Siirry pääsisältöön

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (Klassikkohaaste 2)

"-Puolustavatko kaikki lakimiehet neekereitä, Atticus?
- Tietenkin puolustavat.
- Miksi Cecil sitten sanoo, että sinä puolustat neekereitä? Hän sai sen kuulostamaan samalta kuin jos sinä olisit keittänyt viinaa."
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
(Gummerus 2015)
Alkuteos To Kill a Mockingbird 1960
Suomentanut Maija Westerlund
408 sivua
On taas kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika, ja nyt emäntänä toimii Tuija. Ensimmäiseen klassikkohaasteeseen viime kesänä luin Oscar Wilden hienon Dorian Grayn muotokuvan, ja tällä kertaa päätin tarttua Harper Leen romaaniin Kuin surmaisi satakielen, josta otettiin hiljattain uusintapainoksia - kenties yhtenä innoittajana toimi tieto Leen salatusta toisesta romaanista, jota ehdittiin odottaa puoli vuosisataa. Kaikki taivaan linnut ilmestyi suomeksi viime vuonna.

Mutta asiaan. Kuin surmaisi satakielen -romaanin minäkertoja on tyttö nimeltä Scout. Hän on poikamainen ja seuraa veljeään Jemiä niin paljon kuin ehtii. Hän myös tarkastelee maailmaa omasta näkökulmastaan, ja näkökulma korostaa vinkeästi sitä, kuinka kummallisilta asiat ajoittain näyttävät. 1930-luku näyttäytyy ahdasmielisyyden ja rotusorron aikana, ja Scout taistelee osin huomaamattaankin myös hänelle valmiiksi asetettua tytön roolia vastaan.

Jem ja Scout elävät isänsä Atticuksen kanssa. Äiti on kuollut, ja isä kasvattaa lapsiaan palvelijatar Calpurnian avulla. Isän elämänohjeet lapsilleen ovat sellaisia, että niitä sopisi kenen tahansa kantaa mukanaan.
- Älä hikeenny, poikaseni, sanoi Atticus. - Hän on vanha nainen ja hän on sairas. Pidä pääsi pystyssä ja ole herrasmies. Mitä tahansa hän sinulle sanookin, sinun asiasi on antaa hänen olla raivostuttamatta itseäsi.
Atticus on maltillinen, suoraselkäinen ja oikeamielinen. Hän suhtautuu asioihin rauhallisesti, vaikka ympärillä myrskyää. Ja myrskyä riittääkin, kun Atticus asettuu lakimiehenä puolustamaan Tom Robinsonia, joka sattuu olemaan tummaihoinen - kirjassa käytetään siekailematta sanaa neekeri - ja syytteessä valkoihoisen naisen raiskaamisesta. Moni ei katso tilannetta hyvällä, ja monen mielestä olisi parempi säilyttää vahvat raja-aidat tumma- ja valkoihoisten välillä.

Scout näkee asioita toisin. Hän suhtautuu tilanteisiin lapsenomaisen luottavaisesti, jopa naiivisti, eikä näe raja-aitoja. Jotain hellyttävää on hänen tavassaan kysellä asioita ja vakuutella ymmärtämystään samalla, kun hän ihmettelee ympäristöään uteliaana ja kiinnostuneena. Romaani on hänen kasvutarinansa ja kertomus siitä, miten maailman laita paljastuu vähin erin.

Yksi klassikon piirre on mielestäni se, että tarina kestää aikaa. Se, että tummaihoista miestä syytetään raiskaajaksi ja hänet tuomitaan ennen kuin ensimmäistäkään todistetta on esitetty, on juuri nytkin valitettavan ajankohtaista.

Klassikkohaaste etenee minun kohdallani selvästi kovin suotuisissa merkeissä: Kuin surmaisi satakielen on kaikkiaan niin hieno teos, että pakahduttaa. Se on maltillinen ja viisas kertomus oikeudenmukaisuudesta, suoraselkäisyydestä, ennakkoluuloista ja tasa-arvosta - vain muutamia asioita mainitakseni. Lee sai teoksestaan Pulitzer-palkinnon, mitä en ihmettele lainkaan.

Harper Leen romaanista on tehty myös elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1962. Niinpä osallistun teoksella myös Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen.

Leen klassikosta muualla: Kirjavinkit, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Ullan Luetut kirjat ja Kirjoihin kadonnut.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä niin hieno ja kuten kirjoitit valitettavan ajankohtainen tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
  2. Tämä on hieno kirja. Minä luin tämän ensimmäiseen klassikkohaasteeseen. Olen nähnyt myös elokuvan. Valitettavasti kirja on säilyttänyt myös ajankohtaisuuden, joka lauseena tuntuu hassulle, mutta taitaa olla hyvinkin ajankohtainen. Ainakin tämä on klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikko tämä varmasti on, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta miten klassikon määrittelisi, siinäpä kysymys erikseen.

      Poista
  3. Minulla on tämä vielä lukematta, ja itse asiassa havahduin koko kirjan olemassaoloon vasta tämän uuden painoksen kauppoihin tulon myötä. Miten onkaan koko kirja mennyt aiemmin ihan ohi... mutta kirja vaikuttaa hienolta, joten pitääpä ottaa tämä klassikkolukemisten listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, Leen teos sopisi mainiosti klassikkohaasteen kolmanteen osaan. :)

      Poista
  4. Tämä on yksi upeimmista klassikoista! Ja elokuva on poikkeuksellisen hieno myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvaa on en ole nähnyt, mutta kovasti se kiinnostaisi.

      Poista
  5. Pitäisikin lukea Satakieli uudelleen, koska aika on nakertanut melko paljon muistikuvia. Lukemisesta on siis todella paljon aikaa.

    Mainio kirjoitus, joka tekee oikeutta tälle hienolle klassikolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Elegia. Tuntuu niin vaikealta kirjoittaa klassikoista, joista on sanottu sana jos toinenkin.

      Poista
  6. Häpeäkseni tunnustettava, että tämä klassikko on lukematta. Iskit lukemiseen kipinän. Ehkä jollain klassikkokierroksella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tulee aika monta vinkkiä seuraaviin klassikkohaasteisiin! Kiitos emännöinnistä, Tuija.

      Poista
  7. Kuin surmaisi satakielen on hieno klassikko. Elokuvakin on yllättävän hyvä, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva täytyy kyllä katsottavaksi hankkia. Leen toinen teos kiinnostaa tämän myötä myös.

      Poista
  8. Tykkäsin tästä kovasti! Linkitin tekstisi omaan blogiini.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on