? Kaikissa on mukana Sebastian, kaihoisan katseen kohde, ihailtu ja kaivattu. Hän on salaperäinen ja tavoittamaton mutta kuitenkin läsnä – ajoittain sivussa, ajoittain hyvinkin tiiviisti osana tarinaa, mutta aina jonkun ajatuksissa.
Viimein mies oivaltaa, ettei poikaa ole olemassa. Ei siksi, että mies on hänet kuvitellut, vaan poika itse on itsestään niin tyystin tietämätön.
Vaikka tarina pyrkii leikittelemään ja etääntyy ajoittain, on siinä samalla jotain hyvin intensiivistä. Miljöökuvaus vetoaa ja saa aistit virittymään, tunnelma on käsinkosketeltava. Kieli kiinnittää taatusti huomion, se vie vastustelematta tarinaa eteenpäin ja ajoittain pitkät virkkeet saavat kaipaamaan hengähdystaukoa mutta eivät anna lupaa lopettaa.

Tunteilla on kummallinen voima. Sebastian on palavien tunteiden kohde mutta samalla kaltoin kohdeltu ja alistettu. Romaanin päätyttyä tulee miettineeksi, mitä tunteet saavat ihmiset toisilleen tekemään. Tulee mietittyä myös sitä, mitä juuri luin.


Naistenviikko kirjablogeissa jatkuu tällä Katri Lipsonin romaanilla. Teemaviikkoa emännöi Tuija.

Keski-kirjastot 2019 -lukuhaasteesta kuittaan kohdan 1, Kirja jossa ollaan metsässä. Metsä ei ole mijöönä läheskään koko aikaa, mutta yhdessä luvussa metsä on merkittävässä osassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on