Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

"Kauan sitten sydämeeni jäi tyhjä kohta ja niin minusta tuli rakkaudenhirviö. Minä pakenin. Lähdin juoksemaan ja juoksen vieläkin, sillä rakkaudenhirviö on sellainen, joka juoksee. Se juoksee aina vaan, sillä se etsii jotain paikkaa, jonne se kuuluisi, ja ihmistä, joka sitä rakastaisi niin paljon, että tyhjä kohta sen sydämessä täyttyisi. Mutta tyhjä kohta ei koskaan täyty, ei vaikka sinne kaataisi kaiken rakkauden maailmasta."
Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
(Tammi 2015)
320 sivua (e-kirja)
Rakkaudenhirviö on Saara Turusen esikoisteos, ja kirjailija voitti romaanillaan viime vuonna Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Teos on minäkertojan kasvutarina, kuvaus eletystä elämästä ja siitä, miten naisesta kasvaa pakenija, rakkaudenhirviö. Pakomatka vie maasta toiseen, palauttaa välillä kotimaahan ajaakseen kohta taas ulkomaille.

Tarinan minäkertoja etsii paikkaansa lapsuudenympäristössä, joka vaatii olemaan samanlainen kuin muut. Joukosta ei saa erottua, erilaisuus on pahasta.
Ja tiedän kyllä senkin, että keittäjä ja huumatut koulutoverini ajattelevat samalla tavalla kuin äitini, että siinäpä vasta erikoinen tyttö, pöyhkeä ja erikoinen, he miettivät. Mutta minä en välitä, ainakaan en ole yksi heistä.
Jo nuorena on pakko repäistä välimatkaa, lähdettävä kotoa. Opiskelut taidelukiossa ja teatterikorkeassa, sittemmin pätkätyöt vievät kauas kotoa. Espanjalaisen miehen ja tämän perheen luona iskee kuitenkin koti-ikävä, joka pakottaa takaisin Suomeen. Omaa paikkaa ei tahdo löytyä, sillä kaiken keskellä jäytää tunne yksinäisyydestä. Minäkertoja on kuin oman elämänsä sivustakatsoja, joka haluaisi elää vahvasti, muttei oikein osaa.
Tiedän, että minulla pitäisi olla oma elämä, mutta en tiedä, miten sellainen hankitaan.
Sivusta katsomiseen liittyy voimakkaasti tarkkailu, ja sen minäkertoja osaa. Hän tekee viiltäviä havaintoja niin suomalaisista kuin ulkomaalaisista, asettaa vastakkain esimerkiksi espanjalaiset ja suomalaiset ja ihmettelee niin kanssakulkijoita kuin itseään.

Saara Turusen tyyli on mainio. Nimiä henkilöillä ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole, dialogi on upotettu kerrontaan ja virkkeet ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Teos on episodimainen ja tragikoominen, lakoninen mutta vetoava. Tarina pitää hyvin otteessaan ja on kiinnostava kertomus elämästä ja kasvamisesta.

Helmet-haasteessa Rakkaudenhirviö asettuu kohtaan 15, pahoittelen. Kirjan kansi ei vain vetoa minuun, jos toki se kiinnittää huomion ansiokkaasti.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mari, Krista, Marja-LiisaKatja ja Anneli.

Kommentit

  1. Mainiosti kiteytetty! Ainut, mistä olen eri mieltä on kansi. Minulle se oli yksi viime vuoden parhaimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi varmaan jakaa mielipiteitä, ja olen huomannut monen maininneen sen myönteiseen sävyyn. Minun lukuhalujani se ei kuitenkaan varsinaisesti herätellyt.

      Poista
  2. Kansi herättää ainakin huomion, se on varmaa. :) Sinulle on haaste blogissani - kiva, jos ehdit jossain välissä vastailemaan :) : http://oksanhyllylta.blogspot.com/2016/01/viiden-kirjan-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :)
      Kiitos haasteesta, käypä tutustumassa siihen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok