Siirry pääsisältöön

Mari Kurkiniitty: Kamalan ihana elämä maalla

Nousemme eräänä sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan remontoimaan päätaloa. Meillä on tiukka aikataulu, sillä haluamme muuttaa talveksi sisälle. Joka paikkaa kolottaa, sillä olemme kantaneet hirsiä ja yläkerran kylmän vintin lattialautoja ulos talosta koko edellisen päivän.

Mari Kurkiniitty: Kamalan ihana elämä maalla
nemo 2022
kansi Mari Kurkiniitty / Mainostoimisto Muikku
229 sivua

Mari Kurkiniityn omakohtainen teos Kamala ihana elämä maalla kertoo siitä, miten kirjoittaja lähti puolisonsa kanssa toteuttamaan unelmaansa. Satavuotias kuusiaidan somistama hirsirunkoinen talo on unelmien täyttymys, vaikka remontoitavaa tilalla riittää. Kurkiniitty uskoo puolisonsa kanssa kuitenkin selviytyvänsä työtaakasta, onhan pariskunnalla jo ennestäänkin kokemusta kotien remontoinnista.

Tila yllättää kuitenkin työläydellään. Aikaa kuluu ja pari ajautuu erilleen. Mari Kurkiniitty päätyy jäämään tilalle yksin, ja työmäärä tuntuu entistä isommalta varsinkin, kun ilo elämästä tuntuu kadonneen.

Kamalan ihana elämä maalla kuvaa todentuntuisesti sitä, mitä on elää maalla ja tavoitella omia unelmia. Elämä ei todellakaan ole aina helppoa, mutta toivoa löytyy aina jostain. Hyvät ja kauniit hetket kannattelevat silloinkin, kun hiiret mellastavat talossa ja remontin käänteet yllättävät ikävästi.

On kirkas pakkasyö. Ilta tummenee, eikä pihalla ole toimivaa ulkovaloa. Tähtitaivaan ihailu kaupungin valojen ulottumattomissa on huikea kokemus. Näky taivaalle, tähtien loisteeseen ja avaruuteen salpaa henkeä. Tunnen olevani oikeassa paikassa.

Mari Kurkiniityn esikoisteos on huumoria viljelevä kertomus siitä, miten monenlaisia kommelluksia muutto maalle voi tarjota. Hieman jään kaipaamaan hiotumpaa kieltä ja enemmän syventymistä joihinkin kohtiin – nyt tuntuu että aika reippaalla tahdilla edetään asiasta toiseen. Toisaalta reipasotteisuus sopii hyvin kirjan henkeen.

Kamalan ihana elämä maalla muistuttaa sekä maalla asumisen eri puolista että siitä, että unelmia kannattaa tavoitella. Vaikka elämä ei lopulta etenisikään aivan suunnitellulla tavalla, voi aarteita löytää kuitenkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...