Siirry pääsisältöön

Tiina Tanskanen: Ihana tallipoika (Hevostyttö Iitu -sarja)

"- Käviskö, jos me tultais teidän kanssa samaa matkaa?
Olisin tunnistanut äänen missä tahansa, vaikka unissani! Käännähdin ympäri ja näin Manun, joka seisoi mustanruunikon Dumbledoren vieressä. Puoliverinen Dumbledore oli yksi yksityistallin hienoimmista hevosista. Sen karva kiilsi auringossa, mikä sai ruunan näyttämään entistä upeammalta."
Tiina Tanskanen: Ihana tallipoika
(Otava 2015)
97 sivua (e-kirja)
Ihana tallipoika jatkaa Hevostyttö Iitu -sarjaa, jonka ensimmäinen osa Talttumaton Talismaani julkaistiin viime vuonna. Sarjan kakkososassa Iitu on edelleen Talismaanin omistaja, eikä kaksikon tie edelleenkään ole kovin ruusuinen: heti kirjan alussa ratsastuskilpailut eivät suju toivotulla tavalla.

Onneksi tytöllä on kuitenkin valmentaja, joka motivoi treenaamaan, vaikka hevosen kanssa asiat eivät niin sutjakkaasti sujuisikaan. Manu on se ihana tallipoika, johon kirjan nimessäkin viitataan, ja hän saa Iitun sydämen pompahtelemaan. Paha vain, että Manu on Iitua selvästi vanhempi. Vielä pahempi juttu on, että tieto ihastuksesta leviää vääriin korviin.

Ensimmäisestä osasta tuttu Ella on Iitun pahin vastustaja, joka pyrkii lyömään kapuloita rattaisiin aina, kun vain ehtii. Iitun puolia pitää Aada, jolla puolestaan on omia murheita poninsa kanssa. Aada on kuitenkin usein järjen ääni, joka yrittää pitää Iitun oikeilla raiteilla, kun hevostytön mielikuvitus laukkaa liikaa.

Ihana tallipoika ravaa ensimmäistä osaa leppoisammin, sillä ilmapiiri ei enää ole aivan niin negatiivinen ja kiusanhenkinen. Tarinassa on melko klassisia elementtejä, kun Iitu on selvästi altavastaaja veriviholliseensa Ellaan nähden ja pyrkii sisulla ja tarmolla pärjäämään. Kirja on sujuvaa luettavaa ja jälleen osoitus siitä, että kirjoittaja tuntee hevosmaailmaa ja sen kiemuroita. Päähenkilö Iitu on hahmona sellainen, että hänen maailmaansa on nuoren lukijan varmastikin helppo samaistua.
Kirjankansibingon ruudun Eläin vie
nuortenkirja Ihana tallipoika.
Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen saan tällä hevoskirjalla yhden suorituksen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…