Siirry pääsisältöön

Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin

En tiedä, mitä muuta sanoa. Olen tottunut lohduttamaan häntä, halaamaan ja silittämään selkää ja sanomaan, että ei mitään hätää, houkuttelemaan hänet joskus baariin ja tarjoamaan viiniä, jotta hän saisi muuta ajateltavaa, nautitaan nyt siitä, että voit juoda viiniä, Marthe, ja sekä Kristoffer että äiti kehuvat, miten hyvä olen kohentamaan Marthen mielialaa, hyvä huolehtimaan hänestä. Mutta että tämä.

Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin
Gummerus 2022
norjankielinen alkuteos Voksne mennesker 2019
suomentanut Aino Ahonen
kannen kuvitus Malte Müller
kannen suunnittelu Exil Design
144 sivua

Marie Aubertin romaanissa Mikään ei voisi olla paremmin minäkertoja Ida matkaa suvun mökille. Sinne ovat kokoontumassa Idan äiti puolisonsa kanssa sekä pikkusisko Marthe. Marthen mukana ovat puoliso Kristoffer ja tämän tytär.

Idalla on perheelle tärkeää kerrottavaa. Käy kuitenkin niin, että Marthe ehtii omine uutisineen ensin. Seuraa jossain määrin kaoottinen viikonvaihde, jonka tapahtumat enteilevät katastrofia.

Mikään ei voisi olla paremmin on hyvin vetävä romaani, jossa tilanteita kuvataan paljolti tekojen ja dialogin kautta. Lukijalle jää tilaa tehdä omia tulkintoja siitä, mitä Idan ja hänen läheistensä mielessä liikkuu.

Romaanin kerronta on niukkaa mutta silti teos on samaan aikaan jollain tapaa sopivalla tapaa runsas. Se herättää ajatuksia erityisesti sisarussuhteen kuvauksellaan. Viehätyn kerronnan tavasta: se on pakotonta ja sujuvasti etenevää.

Ida ei ole henkilönä erityisen miellyttävä mutta silti hänessä on jotain vetoavaa. Tuntuu, että mökkimiljöössä hän omaksuu sisarensa kanssa lapsuudesta tutut roolit – ei voi olla miettimättä, minkälainen Ida olisi, jos häntä kuvattaisiin vaikkapa työssään menestyneenä arkkitehtinä.

Aubertin romaani on oikein toimiva kokonaisuus ja tarjoaa mainion lukukokemuksen! Käännös tuntuu oikein onnistuneelta, vaikkakin kirjan nimen suomennos jäi hieman mietityttämään: en aivan osaa yhdistää sitä romaanin sisältöön.

Muualla: Kirsin Book Club, Helmi Kekkonen ja Mitä luimme kerran.

Kommentit

  1. Aihepiirin huomioon ottaen lempeällä kädellä kirjoitettu aihe tervetulleella mustalla huumorilla höystettynä jättää ilmaan kysymyksen miksi se on niin vaikeaa ja onnistuisimmeko joskus edes ajattelemaan, ettei juuri nyt mikään voisi olla paremmin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin – tuota ajatusta olisi kyllä hyvä pysähtyä aina silloin tällöin miettimään. Liian usein taitaa käydä niin, että vasta myöhemmin ymmärtää, miten hyvin asiat olivatkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii