Kevon kanjoni levittäytyi heidän eteensä kuin puiden täyttämä Atlantti, varvikkomerta syvempänä ja villimpänä. Kivireunat kohosivat rotkon sivuilla jylhinä, Kevojoki kiemurteli syvyyksissä hopeanhohtoisena nauhana. Putous oli lähellä, mutta sen vaimeaan kohinaan sekoittui myös yltyvä tuuli, jonka voimasta vihreänkirjava latvusto aaltoili ja eli. Piekana liisi laakson yllä, sukelsi välillä puiden joukkoon ja nousi jälleen ulos saaliinsa kanssa. Lintu oli isokokoinen, varmaan naaras. Aamu toivoi, että olisi sittenkin ottanut kameran mukaan.
Aamu Niemelä ja Kiira Roslund lähtevät syysvaellukselle Lappiin. Reittinsä varrella he törmäävät epämääräiseen polttariporukkaan ja pian he huomaavat, että joku seuraa heitä. Tunnelma tiivistyy, eivätkä naiset saavu määränpäähänsä ennalta ilmoitettuun aikaan mennessä.
Kun parivaljakkoon ei saada yhteyttä, huolestuu Kiiran vaikutusvaltainen suku oitis. Sukulaisia pyyhältää Utsjoelle sankoin joukoin selvittämään, mitä Kiiralle on tapahtunut. Selväpäisimpien joukkoon lukeutuu juristi Cecilia, Kiiran serkku, joka ottaakin pian ohjia käsiinsä ja ryhtyy yhteistyöhön poliisin kanssa.
Kertomus sijoittuu muutaman päivän ajalle. Vuoroin ollaan jo siinä hetkessä, kun vaeltajien etsinnät ovat käynnistyneet, vuoroin seurataan muutama päivä aiemmin Aamun ja Kiiran vaellusta. Tunnelma tiivistyy hetki hetkeltä, ja Roslundien suvun salaisuudet alkavat vähitellen valjeta.
Pidin Ilona Tuomisen esikoisteoksesta Ja jollen sinua saa erityisesti siksi, koska se veti niin tehokkaasti mukaansa. Tämä toisinkoinen vetää mukaansa vielä tehokkaammin, rohkenen väittää. Imu säilyy hyvin loppuun saakka, ja kertomukseen sisältyy sellaisia käänteitä, että mielenkiinto vain kasvaa loppua kohden.
Huutoon vastaa kaiku vain sijoittuu Lapin tunturimaisemiin, ja myös miljöön valintaa voi pitää onnistuneena. Erämaa ja kasvava jännite tukevat mainiosti toisiaan, ja dekkarin loppu tuli luettua viimein paljon ennakoimaani reippaammalla tahdilla.
Ilona Tuomisen teos sopii siis mainiosti jännityksen ystäville. Välttämättä en kuitenkaan suosittele sitä, jos Lapin vaellus on suunnitteilla aivan kohtapuoliin. Ainakaan minun hermoillani ei Lapissa retkeiltäisi, jos dekkarin tapahtumat olisivat kovin tuoreina mielessä!
Minäkin pidin esikoisesta, tulee varmaan luettua tämäkin. :)
VastaaPoistaKiva sitten ehkä kuulla, mitä tästä pidät. :)
PoistaMinustakin tässä trillerissä oli huikea hyvä imu, joka parani vain loppua kohden. Eka trilleri on vielä lukematta, mutta lukulistalla on, samoin seuraavat Tuomisen trillerit.
VastaaPoistaIlokseni huomasin, että Ilona Tuomiselta tulee uusi teos jo ensi keväänä, mutta se ei ole trilleri. Lukulistalleni menee joka tapauksessa.
Poista