Julialle on kirkkaat silmälasit mustine kehyksineen. Ne päässään hän näyttää vakavalta ja kypsältä, mutta ne riisuttuaan hän on tyttömäinen. Hänen kasvoistaan heijastuu sekä pidättyväisyys että hienostuneisuus. Hän työskenteli Nokialla insinöörinä ja menetti työnsä, kun Nokia sulki toimistonsa. Mutta silti: Connecting people. Totta kai, Nokia toi Julian Suomeen.
TaoLinin kolmas romaani Perhonen ja hyvä ihminen sijoittuu nykyaikaan. Se kertoo Seposta, Juliasta ja A Baosta, joiden tiet risteävät.
Julia on Kiinasta Suomeen asettunut insinööri, joka on eronnut tyttärensä isän kanssa jo aiemmin. Hän tapaa Sepon, hyvän ihmisen, mutta jokin hankaa vastaan: Julia haluaa muuta. Seppo on puolestaan ollut Juliasta kiinnostunut jo pitkään.
A Bao puolestaan on Uudessa-Seelannissa asuva sydämen terapeutti, jonka Julia on tavannut jo vuosia aiemmin. Kun Julia päätyy elämässään käännekohtaan, hän haluaa tavata A Baon. Mukanaan hän kantaa Uudessa-Seelannissa asuneen kiinalaisrunoilija Guchengin tunnettua säettä:
Pimeys antaa minulle mustat silmät mutta minä etsin niillä valoa.
A Baon tapaaminen herättää Juliassa paljon ajatuksia, ja kotiin palattuaan häntä alkaa vaivata Kiinasta adoptoidun tytön tarina. Julia tapasi Perhosen ja tämän adoptioäidin vuosia aiemmin, mutta sittemmin yhteys katkesi. Mitä Perhoselle mahtaa kuulua?
TaoLinin romaanissa on runsaasti kiinnostavia elementtejä. Se avaa kiehtovasti paitsi kulttuurien myös ihmisten kohtaamisia. Mitä vaatii, että näemme toisemme aidosti pysähtymättä pintatasoon? Romaanin äärellä tulee pohdittua myös ihmisten hyviä aikeita suhteessa todellisuuteen.
Romaanissa on filosofisia ulottuvuuksia melko paljon, mikä on minusta kiinnostavaa. Aina filosofisuus ei ihan avaudu, mutta samaa valittelee myös Julia – helpottavaa! Joissakin kohdin olisin toivonut pidempää pysähtymistä isompien teemojen äärelle.
TaoLin kuvaa todella kauniisti pieniä hetkiä ja luontoa. Ajoittain ilmaisu on kuitenkin kankeaa ja kieli hieman liian viimeistelemätöntä.
Kaiken kaikkiaan pidän romaanin levollisesta tunnelmasta. Pidän myös siitä, miten pakottomasti kulttuurit kohtaavat: eroja ei alleviivata tarpeettomasti vaan ne ovat osa tavallista elämää.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!