Siirry pääsisältöön

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

"Israelin siirtokuntien levittäytymisestä ja uhkaavista vartiotorneista huolimatta perhe eli elämäänsä ravintonaan meren auliit lahjat, arjen askareet ja aherrus, huhut ja juorut, politiikka ja vastarinta, rakkaus. Sitä mukaa kun kaikki hajje Nazmiyen pojat menivät naimisiin ja alkoivat saada lapsia, hänen ympärilleen kertyi joukko lastenlapsia, jotka hellivät häntä ja kilpailivat hänen kiintymyksestään."
Susan Abulhawa:
Sininen välissä taivaan ja veden
Alkuteos The Blue Between Sky and Water 2015
Suomentanut Terhi Kuusisto
319 sivua
Susan Abulhawan romaani Sininen välissä taivaan ja veden on kertomus palestiinalaissuvusta ja erityisesti suvun naisista. Erityisesti valokeilaan asettuvat Nazmiye ja Nur, jotka edustavat eri sukupolvia, ovat erilaisia ja ponnistavat erilaisista taustoista. Silti yhteiset juuret yhdistävät naisia.

Nazmiye on kotoisin Beit Darasista, jonka "halki virtasi joki Jumalan kaloja ja kasvillisuutta pullollaan". Mystiikkaa realismin keskelle tuo se, että Nazmiyen äiti keskustelee džinnien, eräänlaisten henkien, kanssa ja sisar Mariamilla on erikoinen ystävä, Khaled, joka opettaa tytön lukemaan ja jota muut eivät näe. Realismin tasolla maailma muuttuu toisenlaiseksi, kun perhe joutuu pakenemaan kotikylästään Gazaan israelilaissotilaiden ajamina.

Elinolot Gazassa ovat vaikeat, kuten arvata saattaa. Nazmiyen veli Mamduh päättää Yasmine-puolisoineen muuttaa paremman elämän perässä Kuwaitiin ja sieltä Yhdysvaltoihin. Vuosien kuluttua Mamduh haluaa palata Gazaan pojantyttärensä Nurin kanssa, mutta suunnitelman tiellä on esteitä.

Nazmiye ja Nur ovat molemmat kiinnostavia henkilöhahmoja. Nazmiye on vahva nainen, jolla on yhteisössä maine.
Se ettei Nazmiyea nimitetty hänen perhesuhteittensa mukaan, ei ollut merkki kunnioituksen puutteesta, vaan todistus hänen olemuksensa voimasta, vastarinnan, äidillisyyden, ystävällisyyden, seksuaalisuuden ja hävyttömyyden yhdistelmästä. Häntä ei yksikään poika eikä aviomies kyennyt nimeämään uudelleen. Hän veti ihmisiä puoleensa. Hänen lapsensa ja lapsenlapsensa palvoivat häntä ja suutelivat hänen kättään tavatessa ja hyvästellessä.
Nazmiyen elämään mahtuu raakuutta ja surua mutta kohtaa ne voimakkaana, katkeruuteen ja kaunaan vaipumatta. Samoin raakuutta ja surua - tosin eri maassa ja erilaisissa olosuhteissa - kohtaa myös Nur. Hän joutuu lapsuudessaan Yhdysvalloissa hylätyksi ja kaltoinkohdelluksi yhä uudelleen, ja kiertäminen asuinpaikasta toiseen aiheuttaa syvän juurettomuuden tunteen.
Huolimatta turvallisuudesta, vapaudesta ja nauttimistaan mahdollisuuksista, koulutuksesta ja hyvistä arvosanoista, huolimatta kaikesta menestyksestään, Nur oli kärsinein ihminen, jonka tunsimme. Hänellä ei ollut paikkaa maailmassa. Häntä siedettiin, hänet jopa hyväksyttiin, jos hän oli kiltisti. Kun hän ei ollut kiltisti, hänet lähetettiin pois, hylättiin.
Nazmiye ja Nur saavat pohtimaan sitä, miten ympäristö ei kuitenkaan sanele sitä, miten ihminen voi. Naisista toinen elää pommi-iskujen varjossa ja on onnellinen, kun taas toinen elää länsimaisessa hyvinvointivaltiossa ja on onneton. Syy ei ole Nurin vaan olosuhteiden, ja hän on osoitus siitä, miten ihminen voi löytää kotinsa paikasta, joka on kaaoksen vallassa.

Aivan oma lukunsa tarinan henkilöistä on Khaled, joka on mystinen pieni poika, valkea raita hiuksissaan. Hänen kohtalonsa on surullinen, mutta samalla hän pystyy rikkomaan ajan ja paikan kahleita ja näkemään asioita, joita muut eivät näe.

Paitsi naisista ja Khaledista, tarina kertoo myös maanpaosta ja kaipuusta kotiin. Israelin ja Palestiinan tilanne on tuttu kenelle tahansa uutisia seuraavalle. Tarinassa Israel on selvästi pahan toimijan roolissa, Palestiina nähdään uhrina ison sotakoneiston uhan alla. Israel ajaa palestiinalaiset pois kodeistaan, ja moni pakolainen toivoo elämän Gazassa olevan väliaikaista ennen kotiinpaluuta. Väliaikaisuudessakin on päästävä kiinni normaaliin arkeen, ja samalla epävakaa tilanne yhdistää.
Elämää ylläpitävä arki kiskoi heidät ylös vuoteistaan yhteisiin tiloihin rukoilemaan ja juomaan aamukahvia ja iltapäiväteetä. Sota oli hoitanut suurenmoisen tasajaon ja pannus sukunimestä ja omaisuuden määrästä välittämättä jokaikisen samanlaiseen kangastelttaan, saman matkan päähän toisistaan paahteiselle aukiolle. Kaikki lapset leikkivät yhdessä ja pian he kaikki, niin pojat kuin tytöt, kävivät koulua ulkona tai teltoissa. Konnat, pyhimykset, juoruilijat, äidit, huorat, hurskaat, kommunistit, egoistit, hedonistit ja mitkäie palasivat vanhoihin tapoihinsa uudeksi vääntyneen kohtalon sormen alla.
Alussa tuntui vaikealta päästä perille, kuka lukuisista henkilöhahmoista on kuka, mutta alkulehdiltä löytynyt sukukaavio oli avuksi ja sitkeys palkittiin lopulta melko pian. Sininen välissä taivaan ja veden on mieleenpainuva, hieno teos rakkaudesta, sukulaisuudesta, juurten merkityksestä ja kodin kaipuusta. Ja lisäksi sodasta.

Helmet: 4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja.

Abulhawan romaanista kirjoittavat myös Sirri, MaiMari, Krista, Tiina, Anneli, bleue ja Norkku.

Kommentit

  1. Hieno postaus kirjasta. Lopettaisivat jo sotimisen ja toistensa härnäämisen, sitä on kestänyt jo ihan tarpeeksi. Luulisi, että Israel olisi rauhan tyyssija maapallolla, mutta se on kuin räjähtävä tulivuori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai. Niinpä. Muistan jo lapsena kuulleeni uutisissa siitä, miten Israel ja Palestiina taistelivat, eikä tilanne ole siitä juuri parantunut.

      Poista
  2. Mielenkiintoisen oloinen kirja, taidan laittaa lukupinoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä useita kiinnostavia elementtejä. Uskallan suositella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on