Siirry pääsisältöön

Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

"Vuokko pudotti lehdet paperikoriin ja istuutui miehen viereen. Se ei vilkaissutkaan häntä, pukumiesten kokous televisiossa oli kiinnostavampi, vaikka se oli kaikki sitä samaa, ECC, Rhodesia ja Kiinan vetypommi. Kunhan eivät näyttäisi kuolleita lapsia. Hän kurotti sohvapöydän tasolta lehden. Polvipaljastuksia, kansi lupasi, polvi on ottanut poven paikan. Jaaha, ne olivatkin Lontoosta. Chelsean kaupunginosassa todella huomaa, että mini on vallannut naiset."
Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi
(Otava 2015)
382 sivua
Laura Honkasalon romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1996, kun siskokset Piitu ja Eetu ovat saapuneet lapsuudenkotiinsa selvittämään isänsä jäämistöä. Prologimaisesta ensimmäisestä luvusta siirrytään vuoteen 1966, ja siellä myös pysytään suurin osa romaanista.

Vuoden 1966 kesää kuvataan Vuokon ja Aunen kautta. Ensin mainittu on Piitun ja Eetun äiti, joka kipuilee edustusrouvan asemansa ja ikääntymisensä kanssa. Puoliso Risto on kiinnostunut lähinnä vain työstään, eikä avioliitto juuri sisällä lämpöä tai hellyydenosoituksia. Yhä useammin edustusrouva jätetään kotiin, kun yritysjohtaja lähtee tapaamisiinsa.

Aune puolestaan on Vuokon puolison täti, vanhapiika, jonka on vaikea ymmärtää uudistuvaa aikaa ja vapautuvaa ilmapiiriä. Uskonnollinen nainen, pappisperheen tytär, on tarkka soveliaisuussäännöistä ja pohtii niin menneisyyttään menetettyine opiskelumahdollisuuksineen kuin nykyisyyttään sihteerintöineen. Hän kokee syyllisyyttä siitä, että on perheestään ainoa eloon jäänyt ja katselee itseään muiden silmin, ei pidä näkemästään.
Turhuuksien turhuutta, kaikki on turhuutta. Hän seisoi jäykkänä, jäykkähän hän aina oli ollut, jähmeä ja suloton, niin oli aina ollut, niin oli aina oleva. Ehkä vastapäinen mies ei edes nähnyt häntä, hän oli läpikuultava kuin hangen alla talvehtinut lehti, vain ranka jäljellä.
Aunen veljenpojan vaimo Vuokko katsoo itseään toisin: hän tietää olevansa hyvännäköinen, vaikka ikävuosien lisääntyminen rasittaa. Hän tietää olevansa hyväosainen, mutta silti jotain puuttuu.

On kuin Vuokko ja Aune olisivat molemmat oman aikansa vankeja, jotka seisovat jonkin uuden kynnyksellä - toinen pelokkaammin, toinen rohkeammin. Tyttärissään Vuokko näkee ajan muuttumisen ja sukupolven, jolla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia, mutta kaikkea ei Vuokkokaan huomaa tai ymmärrä. Muutoksesta huolimatta riittää tehtävää: yhteiskunta näyttäytyy kaksinaismoralistisena ja sukupuolten tasa-arvossa on toivomisen varaa.

Sekä Vuokko että Aune tuntuvat pohtivan paljon sitä, miltä he muiden silmissä näyttävät. Silti sisällä on jotain muutakin, vaikka tuntuu, että on elettävä tietyllä tapaa täyttääkseen ympäröivät odotukset. Samaa pohtii Martti, nuori sisustusarkkitehti, joka kavahtaa vaimonsa haaveita oman talon rakentamisesta liitosalueelle.

Romaanin keskiössä oleville naisille vuoden 1966 kesä on merkityksellinen. Kummankin täytyy jollain tapaa irtautua totutusta kaavasta ja löytää oma itsensä. Ja heidän läheisyydessään, kuin yhdistävänä lenkkinä on Piitu, joka ei suostu näkemään rajoja siellä, missä vanhemmat naiset niitä näkevät, ja suhtautuu asioihin riemastuttavan suorasukaisesti.

Perillä kello kuusi on hieno ajankuva ja kuva ihmisistä, jotka ponnistelevat sisäisten halujensa ja toiveidensa sekä ulkoisten paineiden ristiaallokossa. Romaani on erityisesti kertomus naisista, miehet jäävät auttamatta avustajan rooliin. Siten kirjassa korostuu naisen asema: Miksi Aune ansaitsee miehiä vähemmän, vaikka hän on varmasti pätevä ja osaava työssään? Onko Vuokon tehtävänä toimia perheensä palvelijana?

1960-luku on tarinalle kertakaikkisen sopiva näyttämö. Kun sota on jäänyt taakse ja on aika uudenlaisen vapautumisen, on Vuokon ja Aunenkin mietittävää omaa asemaansa uudelleen. Laura Honkasalo kirjoittaa 1960-luvun upealla tavalla eläväksi perkolaattoreineen ja marimekkoineen. Kaunista tunnelmaa luovat lyyriset kuvaukset miljööstä.
Askelten kohina, miehet puvuissaan, tytöt polvisukissa, rouvat chaneleissaan, raitiovaunut ja johdinautot. Taivas katajanmarjansininen, tuuli kuljetti pilviä ja valo tuli viistosti. Ylhäältä rinteeltä hän näki, miten linja-autot lipuivat laitureille, ihmiset purkautuivat niistä, perheenemännät menossa ostoksilleen.
Muualla: Krista lumoutui, HelmisMaija ja Mari pitivät kirjasta paljon, Anneli mainitsee aitouden, Ulla ja Jaana suosittelevat romaania kesälukemiseksi, Tainan mielestä kirja on ihana, Salla suosittelee lämpimästi ja Arja kiittelee erityisesti ajankuvausta. 
Kirjankansibingosta ruksaan Honkasalon romaanilla
kohdan Monta henkilöä.
50 kategoriaa -listalla tämä romaani menee kohtaan 5. A book with a number in the title.

Kommentit

  1. Minun ikäiselleni ihmiselle tuo 60-luvun kuvaus voisi antaa paljonkin. Laitan kirjan muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kirja on erityisen antoisa, jos 1960-luvusta on olemassa jotain muistikuvia.

      Poista
  2. Kiinnostavan kuuloinen kuvaus naisten elämästä. Tällaiset ajankuvaa ja aatteita valaisevat kirjat ovat yleensä lemppareitani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, uskon että tämä voisi olla sinun kirjasi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on