Siirry pääsisältöön

Heli Koskinen: Zeta. Uskallatko pelata?

Zeta ei ymmärtänyt, mikä ihmeen Peto. Mutta samalla mielessä välähti taas vanhat tarinat pedosta, joka vie lapsia, jos pelaa liikaa. Oliko se sittenkin totta? Zeta pudisti ajatuksen päästään, se oli lastensatu. Hän katseli ympärilleen. Jasse ja Ramses vaikuttivat ihan normaaleilta, mutta samaa ei voinut sanoa paikasta, jossa hän oli.

Heli Koskinen: Zeta. Uskallatko pelata?
kuvitus Mari Luoma
Kustannus-Mäkelä 2022
132 sivua

Heli Koskisen esikoiskirja Zeta. Uskallatko pelata? kertoo pelaamisesta. Näkökulma on Zetan, joka on täysin koukuttunut pelaamiseen. Zeta sulkeutuu huoneeseensa ja on Warriors of Molehill -pelin lumoissa niin, ettei ehdi enää edes kouluun.

Zetan vanhemmat saavat tarpeekseen ja lähettävät lapsensa peliriippuvaisten hoitolaitokseen, Petoon. Warriors of Molehill jää taakse, ja Zetaa huolettaakin suuresti se, että hän ei voi suojella kärkipaikkaansa pelin pistetaulukossa. Toisaalta hän saa yllättyä, sillä Pedossa hän saa pelata entistä koukuttavampaa peliä ja vastata kummallisiin kysymyksiin. Mitä oikein on meneillään?

Zeta. Uskallatko pelata? oli meillä iltalukemisena kolmasluokkalaisen kanssa, ja kertomus oli sekä lapselle että äidille mieleinen. Lapsen kanssa käytiin seuraavanlaista keskustelua:

Lapsi: ”Annan tälle kolme tähteä.”

Äiti: ”Ai. Miksei enempää?”

Lapsi: ”No höh. Koska enempää ei ole. Kolme on maksimi.”

Äiti: ”Ahaa! No mikä tässä oli sinusta hyvää?”

Lapsi: ”Ihan kaikki. Se tarina oli jännittävä ja oli kivaa kun se kertoi pelaamisesta.”

Heli Koskisen esikoisteoksessa on tosiaan jännittävä ja sopivasti vetävä juoni. Kertomuksessa on hienoa se, että se ei päädy aikuisen roolista kritisoimaan pelaamista sormi ojossa vaan muistuttaa, että pelaamisellakin on puolensa ja että sekin voi kehittää – suorastaan vaatia – tärkeitä sosiaalisia taitoja. Kiintoisa lisä on muistutus siitä, miten peliteollisuudella on omat tavoitteensa, kun lapsille luodaan uutta tekemistä. Mari Luoman ilmeikäs kuvitus sopii kokonaisuuteen erinomaisesti.

Zetan tarina on kerta kaikkiaan mainio, ja suosittelemme sitä lapsen kanssa mieluusti muillekin lukijoille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii