"Seuraavaksi sekoitin puoli teelusikallista vaniljauutetta pariin tippaan asetaldehydiä (koska aine on räjähdysherkkää ja kiehuu huoneenlämmössä, Tar-eno oli ajattelevaisesti säilönyt sen argonkerroksen alle tiiviisti suljettuun pulloon), sitten kaadoin seoksen puhtaaseen astiaan, johon olin jo mitannut kuusi ja puoli ruokalusikallista etanolia - vanhaa kunnon C2H5OH:ta. Sen olin näpitstänyt isän sivupöydältä, missä pullo oli seissyt avaamatta vaikka kuinka kauan hänen saatuaan sen lahjaksi eräältä filatelistitoveriltaan, jonka Ulkoministeriö oli passittanut Venäjälle."
Kuolema ei ole lasten leikkiä jatkaa Piiraan maku makea -kirjasta tutun yksitoistavuotiaan Flavia de Lucen tarinaa. Sarjan aloitusosassa tyttö törmäsi yllättäen kotinsa puutarhassa ruumiseen ja päätyi tekemään salapoliisityötä selvittääkseen, kuka oli surmatyön takana. Tässä toisessa osassa Flavian kotikylän rauha rikkoutuu, kun Flavia kohtaa kirkkomaalla itkevän naisen. Pian selviää, että Nialla on kuuluisan nukentekijä Rupert Porsonin kanssa matkalla, joka katkeaa, kun auto menee rikki. Pian päätetään, että pariskunta järjestää paikkakunnalle nukketeatteriesityksen saadakseen rahaa auton korjaamiseen ja päästäkseen jatkamaan matkaa. Näytös kuitenkin keskeytyy odottamattomasti kauheaan tapahtumaan, eikä kuolonuhrilta vältytä. Jälleen Flavia on keskellä rikostutkintaa, johon nivoutuu myös eräs vuosien takainen tragedia.
Flavia on hahmona edelleen aivan mainio. Hän tekee kemiallisia kokeilujaan ja inhoaa edelleen siskojaan, suhtautuu maailmaan pikkuvanhasti ja humoristisesti ja on kovin tietäväinen. Nokkelakin hän on, sillä hän huomaa kysyä asioita, joita poliisi ei tutkinnan keskellä hoksaa, ja lopulta Flavia tietenkin on avainasemassa, kun vyyhti alkaa selvitä.
1950-luvun brittimaaseutu kylämiljöineen tarjoaa mukavan ympäristön Flavian seikkailuille. Hänen tapansa havainnoida ympäristöään ja sen ihmisiä tarjoaa paikoin aidosti hauskoja lukuhetkiä.
Kuolema ei ole lasten leikkiä liittyy kirjabloggaajien yhteiseen dekkariviikkoon, jonka aikana julkaistaan postauksia dekkareista. Tämä on minun avaukseni tälle viikolle.
Muualla:
Kirsin kirjanurkka
Amman lukuhetki
Lumiomena
Paljon melua kirjoista
Kasoittain kirjoja
 |
| Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (Bazar 2014) Alkuteos The Weed That String the Hangman's Bag 2010 Suomentanut Laura Beck 272 sivua |
Flavia on hahmona edelleen aivan mainio. Hän tekee kemiallisia kokeilujaan ja inhoaa edelleen siskojaan, suhtautuu maailmaan pikkuvanhasti ja humoristisesti ja on kovin tietäväinen. Nokkelakin hän on, sillä hän huomaa kysyä asioita, joita poliisi ei tutkinnan keskellä hoksaa, ja lopulta Flavia tietenkin on avainasemassa, kun vyyhti alkaa selvitä.
1950-luvun brittimaaseutu kylämiljöineen tarjoaa mukavan ympäristön Flavian seikkailuille. Hänen tapansa havainnoida ympäristöään ja sen ihmisiä tarjoaa paikoin aidosti hauskoja lukuhetkiä.
Nyt näytti siltä etteivät Daffyn aivot olleet pelkästään kuolleen, vaan että ne olivat alkaneet myös juoksettua. Hänen oikea silmänsä pyörähti toiseen laitaan kun taas vasen näytti siltä että voisi räjähtää ulos hänen päästään.Liukkaasti ja suoraviivaisesti etenevää juonta kirja ei tarjoa, mutta jos ei kaipaa lukemiseltaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on Kuolema ei ole lasten leikkiä mainiota ajanvietettä.
Kuolema ei ole lasten leikkiä liittyy kirjabloggaajien yhteiseen dekkariviikkoon, jonka aikana julkaistaan postauksia dekkareista. Tämä on minun avaukseni tälle viikolle.
Muualla:
Kirsin kirjanurkka
Amman lukuhetki
Lumiomena
Paljon melua kirjoista
Kasoittain kirjoja
Luin monta juttua jo kirjasta Piiraan maku makea ja se alkoi kiinnostaa, mutta on edelleen lukematta. Pitäisi kai ensin lukea se ja vasta sitten Kuolema ei ole lasten leikkiä.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että osat toimivat hyvin, vaikkei niitä järjestyksessä lukisikaan. Tässä on joitakin viittauksia aiempaan osaan mutta ei häiritsevässä määrin.
PoistaMinä pidin tästä kirjasta enemmän kuin sarjan avausosasta. Luin nämä 'väärässä' järjestyksessä ja se ei laisinkaan haitannut, ihan hyvin pääsin juoneen mukaan vasta tässä kakkososassa. Kauhean kiva sarja tämä on. :)
VastaaPoistaMinuunkin tämä vetosi ykkösosaa paremmin. Lukiessani mietin, että ihan kamalaa haittaa ei ole, jos kakkososan lukee ennen ykköstä.
PoistaMinäkin tykkäsin tästä (ja itse asiassa sarjan ensimmäisestäkin osasta) Flavia on todella mainio henkilöhahmo :-)
VastaaPoistaFlavia on tosiaan mainio tyyppi. :)
PoistaJuu kumpikin olivat vallan mainioita dekkareita. Flavian seikkailut ovat todella hauskoja ja kemialliset kokeet humoristisia. Näistä ei mene yöunet :)
VastaaPoistaIhanan leppoisaa ja nostalgista menoa on Flavian seurassa luvassa. :) Kiva, kun ei tarvitse pelätä hurjaa väkivaltaa, verta ja suolenpätkiä.
PoistaMinäkin pidän tästä, vaikka Piiraan makea maku viehätti minua enemmän.
VastaaPoistaMinulle taas kävi päinvastoin, vaikka molempia pidän mukavan viihdyttävinä kirjoina.
Poista