"En edes aivan ymmärtänyt kaikkea mitä he höpisivät, en jaksanut keskittyä siihenkään, sillä mietin pääasiassa Liilaa. Se sietämätön, moppipäinen, viinalta ja tupakalta löyhkäävä nahkasäkki varjosti ajatuksiani kuin taivaanrannassa sojottava jättiläismäinen keskisormi."
Anu Holopaisen romaani Ilmestyskirjan täti päätyi luettavakseni Kristalta, jonka kanssa taannoin vaihdoimme kirjoja. Kiitos kirjasta, Krista!
Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Airi Kivikko, jonka elämä kahden pojan äitinä, Jarmon puolisona ja hoitovapaalta töihin palaavana it-työntekijänä olisi aika lailla mallillaan, ellei mielenrauhaa sekoittaisi Jarmon täti, omalaatuinen Liila. Suvun yhteisissä tapaamisissa Liila herättää poikkeuksetta huomiota seuralaisineen tai ainakin suorasukaisine puheineen, mutta Airia lukuun ottamatta kukaan ei juurikaan tunnu Liilasta häiriintyvän.
Tilannetta ei suinkaan paranna se, että pian Airin töihinpaluun jälkeen edessä ovat yrityskaupat, ja työtoveriksi saapuu - kukapa muukaan kuin - Liila-täti. Yt-neuvottelut ja yritysjärjestelyt tuntuvat aika pieniltä, kun Airi yrittää väistellä Liilaa ja tämän lounaskutsuja. Lisäksi soppaa sekoittavat sliipatut konsultit ja piinkovat johtajat, joille alkaa sattua omituisia asioita - ruumiiltakaan ei vältytä. Kaikki tämä yhdistettynä unettomuuteen on Airille liikaa, ja lopulta hän syyttää Liilaa julkisesti pimeyden voimista.
Mitenkään miellyttäviä henkilöitä kirjaan ei ole osunut. Keskeisiksi nousevista naisista, Liilasta ja Airista, ensin mainittu on jopa kiinnostavampi, sillä Airin pakkomielteiseksi nouseva inho Liilaa kohtaan tuntuu vaikealta ymmärtää. Yritysmaailmaan ilmaantuvat konsultit ovat stereotyyppisiä, eikä johtoportaasta sen kummemmin kuin konsulteista tarvitse lempeyttä etsiä.
Ilmestyskirjan tätiä mainostetaan satiirisen hauskana chick litinä, ja genrelle ominaisesti tarinassa ammutaan yli monin paikoin. Romaani on viihdyttävä, mutta alkuosa tuntui kerronnaltaan kankealta. Vauhtiin päästyä teos kuitenkin eteni mukavasti, ja mystiset tapahtumat toivat tarinaan lisää kiinnostavuutta. Kaikkea Holopainen ei sorru selittämään vaan jättää lukijan täydentämään aukkoja - hyvä niin.
Reading the Rainbow -haasteeseen tämä kirja tuo viimeisen, lilan raidan. Helmet 2016 -listalle Ilmestyskirjan täti saa kunnian tuoda ensimmäisen merkinnän: kirjalla kuittaantuu kohta 44. Kirjassa joku kuolee.
 |
| Anu Holopainen: Ilmestyskirjan täti (Myllylahti 2014) 293 sivua |
Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Airi Kivikko, jonka elämä kahden pojan äitinä, Jarmon puolisona ja hoitovapaalta töihin palaavana it-työntekijänä olisi aika lailla mallillaan, ellei mielenrauhaa sekoittaisi Jarmon täti, omalaatuinen Liila. Suvun yhteisissä tapaamisissa Liila herättää poikkeuksetta huomiota seuralaisineen tai ainakin suorasukaisine puheineen, mutta Airia lukuun ottamatta kukaan ei juurikaan tunnu Liilasta häiriintyvän.
Tilannetta ei suinkaan paranna se, että pian Airin töihinpaluun jälkeen edessä ovat yrityskaupat, ja työtoveriksi saapuu - kukapa muukaan kuin - Liila-täti. Yt-neuvottelut ja yritysjärjestelyt tuntuvat aika pieniltä, kun Airi yrittää väistellä Liilaa ja tämän lounaskutsuja. Lisäksi soppaa sekoittavat sliipatut konsultit ja piinkovat johtajat, joille alkaa sattua omituisia asioita - ruumiiltakaan ei vältytä. Kaikki tämä yhdistettynä unettomuuteen on Airille liikaa, ja lopulta hän syyttää Liilaa julkisesti pimeyden voimista.
Mitenkään miellyttäviä henkilöitä kirjaan ei ole osunut. Keskeisiksi nousevista naisista, Liilasta ja Airista, ensin mainittu on jopa kiinnostavampi, sillä Airin pakkomielteiseksi nouseva inho Liilaa kohtaan tuntuu vaikealta ymmärtää. Yritysmaailmaan ilmaantuvat konsultit ovat stereotyyppisiä, eikä johtoportaasta sen kummemmin kuin konsulteista tarvitse lempeyttä etsiä.
Ilmestyskirjan tätiä mainostetaan satiirisen hauskana chick litinä, ja genrelle ominaisesti tarinassa ammutaan yli monin paikoin. Romaani on viihdyttävä, mutta alkuosa tuntui kerronnaltaan kankealta. Vauhtiin päästyä teos kuitenkin eteni mukavasti, ja mystiset tapahtumat toivat tarinaan lisää kiinnostavuutta. Kaikkea Holopainen ei sorru selittämään vaan jättää lukijan täydentämään aukkoja - hyvä niin.
Reading the Rainbow -haasteeseen tämä kirja tuo viimeisen, lilan raidan. Helmet 2016 -listalle Ilmestyskirjan täti saa kunnian tuoda ensimmäisen merkinnän: kirjalla kuittaantuu kohta 44. Kirjassa joku kuolee.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.