Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

"Israelin siirtokuntien levittäytymisestä ja uhkaavista vartiotorneista huolimatta perhe eli elämäänsä ravintonaan meren auliit lahjat, arjen askareet ja aherrus, huhut ja juorut, politiikka ja vastarinta, rakkaus. Sitä mukaa kun kaikki hajje Nazmiyen pojat menivät naimisiin ja alkoivat saada lapsia, hänen ympärilleen kertyi joukko lastenlapsia, jotka hellivät häntä ja kilpailivat hänen kiintymyksestään."

Susan Abulhawa:
Sininen välissä taivaan ja veden
Alkuteos The Blue Between Sky and Water 2015
Suomentanut Terhi Kuusisto
319 sivua

Susan Abulhawan romaani Sininen välissä taivaan ja veden on kertomus palestiinalaissuvusta ja erityisesti suvun naisista. Erityisesti valokeilaan asettuvat Nazmiye ja Nur, jotka edustavat eri sukupolvia, ovat erilaisia ja ponnistavat erilaisista taustoista. Silti yhteiset juuret yhdistävät naisia.

Nazmiye on kotoisin Beit Darasista, jonka "halki virtasi joki Jumalan kaloja ja kasvillisuutta pullollaan". Mystiikkaa realismin keskelle tuo se, että Nazmiyen äiti keskustelee džinnien, eräänlaisten henkien, kanssa ja sisar Mariamilla on erikoinen ystävä, Khaled, joka opettaa tytön lukemaan ja jota muut eivät näe. Realismin tasolla maailma muuttuu toisenlaiseksi, kun perhe joutuu pakenemaan kotikylästään Gazaan israelilaissotilaiden ajamina.

Elinolot Gazassa ovat vaikeat, kuten arvata saattaa. Nazmiyen veli Mamduh päättää Yasmine-puolisoineen muuttaa paremman elämän perässä Kuwaitiin ja sieltä Yhdysvaltoihin. Vuosien kuluttua Mamduh haluaa palata Gazaan pojantyttärensä Nurin kanssa, mutta suunnitelman tiellä on esteitä.

Nazmiye ja Nur ovat molemmat kiinnostavia henkilöhahmoja. Nazmiye on vahva nainen, jolla on yhteisössä maine.

Se ettei Nazmiyea nimitetty hänen perhesuhteittensa mukaan, ei ollut merkki kunnioituksen puutteesta, vaan todistus hänen olemuksensa voimasta, vastarinnan, äidillisyyden, ystävällisyyden, seksuaalisuuden ja hävyttömyyden yhdistelmästä. Häntä ei yksikään poika eikä aviomies kyennyt nimeämään uudelleen. Hän veti ihmisiä puoleensa. Hänen lapsensa ja lapsenlapsensa palvoivat häntä ja suutelivat hänen kättään tavatessa ja hyvästellessä.

Nazmiyen elämään mahtuu raakuutta ja surua mutta kohtaa ne voimakkaana, katkeruuteen ja kaunaan vaipumatta. Samoin raakuutta ja surua - tosin eri maassa ja erilaisissa olosuhteissa - kohtaa myös Nur. Hän joutuu lapsuudessaan Yhdysvalloissa hylätyksi ja kaltoinkohdelluksi yhä uudelleen, ja kiertäminen asuinpaikasta toiseen aiheuttaa syvän juurettomuuden tunteen.

Huolimatta turvallisuudesta, vapaudesta ja nauttimistaan mahdollisuuksista, koulutuksesta ja hyvistä arvosanoista, huolimatta kaikesta menestyksestään, Nur oli kärsinein ihminen, jonka tunsimme. Hänellä ei ollut paikkaa maailmassa. Häntä siedettiin, hänet jopa hyväksyttiin, jos hän oli kiltisti. Kun hän ei ollut kiltisti, hänet lähetettiin pois, hylättiin.

Nazmiye ja Nur saavat pohtimaan sitä, miten ympäristö ei kuitenkaan sanele sitä, miten ihminen voi. Naisista toinen elää pommi-iskujen varjossa ja on onnellinen, kun taas toinen elää länsimaisessa hyvinvointivaltiossa ja on onneton. Syy ei ole Nurin vaan olosuhteiden, ja hän on osoitus siitä, miten ihminen voi löytää kotinsa paikasta, joka on kaaoksen vallassa.

Aivan oma lukunsa tarinan henkilöistä on Khaled, joka on mystinen pieni poika, valkea raita hiuksissaan. Hänen kohtalonsa on surullinen, mutta samalla hän pystyy rikkomaan ajan ja paikan kahleita ja näkemään asioita, joita muut eivät näe.

Paitsi naisista ja Khaledista, tarina kertoo myös maanpaosta ja kaipuusta kotiin. Israelin ja Palestiinan tilanne on tuttu kenelle tahansa uutisia seuraavalle. Tarinassa Israel on selvästi pahan toimijan roolissa, Palestiina nähdään uhrina ison sotakoneiston uhan alla. Israel ajaa palestiinalaiset pois kodeistaan, ja moni pakolainen toivoo elämän Gazassa olevan väliaikaista ennen kotiinpaluuta. Väliaikaisuudessakin on päästävä kiinni normaaliin arkeen, ja samalla epävakaa tilanne yhdistää.

Elämää ylläpitävä arki kiskoi heidät ylös vuoteistaan yhteisiin tiloihin rukoilemaan ja juomaan aamukahvia ja iltapäiväteetä. Sota oli hoitanut suurenmoisen tasajaon ja pannus sukunimestä ja omaisuuden määrästä välittämättä jokaikisen samanlaiseen kangastelttaan, saman matkan päähän toisistaan paahteiselle aukiolle. Kaikki lapset leikkivät yhdessä ja pian he kaikki, niin pojat kuin tytöt, kävivät koulua ulkona tai teltoissa. Konnat, pyhimykset, juoruilijat, äidit, huorat, hurskaat, kommunistit, egoistit, hedonistit ja mitkäie palasivat vanhoihin tapoihinsa uudeksi vääntyneen kohtalon sormen alla.

Alussa tuntui vaikealta päästä perille, kuka lukuisista henkilöhahmoista on kuka, mutta alkulehdiltä löytynyt sukukaavio oli avuksi ja sitkeys palkittiin lopulta melko pian. Sininen välissä taivaan ja veden on mieleenpainuva, hieno teos rakkaudesta, sukulaisuudesta, juurten merkityksestä ja kodin kaipuusta. Ja lisäksi sodasta.

Helmet: 4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja.

Abulhawan romaanista kirjoittavat myös Sirri, Mai, Mari, Krista, Tiina, Anneli, bleue ja Norkku.