"Minä olisin antanut sinulle sen nimen, mutta äitisi ei halunnut. Minulle olet ollut aina Sebastian. Nyt tiedät sitten senkin."
Leikiltä tuntuu Katri Lipsonin romaanin Kaikkein haikein leikki lukeminen. Ei siinä mielessä, että lukeminen olisi kepeää ja vaivatonta vaan siinä mielessä, että tarina tuntuu leikittelevän lukijansa kanssa, pakenevan ulottuvilta kikattavan lapsen lailla juuri silloin, kun tuntuu, että siitä on saanut jonkinlaisen otteen. Tähänastisen vuoden erikoisimpia lukukokemuksia, epäilemättä.
Romaani muodostuu kuudesta episodista, jotka ovat vain löyhästi yhteydessä toisiinsa. Vai ovatko sittenkin enemmänkin? Kaikissa on mukana Sebastian, kaihoisan katseen kohde, ihailtu ja kaivattu. Hän on salaperäinen ja tavoittamaton mutta kuitenkin läsnä – ajoittain sivussa, ajoittain hyvinkin tiiviisti osana tarinaa, mutta aina jonkun ajatuksissa.
Tunteilla on kummallinen voima. Sebastian on palavien tunteiden kohde mutta samalla kaltoin kohdeltu ja alistettu. Romaanin päätyttyä tulee miettineeksi, mitä tunteet saavat ihmiset toisilleen tekemään. Tulee mietittyä myös sitä, mitä juuri luin.
Naistenviikko kirjablogeissa jatkuu tällä Katri Lipsonin romaanilla. Teemaviikkoa emännöi Tuija.
Keski-kirjastot 2019 -lukuhaasteesta kuittaan kohdan 1, Kirja jossa ollaan metsässä. Metsä ei ole mijöönä läheskään koko aikaa, mutta yhdessä luvussa metsä on merkittävässä osassa.
 |
| Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki Tammi 2019 218 sivua |
Leikiltä tuntuu Katri Lipsonin romaanin Kaikkein haikein leikki lukeminen. Ei siinä mielessä, että lukeminen olisi kepeää ja vaivatonta vaan siinä mielessä, että tarina tuntuu leikittelevän lukijansa kanssa, pakenevan ulottuvilta kikattavan lapsen lailla juuri silloin, kun tuntuu, että siitä on saanut jonkinlaisen otteen. Tähänastisen vuoden erikoisimpia lukukokemuksia, epäilemättä.
Romaani muodostuu kuudesta episodista, jotka ovat vain löyhästi yhteydessä toisiinsa. Vai ovatko sittenkin enemmänkin? Kaikissa on mukana Sebastian, kaihoisan katseen kohde, ihailtu ja kaivattu. Hän on salaperäinen ja tavoittamaton mutta kuitenkin läsnä – ajoittain sivussa, ajoittain hyvinkin tiiviisti osana tarinaa, mutta aina jonkun ajatuksissa.
Viimein mies oivaltaa, ettei poikaa ole olemassa. Ei siksi, että mies on hänet kuvitellut, vaan poika itse on itsestään niin tyystin tietämätön.Vaikka tarina pyrkii leikittelemään ja etääntyy ajoittain, on siinä samalla jotain hyvin intensiivistä. Miljöökuvaus vetoaa ja saa aistit virittymään, tunnelma on käsinkosketeltava. Kieli kiinnittää taatusti huomion, se vie vastustelematta tarinaa eteenpäin ja ajoittain pitkät virkkeet saavat kaipaamaan hengähdystaukoa mutta eivät anna lupaa lopettaa.
Tunteilla on kummallinen voima. Sebastian on palavien tunteiden kohde mutta samalla kaltoin kohdeltu ja alistettu. Romaanin päätyttyä tulee miettineeksi, mitä tunteet saavat ihmiset toisilleen tekemään. Tulee mietittyä myös sitä, mitä juuri luin.
Naistenviikko kirjablogeissa jatkuu tällä Katri Lipsonin romaanilla. Teemaviikkoa emännöi Tuija.
Keski-kirjastot 2019 -lukuhaasteesta kuittaan kohdan 1, Kirja jossa ollaan metsässä. Metsä ei ole mijöönä läheskään koko aikaa, mutta yhdessä luvussa metsä on merkittävässä osassa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.