Siirry pääsisältöön

Susanna Hast: Ruumis/huoneet

Tehtäväni on lähestulkoon mahdoton, mutta ei aivan. Olen vielä elossa. Ruumiissani on todisteita tai ainakin niiden rippeitä. Muistini reunoilla ovat jäljet, joita ryhdyn seuraamaan. Todisteita voidaan pitää saastuneina ja todistajaa epäuskottavana – ja rikokset ovat tietenkin vanhentuneet – mutta minun täytyy silti selvittää tämä. Minun täytyy ennen kaikkea selvittää se, miten kirjoitan menneen niin että palautan ihmisyyteni. 

Susanna Hast: Ruumis/huoneet
S&S 2022
268 sivua
äänikirjan lukija Susanna Hast
kesto 8 t 8 min

Susanna Hastin omakohtaisesta esikoisromaanista Ruumis/huoneet on puhuttu tänä syksynä paljon, ja kirjailija voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Erinomaista, näin sen on täytynyt mennäkin.

Ruumis/huoneet on nimittäin järisyttävä, hieno ja vaikuttava. Kirjailija tarkastelee siinä paitsi lapsuudessaan kokemaansa seksuaalista väkivaltaa myös väkivaltaa yleisemmin suhteessa vallitsevaan kulttuuriin.

Tärkeää teoksessa on myös muistaminen. Romaanin minä haluaa muistaa, vaikka muisti yrittää suojella häntä menneisyydessä tapahtuneelta pahalta. Mutta on tärkeää muistaa ja siten tunnistaa tapahtunut.

Lukiessa tuntee väistämättä ajoittain vihaa, voimattomuutta ja väsymystä: miksi maailma ei voi olla parempi? Muun muassa näyttämänsä maailmankuvan vuoksi Susanna Hastin romaani on äärimmäisen tärkeä. Sen toivoisi päätyvän mahdollisimman monen luettavaksi tai kuunneltavaksi.

Sen lisäksi, että teos on sisällöltään painava, raastavakin, se on myös todella hyvin kirjoitettu. Haluaisin pysähtyä tämän tästä alleviivaamaan, tunnustelemaan vahvaa kieltä. Äänikirjan kuuntelun lisäksi haluan kokea teoksen myös painettuna kirjana.

Ruumis/huoneet vetää monella tapaa sanattomaksi. Siksi tyydyn vain toivomaan, että kirjaa luetaan ja luetaan. Se ansaitsee tulla yhä uudelleen löydetyksi.

Helmet 2022: 45. Palkittu esikoisteos.

Kommentit

  1. Minutkin tämä kirja jätti sanattomaksi. Erittäin tärkeä aihepiiri.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, ei vain tärkeä aihe vaan kieli itsessään tekee vaikutuksen! Tämä kirja tulee olemaan korkealla kun rankkaan vuoden kohokohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ilmauksissa on sellaista voimaa, että tekee mieli vähän väliä pysähtyä niiden äärelle.

      Poista
  3. Mitä enemmän tästä kirjasta lukenu blogeista, sitä enemmän haluan lukea tän.

    VastaaPoista
  4. Tuntuu siltä, että tämä on pakko ottaa kuunteluun ennen pitkää. Mietin vaan miten on käsitelty, onko ahdistavia yksityiskohtia jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua myös mietitytti, rohkenenko tarttua tähän. Liikaa yksityiskohtiin ei mennä ja lukijalle tarjotaan tilaa hengittää. Ei siis ole minusta liian ahdistava.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat