Korissa istui pieni tyttö kasvot veristen täplien peitossa silmät kauhusta suurina. Tyttö hengitti tiheästi. Matilda nosti hänet syliinsä, puristi itseään vasten ja hoki jotain, mitä muut eivät ymmärtäneet. Matilda keinutti tyttöä, jonka kasvot olivat ilmeettömät ja keho jäykkä kuin posliininukella. Tyttö oli täysin vahingoittumaton. Veri hänen kasvoillaan ei ollut hänen omaansa.
Lumihauta jatkaa Metso & Vauramo -sarjaa, jonka pääosissa ovat rikostutkijat Matilda Metso ja Elmo Vauramo. Vaitelias Matilda ja hieman puheliaampi Elmo ovat mainio parivaljakko. Kiintoisaa on, että tässä dekkarissa he eivät itse asiassa ole kovin paljon samassa tilassa tai edes samalla paikkakunnalla.
Käy nimittäin niin, että jyväskyläläisestä kerrostaloasunnosta löytyy surmattuna viisihenkinen perhe. Kummallisen tilanteesta tekee se, että perheen pieni tytär joutuu vahingoittumattomana pyykkikorista. Tilanteessa on hämmentävän paljon samaa kuin Matildan menneisyyden tragediassa. Nainen päätyy sairauslomalle ja lähtemään Jyväskylästä kotiseudulleen pohjoiseen: Angelin kylässä on mahdollisuus toipua ja kerätä voimia.
Nykyhetken lisäksi Lumihauta vie 1970-luvulle pohjoiseen. Ebbá on raskaana, mutta tilanne ei ole helppo: tulokkaan isällä on toinen perhe ja Ebbá joutuu odottelemaan, milloin mies lopulta täyttää lupauksensa ja saapuu kokonaan rakastettunsa luokse. Aivan niin yksinkertaisesti eivät asiat kuitenkaan etene vaan Ebbá joutuu todella pelkäämään perheensä puolesta.
Sekä nykyaika että mennyt osoittavat, että elämä Angelissa ei olekaan niin rauhaisaa kuin voisi kuvitella. Matildan kaipaama rauha järkkyy, kun hän saa todeta menneisyydessään olevan jotain, mistä kukaan ei halua puhua. Matilda ei kuitenkaan halua antaa periksi, ja samalla Elmo yrittää selvittää etelämmässä, kuka on järkyttävän perhesurman takana. Syytettyjen penkille joutuu lopulta myös Matilda.
Asiat kietoutuvat lopulta toisiinsa. Lukijan Lumihauta pitää tehokkaasti otteessaan, sillä tapahtumien kulku tuntuu aivan välttämättömältä selvittää. Juoni on rakennettu todella taitavasti ja erityisesti pidän siitä, miten hienovaraisesti siihen kietoutuu yhteiskunnallista näkökulmaa muun muassa saamelaisten kohtelun suhteen.
Lumihauta on jäätävän hyvä dekkari. Kun moitin Metso & Vauramo -sarjan avausosaa Lasitarhaa hitaasta liikkeellelähdöstä, ei tässä sitä ongelmaa todellakaan ole. Kertomus vie heti alusta lähtien mukanaan niin, että kirjan laskeminen käsistä ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta lainkaan.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Lumihaudasta muualla: Kirja vieköön!
Minustakin Lasitarha lähti raivostuttavan hitaasti liikkeelle, mutta tämä kyllä imaisi heti mukaansa. Hämmästyttävän taitavasti Malmstedt nivoi yhteen Ebban ja muut tapahtumat. Annoin viisi tähteä, harvoin niin käy dekkarin ollessa kyseessä.
VastaaPoistaIhastelen sitä, miten hienosti eri aikatasot lähtevät vetämään heti alusta mukaansa. Ebbán kohtalon seuraaminen oli suorastaan raastavaa.
Poista