Tuona iltana pihan pylvään päähän lennähti haikara ja istui siinä pitkään iltayöhön. Kaikki katsoivat ihmeissään, miten lintu erottui mustana siluettina taivasta vasten, ja kaikki halusivat, että se jäisi yöksi. He nousivat hiljaa päivänvarjon alta ja poistuivat hitaasti, ettei haikara säikähtäisi. Eikä isoäiti olisi voinut nopeasti liikkuakaan. Mutta jopa Lilia oli lompsimatta kuin norsu ja kulki varpaisillaan huojuen joustavilla laihoilla jaloillaan. Mia oli löytänyt jostain raidallisen karttuunimekon ja näytti siinä 60-luvun kotirouvalta. Hän talutti isoäitiä, ja Marta kantoi lautasia ja pöytäliinaa, etteivät kissat vetäisi niitä yöllä pöydältä.
Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta -romaani sijoittuu yhteen kesään. Silloin sisarukset Mia ja Lilia matkaavat isoäitinsä luokse Ukrainan maaseudulle. Isoäidillä on jo ikää, ja hän tietää ajan olevan käymässä vähiin. Kotitalo on jäämässä unohduksiin ja kasvillisuuden valtaamaksi, mutta siskokset tuovat maalle elämää etenkin, kun heidän vanavedessään talo alkaa täyttyä muutenkin.
Tässä romaanissa on jotain hyvin viehättävää. Alusta alkaen kertomuksessa on jonkinlaista lopullisuuden tuntua – ajattelen lukevani jollain tapaa viimeisestä kesästä. Ja onkin niin, että kesä muuttaa paljon, eikä samanlaista kesää tietenkään voi elää toista kertaa. Kertomus muistuttaakin siitä, miten elettyjä hetkiä ei saa takaisin.
Kysykää Mialta muistuttaa vivahteikkaasti myös siitä, miten elämä kulkee eteenpäin. Romaanin kasvava henkilöjoukko muistaa mennyttä ja miettii tulevaa – mitä ratkaisuja pitäisi tehdä, mitä jättää tekemättä – ja samaan aikaan kesä kulkee eteenpäin, kasvit kasvavat ja päivät kuluvat.
Jevhenija Kuznjetsovan romaani on viehättävä, tarkkanäköinen ja haikea. Sen keskiössä ovat sisarusten, serkusten, äitien ja tytärten väliset suhteet, ja käydyt keskustelut sekä paljastavat asioita että jättävät joitain seikkoja lausumatta ääneen. Ukrainalainen maaseutu muodostaa kokonaisuudelle toimivan ympäristön.
Kiitos tämän esittelystä. En tiennyt kirjasta aiemmin ja koska nyt haluaisin lukea jotakin ukrainalaista, taidanpa tarttua Kuznjetsovaan.
VastaaPoistaUkrainalaista kirjallisuutta en ole juuri tullut lukeneeksi. Tämä oli ilahduttava uusi tuttavuus.
PoistaUkrainalaista kirjallisuutta en muista itsekään aiemmin lukeneeni, joten tässähän olisi kiintoisan kuuloinen kirja paikkaamaan maa-aukkoa. Sisarussuhteet ja muutkin aikuisten väliset perhesuhteet ja dynamiikka kiinnostaa. Tätä ei näytä olevan enkuksi käännettyä, joten täytynee yrittää muistaa seuraavalla suomireissulla ottaa lukuun!
VastaaPoistaOnpa muuten jännä, että tätä ei ole käännetty vielä englanniksi. Se kuitenkin oli kustantajan tietojen mukaan viime vuonna BBC News Ukraine Books of the Year -ehdokas ja tämän vuoden EU-kirjallisuuspalkintoehdokas. Mielenkiintoista!
PoistaLuulenpa että kuittaan maailmanvalloitukseeni Ukrainan tällä kirjalla 😊
VastaaPoistaOn varmasti hyvä valinta siihen!
PoistaOi, onpa tällä kaunis kansi! Ukrainalaista käännöskirjallisuutta ei ole liiemmälti ilmestynyt, joten onpa mainio lisä valikoimiin tämä ☺️
VastaaPoistaKansi on tosiaan kaunis! Ihanaa, että siinä on juuri sinistä ja keltaista.
PoistaMinulla on tämä seuraavana listalla, sillä Kysykää Mialta on Kirsin Book Clubin joulukuun lukupiirikirja. Valitsimme tämän tietenkin nykyisen maailmantilanteen innoittamana, mutta mukava tietää, että todennäköisesti, kuvauksesi perusteella, viihdyn kirjan parissa.
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla, Kirsi! Innolla odottelen, mitä lukupiirinne tästä tuumaa.
PoistaTämä on minullakin lukulistalla. Sen vähän, mitä ukrainalaista kirjallisuutta olen lukenut, olen pitänyt kaikesta. Toisaalta olen huomannut Ukrainan sodan vaikuttavan siihen, että vähän kaikkea sieltä tulevaa kulttuuria kuluttaa nyt sodan näkökulmasta. Se on toki ymmärrettävää, mutta ei välttämättä itse taiteen kannalta paras asia.
VastaaPoistaVallitsevan maailmantilanteen vuoksi olin erityisen iloinen siitä, että tässä kuvataan tavallista elämää viehättävällä tavalla. Jotenkin sitä kaipaa usein lempeää luettavaa.
Poista