Sammalmaailmassa ei näkynyt minkäänlaista liikettä. Hän tiiraili sitä niin läheltä, että haistoi sen kostean, täyteläisen, ikiaikaisen tuoksun. Hän painoi sen tiheää pikkuruista puustoa hellästi kädellään. Se painui kasaan hänen kämmenensä alla ja ponnahti sitten valittamatta takaisin muotoonsa. Sen reaktiossa hänen kosketukseensa oli jotain hämmentävää. Sammal tuntui lämpimältä ja huokoiselta, monta astetta lämpimämmältä kuin ilma, ja paljon kosteammalta kuin hän oli odottanut, aivan kuin sillä olisi ollut oma ilmastonsa. Alma pani suurennuslasin silmälleen, katsoi uudestaan.
Elizabeth Gilbertin Tämä kokonainen maailmani on muhkea romaani Alma Whittakerista, joka syntyy 1800-luvulla hollantilaistaustaiseen perheeseen. Perheen komea koti Philadelphiassa tarjoaa Almalle ja myöhemmin hänen kasvattisisarelleen suojaisan kodin, josta ei puutu aineellista hyvinvointia. Tarjolla on myös mahdollisuuksia kartuttaa henkistä pääomaa, sillä isänsä vanavedessä Alma päätyy tutkimaan kasveja. Luonnontieteet vievät hänet mukanaan maailmaan, joka on kovin miehinen ja jossa naisen tehtävä on usein jäädä sivuun.
Alma ei ole erityisen kaunis, joten avioliittomarkkinoilla hän ei ole kärkijoukossa. Ylipäätään perinteinen naisen rooli tuntuu olevan hänestä melko kaukana, kun hän haluaa tutkia ja perehtyä kasveihin. Erityisesti Almaa kiinnostavat sammalet sekä Darwinin teoria luonnonvalinnasta. Hän ymmärtää tieteen ja tiedon merkityksen osana kehittyvää maailmaa.
–– sillä tieto on arvokkainta, mitä on.
Tämä kokonainen maailma on kiehtova kertomus Alman kasvusta muuttuvassa yhteiskunnassa ja se vie Yhdysvalloista niin Tahitille kuin Eurooppaan. 1800-luku muodostaa oivallisen ympäristön teokselle, joka tarkastelee sekä järkeä ja tunnetta että seksuaalisuutta onnistuneesti suhteessa romaanin aikaan.
Elizabeth Gilbertin teos on täynnä elämää: itse asiassa se on niin elävä, että voisi kuvitella sen kertovan todellisista henkilöistä ja tapahtumista. Kronologinen kerronta piirtää hyvin esiin päähenkilön elämänkaaren ja nostaa sopivasti esiin muita henkilöitä, jotka vaikuttavat Alman tekemisiin ja valintoihin.
Aineksia romaanissa riittää niin, että ajoittain olin jo väsyä. Silti en oikein osaa sanoa, mitä olisi pitänyt jättää pois – yksityiskohtineen ja erityisesti luontokuvauksineen romaani tarjoaa mielikuvitusta hivelevän aikamatkan 1800-luvulle.
Anna Alangon esikoisromaani Ensimmäinen kesäpäivä tuo nykyaikaan ja keskelle parisuhdetta, jossa ei leijailla keskellä vaaleanpunaista unelmaa. Minäkertojalla on puolisonsa kanssa yhteinen lapsi ja toinen haaveissa. Puoliso luuhaa yökaudet ties missä eikä puhu, ja viimein käy ilmi, että miehen opiskelukaveri on enemmän kuin opiskelukaveri.
Samaan aikaan pitäisi kasvattaa lasta, miettiä asumiskuvioita ja yrittää saada lääketieteen avulla toinen lapsi. Ei ole helppoa.
On toukokuinen helleaalto. Minä, puolisoni ja lapsi lähdemme uimarannalle. Voisi olla idyllistä mutta ei oikeastaan ole. Puolisoni on edellisenä iltana ollut aamuyöhön saakka ulkona. Hän on vähäpuheinen, kuten hän usein on. Sen minkä hän puhuu, hän puhuu keskusteluista, joita on illan aikana käynyt entisen kumppaninsa kanssa.
Ensimmäinen kesäpäivä on minusta virkistävä romaani siitä, mitä muuta parisuhde voi olla kuin perinteitä vaalivaa ydinperhekuviota. Romaanissa päädytään neuvottelemaan siitä, mitä osapuolet voivat tehdä, eikä kivuliailta hetkeltä vältytä. Arjen kuvaus osoittaa hienosti, että näinkin voi elää ja olla – ja todennäköisesti eletään ja ollaan – eikä siinä ole lopulta kauheasti kummasteltavaa, vaikka oudolta saattaa aluksi tuntuakin.
Pidän Ensimmäisen kesäpäivän lakonisesta otteesta. Romaanissa tapahtuu lopulta monenlaista ja tunteet myllertävät, mutta kokonaisuudesta ei rakennu valtaisaa tunteiden vuoristorataa – paitsi lukijan tunteet voivat kuohahdella, kun henkilöiden jahkaaminen hermostuttaa. Joka tapauksessa valittu tyyli sopii teokseen oikein hyvin, samoin se, että henkilöillä ei ole nimiä. Lukijana tulee ajatelleeksi, että olipa suhdemuoto mikä tahansa, ovat monenlaiset tunteet läsnä, ja niitä on tärkeää tunnistaa ja tutkiskella.
Tuo sammalkirja kuulostaa kyllä tosi mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaSitä se on! :)
Poista