Eevert istuutui ruokapöytään ja katsoi äitiään odottavasti kulmiensa alta. Viimeistään siitä katseesta Olga oli aina ennen ymmärtänyt pojan kaipaavan kuuntelijaa. Mutta nyt Olga ei huomannut lastaan lainkaan. Silloin kun hänen katseensa ei ollut kiisselissä, vilkuili hän tyytyväisenä heijastustaan kattilankannesta.
Kymmenvuotiaan Eevertin kesästä muodostuu varsin erikoinen. Ensinnäkin hänelle selviää, että hänelläkin on isä. Isä on aikoinaan jättänyt jälkeensä vain lentäjänlakkinsa, ja se on ainoa johtolanka isän löytämiseen. Eevert päättääkin laatia kesää varteen kolmen tehtävän listan: hänen täytyy paitsi löytää isä, opetella lentämään ja pelastaa kaupunki – viimeinen kohta tosin on siinä mielessä hankala, että kaupungissa ei varsinaisesti ole pelastettavaa.
Vaan pian tilanne muuttuu. Eevertin kotikaupunkiin muuttaa lumoava Buberin perhe, joka kietoo kaikki tähtipölyyn. Sen seurauksena tuntuu, että erityisesti aikuiset muuttuvat kummallisiksi. Heitä kiinnostaa vain tähtipuuteri ja se, mitä Buberit käskevät tekemään. Eevert näkee ja tuntee, että asiat ovat pahasti vinossa, jaa hän päättää ryhtyä toimiin kaupungin ja kaupunkilaisten pelastamiseksi.
Luimme Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita -kirjaa yhdessä kolmasluokkalaisen kanssa. Hän piti kertomuksesta paljon. Jännitystä oli kuulemma riittävästi ja oli kiinnostavaa tietää, oppiiko Eevert lentämään ja löytääkö hän isänsä. Lapsi moitti hieman kirjan pituutta, tiivistämisen varaa olisi hänen mielestään ollut, mutta toisaalta hän piti paljon kertomuksen fantasiaelementeistä. Esimerkiksi myrskyn sulkeminen pulloon mietitytti häntä paljon. Sari Airolan kuvituksesta kolmasluokkalainen piti myös, joskin hän olisi toivonut kuvien olevan värillisiä.
Minä puolestani pidin siitä, miten monikerroksinen kertomus on. Teos rikkoo vivahteikkaasti stereotypioita ja tuo koskettavasti esille sitä, miten vaikea lapsen on ymmärtää aikuisen muuttumista oudoksi ja välinpitämättömäksi – rinnastuksia löytyy todellisesta maailmasta runsaasti.
Kertojana tarinassa toimii toivari, jonka tehtävänä on huolehtia asiakkaidensa toiveiden täyttymisestä. Idea on ihastuttava, sillä se tuo hyvin esille sen, miten toiveet voivat vaikuttaa ongelmallisilta mutta miten niitä ei parane mennä sorkkimaan. Lapsen näkökulmasta kertoja jäi kuitenkin hieman irralliseksi.
Ihastelin myös ilmeikästä ja monipuolista kieltä. Aivan aina ilmaukset eivät avautuneet lukukaverilleni, mutta niitä olikin hyvä pysähtyä yhdessä pohtimaan. Sanavarasto taisi taas kasvaa mukavasti.
Muualla: Lue meille äitikulta ja Siniset helmet
Kuulostaapa tosi hyvältä lastekirjalta! Tuntuu että tuota stereotyyppien rikkomista tehdään nykyään paljon enemmän kuin omassa lapsuudessani 90-luvulla.
VastaaPoistaSe, ettei nojata vakiintuneisiin stereotypioihin, on minusta todella tervetullutta. Erityisen mukavaa on, jos vakiintuneita ajatuksia rikotaan alleviivaamatta. Tässä se on luonteva osa kertomusta.
Poista