Siirry pääsisältöön

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

 Susi numero kuusi, emosusi, katselee minua metallihäkistään. Sen turkki on valkea kuin talvinen taivas. Naaras ei ole koskaan aiemmin tiennyt, miltä teräs tuntuu anturan alla. Ottaisin sen tiedon sudelta pois, jos voisin, sillä tuntemus on kylmäävä. Vaisto kehottaa minua rauhoittelemaan eläintä hiljaisin sanoin tai lempeästi koskettamalla, mutta minun läsnäoloni sitä kaikkein eniten pelottaa, joten jätän sen rauhaan.

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia
WSOY 2022
alkuteos Once There Were Wolves 2021
suomentanut Saara Pääkkönen
358 sivua

Pidin kovasti Charlotte McConaghyn romaanista Viimeinen muuttolintu (WSOY 2021), joten kiinnostuin kirjailijan uutuusteoksesta heti, kun siitä kuulin. Kun romaani vielä osui silmiini kirjaston uutuushyllyssä, poimin sen epäröimättä mukaani.

Viimeinen muuttolintu käsitteli ilmastonmuutoksen tematiikkaa lapintiirojen kautta. Nyt ollaan jälleen ympäristön muuttumisen äärellä, mutta tällä kertaa mukana ovat sudet. Samaan tapaan kuin aiemmassa teoksessa, nytkin päähenkilö on kovia kokenut nainen, jota varjostavat menneisyyden kovat kokemukset. Tuttuja elementtejä McConaghyn teoksista siis löytyy.

Täällä oli susia -romaanin päähenkilö ja minäkertoja on Inti Flynn. Intillä on erikoinen neurologinen ominaisuus: peilikosketussynestesia. Se aiheuttaa monissa tilanteissa vaikeuksia, sillä hän kokee kipua jopa silloin, kun hän pelkästään näkee väkivaltaa. Ja väkivallalta hän ei ole elämässään säästynyt.

Inti matkustaa Skotlantiin erikoisen seurueen kanssa. Mukana ovat puhumattomaksi ajautunut kaksossisko Aggie, muutama työkaveri ja joukko susia. Kollegoidensa kanssa Inti haluaa vapauttaa sudet alueelle, mistä ne ovat kadonneet aikoja sitten.

Intin aikeita ei katsota hyvällä, ja hän joutuukin ennen pitkää kahnauksiin paikallisten kanssa. Maanviljelijät pelkäävät susien hyökkäävän heidän elinkeinonsa kimppuun ja pelko valtaa lähiseudun. Kun yksi maanviljelijä katoaa, kohdistuvat syyttävät katseet Intiin ja susiin. Intin tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että sudet pysyvät elossa ja löytävät paikkansa uudelta kotiseudulta.

Täällä oli susia on selvästi sukua kirjailijan edelliselle suomennetulle romaanille. Kieli on kaunista, paikoin pakahduttavaa, ja Skotlannin maisemat susineen piirtyvät hienosti näkyviin. On hienoa ja tärkeää, että ekosysteemin muuttumista ja ympäristönsuojelua käsitellään kaunokirjallisin keinoin. Tällaiset romaanit saattavat saada lukijat katsomaan lähiympäristöään uusin silmin, ja se on tärkeää.

Minun makuuni romaanissa on kuitenkin hieman liikaa draamaa. Loppujen lopuksi sudet tuntuvat jäävän sivuun, kun keskiöön asettuu Intin vaikea elämäntilanne ja kun väkivalta ei edelleenkään olekaan taakse jäänyttä. En ollut varautunut kertomuksen raakuuteen, ja se hätkähdytti.

Toisaalta romaanissa on myös kauneutta ja toivoa. Onneksi niin.

Helmet 2022 -lukuhaaste: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.

Kommentit

  1. Tämä kirja kuulostaa aika kiinnostavalta, hurjasta draamasta huolimatta. :D McConaghylta en ole lukenut vielä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin ekasta suomennoksesta tätä enemmän. Mutta kyllä tällekin kantaa mahdollisuus antaa, jos yhtään kiinnostaa. :)

      Poista
  2. Huippuhyvä draamakirja. Bloggaus tulossa joulukuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa päästä sitten lukemaan ajatuksiasi tästä!

      Poista
  3. Tässä oli hurjan paljon kiinnostavia yksityiskohtia, sudet, Intin peilikosketussynestesia, kaksosten keskenäinen vuorovaikutus ja yhteys, Skotlanti... Tykkäsin kovasti, pitänee lukea myös Viimeinen muuttolintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kiinnostavia yksityiskohtia tästä tosiaan löytyy, makuuni vähän liikaakin. Minä pidin Viimeisestä muuttolinnusta todella paljon!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok