Siirry pääsisältöön

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

"Seuraavaksi sekoitin puoli teelusikallista vaniljauutetta pariin tippaan asetaldehydiä (koska aine on räjähdysherkkää ja kiehuu huoneenlämmössä, Tar-eno oli ajattelevaisesti säilönyt sen argonkerroksen alle tiiviisti suljettuun pulloon), sitten kaadoin seoksen puhtaaseen astiaan, johon olin jo mitannut kuusi ja puoli ruokalusikallista etanolia - vanhaa kunnon C2H5OH:ta. Sen olin näpitstänyt isän sivupöydältä, missä pullo oli seissyt avaamatta vaikka kuinka kauan hänen saatuaan sen lahjaksi eräältä filatelistitoveriltaan, jonka Ulkoministeriö oli passittanut Venäjälle."
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
(Bazar 2014)
Alkuteos The Weed That String the Hangman's Bag 2010
Suomentanut Laura Beck
272 sivua
Kuolema ei ole lasten leikkiä jatkaa Piiraan maku makea -kirjasta tutun yksitoistavuotiaan Flavia de Lucen tarinaa. Sarjan aloitusosassa tyttö törmäsi yllättäen kotinsa puutarhassa ruumiseen ja päätyi tekemään salapoliisityötä selvittääkseen, kuka oli surmatyön takana. Tässä toisessa osassa Flavian kotikylän rauha rikkoutuu, kun Flavia kohtaa kirkkomaalla itkevän naisen. Pian selviää, että Nialla on kuuluisan nukentekijä Rupert Porsonin kanssa matkalla, joka katkeaa, kun auto menee rikki. Pian päätetään, että pariskunta järjestää paikkakunnalle nukketeatteriesityksen saadakseen rahaa auton korjaamiseen ja päästäkseen jatkamaan matkaa. Näytös kuitenkin keskeytyy odottamattomasti kauheaan tapahtumaan, eikä kuolonuhrilta vältytä. Jälleen Flavia on keskellä rikostutkintaa, johon nivoutuu myös eräs vuosien takainen tragedia.

Flavia on hahmona edelleen aivan mainio. Hän tekee kemiallisia kokeilujaan ja inhoaa edelleen siskojaan, suhtautuu maailmaan pikkuvanhasti ja humoristisesti ja on kovin tietäväinen. Nokkelakin hän on, sillä hän huomaa kysyä asioita, joita poliisi ei tutkinnan keskellä hoksaa, ja lopulta Flavia tietenkin on avainasemassa, kun vyyhti alkaa selvitä.

1950-luvun brittimaaseutu kylämiljöineen tarjoaa mukavan ympäristön Flavian seikkailuille. Hänen tapansa havainnoida ympäristöään ja sen ihmisiä tarjoaa paikoin aidosti hauskoja lukuhetkiä.
Nyt näytti siltä etteivät Daffyn aivot olleet pelkästään kuolleen, vaan että ne olivat alkaneet myös juoksettua. Hänen oikea silmänsä pyörähti toiseen laitaan kun taas vasen näytti siltä että voisi räjähtää ulos hänen päästään.
Liukkaasti ja suoraviivaisesti etenevää juonta kirja ei tarjoa, mutta jos ei kaipaa lukemiseltaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on Kuolema ei ole lasten leikkiä mainiota ajanvietettä.

Kuolema ei ole lasten leikkiä liittyy kirjabloggaajien yhteiseen dekkariviikkoon, jonka aikana julkaistaan postauksia dekkareista. Tämä on minun avaukseni tälle viikolle.

Muualla:
Kirsin kirjanurkka
Amman lukuhetki
Lumiomena
Paljon melua kirjoista
Kasoittain kirjoja

Kommentit

  1. Luin monta juttua jo kirjasta Piiraan maku makea ja se alkoi kiinnostaa, mutta on edelleen lukematta. Pitäisi kai ensin lukea se ja vasta sitten Kuolema ei ole lasten leikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että osat toimivat hyvin, vaikkei niitä järjestyksessä lukisikaan. Tässä on joitakin viittauksia aiempaan osaan mutta ei häiritsevässä määrin.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta enemmän kuin sarjan avausosasta. Luin nämä 'väärässä' järjestyksessä ja se ei laisinkaan haitannut, ihan hyvin pääsin juoneen mukaan vasta tässä kakkososassa. Kauhean kiva sarja tämä on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin tämä vetosi ykkösosaa paremmin. Lukiessani mietin, että ihan kamalaa haittaa ei ole, jos kakkososan lukee ennen ykköstä.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä (ja itse asiassa sarjan ensimmäisestäkin osasta) Flavia on todella mainio henkilöhahmo :-)

    VastaaPoista
  4. Juu kumpikin olivat vallan mainioita dekkareita. Flavian seikkailut ovat todella hauskoja ja kemialliset kokeet humoristisia. Näistä ei mene yöunet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan leppoisaa ja nostalgista menoa on Flavian seurassa luvassa. :) Kiva, kun ei tarvitse pelätä hurjaa väkivaltaa, verta ja suolenpätkiä.

      Poista
  5. Minäkin pidän tästä, vaikka Piiraan makea maku viehätti minua enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas kävi päinvastoin, vaikka molempia pidän mukavan viihdyttävinä kirjoina.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on