Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

"Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee. Se juoksee aina vaan, sillä se etsii jotain paikkaa, jonne se kuuluisi, ja ihmistä, joka sitä rakastaisi niin paljon, että tyhjä kohta sen sydämessä täyttyisi. Mutta tyhjä kohta ei koskaan täyty, ei vaikka sinne kaataisi kaiken rakkauden maailmasta."
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
(Tammi 2015)
320 sivua (e-kirja)
Rakkaudenhirviö on Saara Turusen esikoisteos, ja kirjailija voitti romaanillaan viime vuonna Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Teos on minäkertojan kasvutarina, kuvaus eletystä elämästä ja siitä, miten naisesta kasvaa pakenija, rakkaudenhirviö. Pakomatka vie maasta toiseen, palauttaa välillä kotimaahan ajaakseen kohta taas ulkomaille.

Tarinan minäkertoja etsii paikkaansa lapsuudenympäristössä, joka vaatii olemaan samanlainen kuin muut. Joukosta ei saa erottua, erilaisuus on pahasta.
Ja tiedän kyllä senkin, että keittäjä ja huumatut koulutoverini ajattelevat samalla tavalla kuin äitini, että siinäpä vasta erikoinen tyttö, pöyhkeä ja erikoinen, he miettivät. Mutta minä en välitä, ainakaan en ole yksi heistä.
Jo nuorena on pakko repäistä välimatkaa, lähdettävä kotoa. Opiskelut taidelukiossa ja teatterikorkeassa, sittemmin pätkätyöt vievät kauas kotoa. Espanjalaisen miehen ja tämän perheen luona iskee kuitenkin koti-ikävä, joka pakottaa takaisin Suomeen. Omaa paikkaa ei tahdo löytyä, sillä kaiken keskellä jäytää tunne yksinäisyydestä. Minäkertoja on kuin oman elämänsä sivustakatsoja, joka haluaisi elää vahvasti, muttei oikein osaa.
Tiedän, että minulla pitäisi olla oma elämä, mutta en tiedä, miten sellainen hankitaan.
Sivusta katsomiseen liittyy voimakkaasti tarkkailu, ja sen minäkertoja osaa. Hän tekee viiltäviä havaintoja niin suomalaisista kuin ulkomaalaisista, asettaa vastakkain esimerkiksi espanjalaiset ja suomalaiset ja ihmettelee niin kanssakulkijoita kuin itseään.

Saara Turusen tyyli on mainio. Nimiä henkilöillä ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole, dialogi on upotettu kerrontaan ja virkkeet ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Teos on episodimainen ja tragikoominen, lakoninen mutta vetoava. Tarina pitää hyvin otteessaan ja on kiinnostava kertomus elämästä ja kasvamisesta.

Helmet-haasteessa Rakkaudenhirviö asettuu kohtaan 15, pahoittelen. Kirjan kansi ei vain vetoa minuun, jos toki se kiinnittää huomion ansiokkaasti.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari, Krista, Marja-LiisaKatja ja Anneli.

Kommentit

  1. Mainiosti kiteytetty! Ainut, mistä olen eri mieltä on kansi. Minulle se oli yksi viime vuoden parhaimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi varmaan jakaa mielipiteitä, ja olen huomannut monen maininneen sen myönteiseen sävyyn. Minun lukuhalujani se ei kuitenkaan varsinaisesti herätellyt.

      Poista
  2. Kansi herättää ainakin huomion, se on varmaa. :) Sinulle on haaste blogissani - kiva, jos ehdit jossain välissä vastailemaan :) : http://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/01/viiden-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :)
      Kiitos haasteesta, käypä tutustumassa siihen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on