Siirry pääsisältöön

Heli Koskinen: Zeta. Uskallatko pelata?

Zeta ei ymmärtänyt, mikä ihmeen Peto. Mutta samalla mielessä välähti taas vanhat tarinat pedosta, joka vie lapsia, jos pelaa liikaa. Oliko se sittenkin totta? Zeta pudisti ajatuksen päästään, se oli lastensatu. Hän katseli ympärilleen. Jasse ja Ramses vaikuttivat ihan normaaleilta, mutta samaa ei voinut sanoa paikasta, jossa hän oli.

Heli Koskinen: Zeta. Uskallatko pelata?
kuvitus Mari Luoma
Kustannus-Mäkelä 2022
132 sivua

Heli Koskisen esikoiskirja Zeta. Uskallatko pelata? kertoo pelaamisesta. Näkökulma on Zetan, joka on täysin koukuttunut pelaamiseen. Zeta sulkeutuu huoneeseensa ja on Warriors of Molehill -pelin lumoissa niin, ettei ehdi enää edes kouluun.

Zetan vanhemmat saavat tarpeekseen ja lähettävät lapsensa peliriippuvaisten hoitolaitokseen, Petoon. Warriors of Molehill jää taakse, ja Zetaa huolettaakin suuresti se, että hän ei voi suojella kärkipaikkaansa pelin pistetaulukossa. Toisaalta hän saa yllättyä, sillä Pedossa hän saa pelata entistä koukuttavampaa peliä ja vastata kummallisiin kysymyksiin. Mitä oikein on meneillään?

Zeta. Uskallatko pelata? oli meillä iltalukemisena kolmasluokkalaisen kanssa, ja kertomus oli sekä lapselle että äidille mieleinen. Lapsen kanssa käytiin seuraavanlaista keskustelua:

Lapsi: ”Annan tälle kolme tähteä.”

Äiti: ”Ai. Miksei enempää?”

Lapsi: ”No höh. Koska enempää ei ole. Kolme on maksimi.”

Äiti: ”Ahaa! No mikä tässä oli sinusta hyvää?”

Lapsi: ”Ihan kaikki. Se tarina oli jännittävä ja oli kivaa kun se kertoi pelaamisesta.”

Heli Koskisen esikoisteoksessa on tosiaan jännittävä ja sopivasti vetävä juoni. Kertomuksessa on hienoa se, että se ei päädy aikuisen roolista kritisoimaan pelaamista sormi ojossa vaan muistuttaa, että pelaamisellakin on puolensa ja että sekin voi kehittää – suorastaan vaatia – tärkeitä sosiaalisia taitoja. Kiintoisa lisä on muistutus siitä, miten peliteollisuudella on omat tavoitteensa, kun lapsille luodaan uutta tekemistä. Mari Luoman ilmeikäs kuvitus sopii kokonaisuuteen erinomaisesti.

Zetan tarina on kerta kaikkiaan mainio, ja suosittelemme sitä lapsen kanssa mieluusti muillekin lukijoille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...