Nousemme eräänä sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan remontoimaan päätaloa. Meillä on tiukka aikataulu, sillä haluamme muuttaa talveksi sisälle. Joka paikkaa kolottaa, sillä olemme kantaneet hirsiä ja yläkerran kylmän vintin lattialautoja ulos talosta koko edellisen päivän.
Mari Kurkiniityn omakohtainen teos Kamala ihana elämä maalla kertoo siitä, miten kirjoittaja lähti puolisonsa kanssa toteuttamaan unelmaansa. Satavuotias kuusiaidan somistama hirsirunkoinen talo on unelmien täyttymys, vaikka remontoitavaa tilalla riittää. Kurkiniitty uskoo puolisonsa kanssa kuitenkin selviytyvänsä työtaakasta, onhan pariskunnalla jo ennestäänkin kokemusta kotien remontoinnista.
Tila yllättää kuitenkin työläydellään. Aikaa kuluu ja pari ajautuu erilleen. Mari Kurkiniitty päätyy jäämään tilalle yksin, ja työmäärä tuntuu entistä isommalta varsinkin, kun ilo elämästä tuntuu kadonneen.
Kamalan ihana elämä maalla kuvaa todentuntuisesti sitä, mitä on elää maalla ja tavoitella omia unelmia. Elämä ei todellakaan ole aina helppoa, mutta toivoa löytyy aina jostain. Hyvät ja kauniit hetket kannattelevat silloinkin, kun hiiret mellastavat talossa ja remontin käänteet yllättävät ikävästi.
On kirkas pakkasyö. Ilta tummenee, eikä pihalla ole toimivaa ulkovaloa. Tähtitaivaan ihailu kaupungin valojen ulottumattomissa on huikea kokemus. Näky taivaalle, tähtien loisteeseen ja avaruuteen salpaa henkeä. Tunnen olevani oikeassa paikassa.
Mari Kurkiniityn esikoisteos on huumoria viljelevä kertomus siitä, miten monenlaisia kommelluksia muutto maalle voi tarjota. Hieman jään kaipaamaan hiotumpaa kieltä ja enemmän syventymistä joihinkin kohtiin – nyt tuntuu että aika reippaalla tahdilla edetään asiasta toiseen. Toisaalta reipasotteisuus sopii hyvin kirjan henkeen.
Kamalan ihana elämä maalla muistuttaa sekä maalla asumisen eri puolista että siitä, että unelmia kannattaa tavoitella. Vaikka elämä ei lopulta etenisikään aivan suunnitellulla tavalla, voi aarteita löytää kuitenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!