Siirry pääsisältöön

Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva

"- No niin, se siitä. Joko Eckert on kertonut tarkemmin, mitä minä haluan teidän tekevän?
Vastasin kieltävästi.
- Minä haluan teidän hankkivan tietoja siitä, paljonko Viipuriin tuodaan viinaa, mistä se tulee ja ketkä sen tuovat. Lisäksi täällä varastellaan paljon, ja haluan tietää, mihin tuo omaisuus joutuu: kuka sen myy eteenpäin ja kenen lukuun. Jos kaupungissa on meneillään jotain erikoista, minun pitää tietää siitä ensimmäisenä eikä viimeisenä."
Mikko Porvali:
Sinisen kuoleman kuva
(Atena 2015)
255 sivua (e-kirja)
Sinisen kuoleman kuva on Mikko Porvalin uusi aluevaltaus: aiemmin historiallisia tietokirjoja kirjoittanut rikoskomisario ja historioitsija toimii tällä kertaa dekkaristina. Historia ja historiantuntemus ovat edelleen vahvasti läsnä, sillä teos sijoittuu 1920-luvun Viipuriin, nuoren itsenäisyyden ja kieltolain aikaan.

Tarinan minäkertojana toimii Jussi Kähönen, keskisuomalaisen pappilan poika, joka on kiinnostunut oikeustieteestä ja päätyy eräiden käänteiden jälkeen poliisiksi Viipuriin. Siellä työparina on Salomon Eckert, opiskeluajoilta tuttu nuori mies, joka tuo tarinaan kontrastia: minäkertojan kunnollisuutta ja tunnollisuutta korostaa Ekku, joka tulkitsee lakeja ajoittain omalla tavallaan. 

Porvalin teoksen jännite syntyykin osin tuosta hyvä poliisi - paha poliisi -asetelmasta. Ei Ekkukaan tosin ole vain paha, vaan hänellä on usein vahvat perustelut omille toimilleen. On hänellä tosin myös alkoholiongelma, joka värittää ja hieman motivoikin hänen toimiaan.

Kirjan alussa on viittaus Leo Tolstoin Anna Kareninaan: "Kaikki kunnolliset poliisit ovat toistensa kaltaisia. Jokainen kelvoton poliisi on kelvoton omalla tavallaan." Tuossa sitaatissa oikeastaan tiivistyy Kähösen ja Eckertin kuvat. Ensin mainittu on niin kunnollinen - pientä lipsahdusta lukuun ottamatta - että hänestä on vaikea saada otetta. Eckert on hahmona paljon kiinnostavampi, sillä hänessä on rosoa ja tarttumapintaa - hän on omanlaisensa kulkija. Ajoittain minäkertoja tuntuu tarkastelevan kollegojensa toimia hieman ylemmyydentuntoisesti, ajoittain hän luennoi tuoden esille faktoja yhteiskunnallisista muutoksista, poliittisista voimasuhteista ja tutkintatavoista. Kerronnan tarkkailupiste on myöhemmässä ajassa, ja toki kertoja voi jättää paljon olennaista kertomatta ja siten siloitella omaa kuvaansa. mutta kyllä minäkertojan kiinnostavuus jonkin verran kärsii eläväisen Ekun rinnalla.

Hieman pohdin myös tämän rikosromaanin juonta. Selvää pääasiaa en oikein meinannut löytää tai sitten se ehti unohtua useiden käänteiden seassa. Paljon Viipurin poliiseille tapahtuu, ja kuva poliisin työstä on kyllä onnistunut, mutta joku isompi juttu ja siihen liittyvä jännite jäi uupumaan.

Teoksen vahvuus on ehdottomasti se, että Porvali luo historioitsijana vakuuttavaa kuvaa 1920-luvun Viipurista. Sen verran paljon kirjailijan luoma maailma joka tapauksessa kiinnostaa, että aion tarttua Karelia Noir -sarjan seuraavaankin osaan.

Dekkarista muualla: Kasoittain kirjoja, Kirjavuori ja Eniten minua kiinnostaa tie.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on