Siirry pääsisältöön

Domenico Starnone: Kepponen

"Minulla ei tosiasiassa ollut lainkaan hauskaa. Leikkituokio pojan kanssa ei ollut ainoastaan verottanut voimiani vaan oli lisäksi haalistanut mielikuvat, jotka olisin halunnut pikimmiten tallentaa paperille. Pilkahdus mielikuvista oli tehnyt niistä tavoitettavia mutta sen myötä ne olivat menettäneet lumonsa, joka on ominaista sellaiselle, mitä ei pysty kuvaamaan."
Domenico Starnone: Kepponen
WSOY 2019
Alkuteos Scherzetto
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
237 sivua
Äänikirjan lukija Markus Bäckman
Kesto 5 t 56 min.

Kepposen päähenkilö on 75-vuotias Daniele Mallarico. Hän on tavoitellut maailmaa muuttavaa taideuraa mutta jäänyt tavoitteestaan. Mies on kuitenkin ansioitunut kuvittaja, joka nyt kuitenkin pelkää, että luovuuden lähde on tukahtunut eikä hän enää kykene siihen, mihin parhaimpina päivinään.

Leskimiehen tytär pyytää isäänsä Napoliin hoitamaan nelivuotiasta Mario-poikaa siksi aikaa, kun Betta on puolisonsa kanssa työmatkalla. Daniele suostuu vastentahtoisesti palaamaan lapsuudenmaisemiinsa ja huolehtimaan pojasta, vaikka mieluummin hän paneutuisi vimmaisesti kuvitustöihinsä osoittaakseen, ettei aika ole vieläkään ajanut ohitse.

Matka Napoliin on samalla matka menneisyyteen, jonka Daniele olisi mieluummin jättänyt taakseen. Samoin hän olisi mieluummin jättänyt taakseen napolilaisuuden ja pysyttäytynyt Milanossa. Paluu tutuille kadunkulmille ja vuosien mukana muuttuneeseen asuntoon pakottaa Danielen kuitenkin katsomaan sisimpäänsä.

Samaan miehen pakottaa myös neljävuotias poika, joka on ikään kuin miehen peili. Mario tekee tarkkoja huomioita maailmasta ja vaarinsa töistä, eikä Danielen ole aina helppo sulattaa sitä, mitä hän pojan suusta kuulee. Samalla hiljaiseen ja oman itsen ympärillä pyörivään elämään tottunut Daniele havaitsee, millaisia tunteita pieni ihminen voi pitkän elämän eläneessä ihmisessä herättää – eivätkä nuo tunteet ole aina kauniita.

Tunteista on myös kysymys Betta-tyttären ja tämän puolison välillä. Pariskunnan avioliitto natisee liitoksissaan sen verran, että heidän poikansakin tiedostaa, että avioero on kenties tulossa.

Kirjan nimi tulee siitä, että vaari ja Mario tekevät toisilleen kepposia. Ne ovat välillä onnistuneita, välillä rajoja koettelevia, ja yksi niistä on kerta kaikkiaan ylitse muiden. Samalla se vaikuttaa Marion ja Danielen suhteeseen voimakkaasti.

Kepponen on sivumääräänsä selvästi isompi kokonaisuus, jossa riittää ammennettavaa. Starnone kuvaa hurjan taidokkaasti vaarin ja neljävuotiaan viikarin suhdetta ja tulee samalla kertoneeksi aika paljon itse elämästä.

Vaarin ja tyttärenpojan suhteesta kertovan kirjan ovat lukeneet myös esimerkiksi Riitta, Airi, Omppu ja Arja.
Kirjankansibingossa tähti ruutuun Huonekalu.

Kommentit

  1. Vaikka skarppi ja sortikas teksti aika ajoin tuntuu viiltävän pitkin ihoa, ei siinä ole toivottomuutta eikä luovuttamista, vaan pikemminkin hirteishumoreskia, haikeanhäiveistä etsimistä ja polun alkua löytämisen iloon, tyytyväisyyteen.
    Näin haluan Mallaricon ikäpolven edustajana, isoäitinä ja yhden Kanssakulkija-vaarin silmin lukemani kokea ja nähdä. Lyhyesti: laatuteos, - ilo on lukijan puolella!

    Mainio kansikuva,:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatuteos tämä tosiaan on. Ja kansikuvassa riittää mietittävää ja ihmeteltävää – niin kuin itse asiassa koko tarinassakin! Mielenkiintoinen ja täyteläinen romaani, vaikkei sivumäärä iso olekaan.

      Poista
  2. Minä olin aivan tiloissa tämän kanssa! Hieno ja terävä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...