Siirry pääsisältöön

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

"Illan hämärtyessä huomasin Olavin palanneen kaupunkireissultaan. Soudin iloisena Variskallioon, koputin oveen ja astuin sisään. Olavi tyhjensi vielä ostoskassejaan. Hän vaikutti jotenkin levottomalta, kiihtyneeltä."
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
(WSOY 2015)
168 sivua
Juhannusreissua valmistellessa luin Lumiomenan Katjan käskyn juhannuskirjasta ja pakkasin viime hetkellä mukaan Karoliina Timosen romaanin Kesäinen illuusioni. Olin ajatellut säästellä kirjaa kesäisiin hellepäiviin, mutta niin vakuuttavasti Katja puhui, että päätin tarttua romaaniin suunniteltua aiemmin. Enkä välttämättä lukisikaan romaania hellepäivinä vaan mieluumminkin myöhäisinä, kuulaina kesäiltoina, kun kesätuuli hiljaa liikuttaa verhoa ikkunassa.

Romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Klarissa, joka on paennut kesäksi Piiliniemen saareen kirjoittamaan romaaniaan ja tavoittamaan itsensä. Avioliitto Mikaelin kanssa ei varsinaisesti ole karikolla mutta jonkinlaisella välipysäkillä ainakin, ja Klarissa haluaa saada yksinäisessä saaressa aikaa paitsi kirjoitustyölleen, myös itselleen.

Piiliniemen lähellä sijaitsee Variskallio, ja sinnekin saapuu pian kesäasukas. Hän on salaperäinen Olavi, jossa on jotain kiinnostavaa ja joka on selvästi kiinnostunut Klarissasta. Jotain heidän välissään kuitenkin on, eikä tilannetta helpota miehen poika, Cédric, joka saapuu isänsä luokse Ranskasta. Klarissan suunnittelema kirjoittaminen jää sivuun, kun huomion vievät naapurisaaren miehet ja salaperäinen muori Kaika, joka varoittaa Variskalliosta.

Kesäinen illuusioni on mystinen, tunnelmaltaan vahvan latautunut romaani, joka virittyy psykologiseksi trilleriksi. Se vetää mukaansa ja nivoo kiehtovasti yhteen vanhoja uskomuksia ja nykyaikaa sekä sisältää kosolti viittauksia niin kirjallisuuteen kuin musiikkiin. Romaani on kuin hellepäivä, jossa on jotain myrskyä enteilevää. Tarina etenee vaivatta ja sen ehdoton vahvuus on kaunis ilmaisun tapa, joka hengittää lempeän kesätuulen lailla, vaikka romaani itsessään on hyvinkin tiivis, vailla ylimääräisiä koukeroita.  Karoliina Timosen romaani on ehdotonta kesäluettavaa, satoi tai paistoi!
Aamupäivää säesti pajulinnun melankolinen laulu. Se toi mieleeni lapsuuden kesät, mutta ei mollistaan huolimatta saanut kaihoisaksi, kuten kuikan sydäntäviiltävä huuto, joka kaikui järveltä iltaisin.
Romaanista muualla:
Kiitos kustantajalle kesälukemisesta!

Kirjankansibingosta tuli ensimmäinen bingo, kun
Kesäinen illuusioni rastitti kohdan Abstrakti kuvio.

Kommentit

  1. Olen lukenut tästä kirjasta muutaman positiivisen blogiarvion ja positiivinenhan tämä sinunkin kirjoituksesi on. Lukisinko? Katsotaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin tästä. Oivaa kesälukemista! :)

      Poista
  2. Kiva, että otit käskyn vastaan. :) <3 Kesäkirja termin kaikissa merkityksissä!

    VastaaPoista
  3. Tästä kirjasta olen nyt lukenut niin monta positiivista arviota ja esittelyä, että tämä on varmaan pakko etsiä käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Hyvää ajanvietettä kesäiltoihin ja -öihin. :)

      Poista
  4. Kiitos inspiraatiosta! Tämä siis mukaan lomakirjaksi mökin rantaan. Kesän lämpö iholla, tuulessa hiljaa heiluvat kaislat ja edessä siintävä ulappa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Hanna! :) Lukuolosuhteesi kuulostavat ihanteellisilta.

      Poista
  5. Oi, mainiolta kesäkirjalta kuulostaa! Luin tuon Katjan juhannuskäskyn myös ja ajattelin, että jos sopiva paikka tulee, tartun tähän. Kiitos antoisasta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kesäkirja tämä todella on. Kiitos kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii