Siirry pääsisältöön

One Day (elokuva)

Kuva: imdb
David Nichollsin romaani Sinä päivänä (suom. 2012, alkuteos 2009) oli minulle viime keväänä mieluisa yllätys. En kirjaan tarttuessani juuri tiennyt, mitä tuleman pitää, mutta pidin paljon sekä tarinasta että kirjailijan tyylistä. Niinpä asetuin mieluusti sohvalle katselemaan kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa One Day (2011), joka löytyi Netflixistä. Anne Hathaway pääroolissa viehättävänä Emmana kuulosti jo etukäteen hyvältä.

Perusidea on sama kuin kirjassa: Emma ja Dexter tapaavat vuonna 1988. Sitten elämä kuljettaa heitä eri poluille, mutta joka vuosi samana päivänä - heinäkuun viidestoista - päivitetään kuulumisia ja ehkä myös tavataan. Dexterin vauhti on hurjaa, kun hän kiitää kohti menestystä, kun Emma elää hillitympää arkea. Ystävyys kuitenkin pysyy, ainakin melkein.

Muutenkin elokuva noudattelee tunnollisesti kirjan tarinaa. Toki paljon on jouduttu karsimaan, mutta paljon olennaista on myös mahdutettu mukaan. Toisaalta kirjan lukeneelta jää iso yllätysmomentti puuttumaan, mikä hieman latisti elokuvaelämystä. Ja ehkä pikkuriikkisen jäi tunnelmasta puuttumaan, mutta odotukseni toki olivat melko korkealla, koska pidin kirjasta paljon. Jim Sturgess ja Anne Hathaway suoriutuivat rooleistaan hyvin.

Kovin erityiseksi elämykseksi One Day ei muodostu, mutta se tarjoaa kuitenkin hyvää romanttista viihdettä, eikä sen kanssa vietetty parituntinen tunnu hukkaan heitetyltä.

Elokuvalla osallistun Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä ihana. Anne Hathaway on huikean kaunis näyttelijä. Voiko olla enää upeampia surullisia silmiä. Hathaway sai Kurjat elokuvasta Oscarin.

    VastaaPoista
  2. En oikein innostunut tästä kirjasta, mutta luulen että leffaversio voisi toimia minulle paremmin. Anna Hathaway on ihana, vaikkei hän tosin lainkaan vastaa sitä kuvaa Emmasta joka minulle syntyi kirjan luettuni. Mutta se on vain etu Annalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas pidin kirjasta enemmän, vaikkei elokuvassakaan moitittavaa ole. Elokuva olisi ehkä toiminut jopa paremmin, jos en olisi lukenut kirjaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on