Siirry pääsisältöön

Tiina Tanskanen: Ihana tallipoika (Hevostyttö Iitu -sarja)

"- Käviskö, jos me tultais teidän kanssa samaa matkaa?
Olisin tunnistanut äänen missä tahansa, vaikka unissani! Käännähdin ympäri ja näin Manun, joka seisoi mustanruunikon Dumbledoren vieressä. Puoliverinen Dumbledore oli yksi yksityistallin hienoimmista hevosista. Sen karva kiilsi auringossa, mikä sai ruunan näyttämään entistä upeammalta."
Tiina Tanskanen: Ihana tallipoika
(Otava 2015)
97 sivua (e-kirja)
Ihana tallipoika jatkaa Hevostyttö Iitu -sarjaa, jonka ensimmäinen osa Talttumaton Talismaani julkaistiin viime vuonna. Sarjan kakkososassa Iitu on edelleen Talismaanin omistaja, eikä kaksikon tie edelleenkään ole kovin ruusuinen: heti kirjan alussa ratsastuskilpailut eivät suju toivotulla tavalla.

Onneksi tytöllä on kuitenkin valmentaja, joka motivoi treenaamaan, vaikka hevosen kanssa asiat eivät niin sutjakkaasti sujuisikaan. Manu on se ihana tallipoika, johon kirjan nimessäkin viitataan, ja hän saa Iitun sydämen pompahtelemaan. Paha vain, että Manu on Iitua selvästi vanhempi. Vielä pahempi juttu on, että tieto ihastuksesta leviää vääriin korviin.

Ensimmäisestä osasta tuttu Ella on Iitun pahin vastustaja, joka pyrkii lyömään kapuloita rattaisiin aina, kun vain ehtii. Iitun puolia pitää Aada, jolla puolestaan on omia murheita poninsa kanssa. Aada on kuitenkin usein järjen ääni, joka yrittää pitää Iitun oikeilla raiteilla, kun hevostytön mielikuvitus laukkaa liikaa.

Ihana tallipoika ravaa ensimmäistä osaa leppoisammin, sillä ilmapiiri ei enää ole aivan niin negatiivinen ja kiusanhenkinen. Tarinassa on melko klassisia elementtejä, kun Iitu on selvästi altavastaaja veriviholliseensa Ellaan nähden ja pyrkii sisulla ja tarmolla pärjäämään. Kirja on sujuvaa luettavaa ja jälleen osoitus siitä, että kirjoittaja tuntee hevosmaailmaa ja sen kiemuroita. Päähenkilö Iitu on hahmona sellainen, että hänen maailmaansa on nuoren lukijan varmastikin helppo samaistua.
Kirjankansibingon ruudun Eläin vie
nuortenkirja Ihana tallipoika.
Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen saan tällä hevoskirjalla yhden suorituksen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on