Siirry pääsisältöön

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Klassikkohaaste 2)

"-Puolustavatko kaikki lakimiehet neekereitä, Atticus?
- Tietenkin puolustavat.
- Miksi Cecil sitten sanoo, että sinä puolustat neekereitä? Hän sai sen kuulostamaan samalta kuin jos sinä olisit keittänyt viinaa."
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
(Gummerus 2015)
Alkuteos To Kill a Mockingbird 1960
Suomentanut Maija Westerlund
408 sivua
On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika, ja nyt emäntänä toimii Tuija. Ensimmäiseen klassikkohaasteeseen viime kesänä luin Oscar Wilden hienon Dorian Grayn muotokuvan, ja tällä kertaa päätin tarttua Harper Leen romaaniin Kuin surmaisi satakielen, josta otettiin hiljattain uusintapainoksia - kenties yhtenä innoittajana toimi tieto Leen salatusta toisesta romaanista, jota ehdittiin odottaa puoli vuosisataa. Kaikki taivaan linnut ilmestyi suomeksi viime vuonna.

Mutta asiaan. Kuin surmaisi satakielen -romaanin minäkertoja on tyttö nimeltä Scout. Hän on poikamainen ja seuraa veljeään Jemiä niin paljon kuin ehtii. Hän myös tarkastelee maailmaa omasta näkökulmastaan, ja näkökulma korostaa vinkeästi sitä, kuinka kummallisilta asiat ajoittain näyttävät. 1930-luku näyttäytyy ahdasmielisyyden ja rotusorron aikana, ja Scout taistelee osin huomaamattaankin myös hänelle valmiiksi asetettua tytön roolia vastaan.

Jem ja Scout elävät isänsä Atticuksen kanssa. Äiti on kuollut, ja isä kasvattaa lapsiaan palvelijatar Calpurnian avulla. Isän elämänohjeet lapsilleen ovat sellaisia, että niitä sopisi kenen tahansa kantaa mukanaan.
- Älä hikeenny, poikaseni, sanoi Atticus. - Hän on vanha nainen ja hän on sairas. Pidä pääsi pystyssä ja ole herrasmies. Mitä tahansa hän sinulle sanookin, sinun asiasi on antaa hänen olla raivostuttamatta itseäsi.
Atticus on maltillinen, suoraselkäinen ja oikeamielinen. Hän suhtautuu asioihin rauhallisesti, vaikka ympärillä myrskyää. Ja myrskyä riittääkin, kun Atticus asettuu lakimiehenä puolustamaan Tom Robinsonia, joka sattuu olemaan tummaihoinen - kirjassa käytetään siekailematta sanaa neekeri - ja syytteessä valkoihoisen naisen raiskaamisesta. Moni ei katso tilannetta hyvällä, ja monen mielestä olisi parempi säilyttää vahvat raja-aidat tumma- ja valkoihoisten välillä.

Scout näkee asioita toisin. Hän suhtautuu tilanteisiin lapsenomaisen luottavaisesti, jopa naiivisti, eikä näe raja-aitoja. Jotain hellyttävää on hänen tavassaan kysellä asioita ja vakuutella ymmärtämystään samalla, kun hän ihmettelee ympäristöään uteliaana ja kiinnostuneena. Romaani on hänen kasvutarinansa ja kertomus siitä, miten maailman laita paljastuu vähin erin.

Yksi klassikon piirre on mielestäni se, että tarina kestää aikaa. Se, että tummaihoista miestä syytetään raiskaajaksi ja hänet tuomitaan ennen kuin ensimmäistäkään todistetta on esitetty, on juuri nytkin valitettavan ajankohtaista.

Klassikkohaaste etenee minun kohdallani selvästi kovin suotuisissa merkeissä: Kuin surmaisi satakielen on kaikkiaan niin hieno teos, että pakahduttaa. Se on maltillinen ja viisas kertomus oikeudenmukaisuudesta, suoraselkäisyydestä, ennakkoluuloista ja tasa-arvosta - vain muutamia asioita mainitakseni. Lee sai teoksestaan Pulitzer-palkinnon, mitä en ihmettele lainkaan.

Harper Leen romaanista on tehty myös elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1962. Niinpä osallistun teoksella myös Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.

Leen klassikosta muualla: Kirjavinkit, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Ullan Luetut kirjat ja Kirjoihin kadonnut.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä niin hieno ja kuten kirjoitit valitettavan ajankohtainen tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
  2. Tämä on hieno kirja. Minä luin tämän ensimmäiseen klassikkohaasteeseen. Olen nähnyt myös elokuvan. Valitettavasti kirja on säilyttänyt myös ajankohtaisuuden, joka lauseena tuntuu hassulle, mutta taitaa olla hyvinkin ajankohtainen. Ainakin tämä on klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikko tämä varmasti on, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta miten klassikon määrittelisi, siinäpä kysymys erikseen.

      Poista
  3. Minulla on tämä vielä lukematta, ja itse asiassa havahduin koko kirjan olemassaoloon vasta tämän uuden painoksen kauppoihin tulon myötä. Miten onkaan koko kirja mennyt aiemmin ihan ohi... mutta kirja vaikuttaa hienolta, joten pitääpä ottaa tämä klassikkolukemisten listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, Leen teos sopisi mainiosti klassikkohaasteen kolmanteen osaan. :)

      Poista
  4. Tämä on yksi upeimmista klassikoista! Ja elokuva on poikkeuksellisen hieno myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvaa on en ole nähnyt, mutta kovasti se kiinnostaisi.

      Poista
  5. Pitäisikin lukea Satakieli uudelleen, koska aika on nakertanut melko paljon muistikuvia. Lukemisesta on siis todella paljon aikaa.

    Mainio kirjoitus, joka tekee oikeutta tälle hienolle klassikolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Elegia. Tuntuu niin vaikealta kirjoittaa klassikoista, joista on sanottu sana jos toinenkin.

      Poista
  6. Häpeäkseni tunnustettava, että tämä klassikko on lukematta. Iskit lukemiseen kipinän. Ehkä jollain klassikkokierroksella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tulee aika monta vinkkiä seuraaviin klassikkohaasteisiin! Kiitos emännöinnistä, Tuija.

      Poista
  7. Kuin surmaisi satakielen on hieno klassikko. Elokuvakin on yllättävän hyvä, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva täytyy kyllä katsottavaksi hankkia. Leen toinen teos kiinnostaa tämän myötä myös.

      Poista
  8. Tykkäsin tästä kovasti! Linkitin tekstisi omaan blogiini.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…