Siirry pääsisältöön

TaoLin: Perhonen ja hyvä ihminen

Julialle on kirkkaat silmälasit mustine kehyksineen. Ne päässään hän näyttää vakavalta ja kypsältä, mutta ne riisuttuaan hän on tyttömäinen. Hänen kasvoistaan heijastuu sekä pidättyväisyys että hienostuneisuus. Hän työskenteli Nokialla insinöörinä ja menetti työnsä, kun Nokia sulki toimistonsa. Mutta silti: Connecting people. Totta kai, Nokia toi Julian Suomeen. 

TaoLin: Perhonen ja hyvä ihminen
Enostone 2022
kansi Katri Niittykangas
231 sivua

TaoLinin kolmas romaani Perhonen ja hyvä ihminen sijoittuu nykyaikaan. Se kertoo Seposta, Juliasta ja A Baosta, joiden tiet risteävät. 

Julia on Kiinasta Suomeen asettunut insinööri, joka on eronnut tyttärensä isän kanssa jo aiemmin. Hän tapaa Sepon, hyvän ihmisen, mutta jokin hankaa vastaan: Julia haluaa muuta. Seppo on puolestaan ollut Juliasta kiinnostunut jo pitkään.

A Bao puolestaan on Uudessa-Seelannissa asuva sydämen terapeutti, jonka Julia on tavannut jo vuosia aiemmin. Kun Julia päätyy elämässään käännekohtaan, hän haluaa tavata A Baon. Mukanaan hän kantaa Uudessa-Seelannissa asuneen kiinalaisrunoilija Guchengin tunnettua säettä:

Pimeys antaa minulle mustat silmät mutta minä etsin niillä valoa.

A Baon tapaaminen herättää Juliassa paljon ajatuksia, ja kotiin palattuaan häntä alkaa vaivata Kiinasta adoptoidun tytön tarina. Julia tapasi Perhosen ja tämän adoptioäidin vuosia aiemmin, mutta sittemmin yhteys katkesi. Mitä Perhoselle mahtaa kuulua?

TaoLinin romaanissa on runsaasti kiinnostavia elementtejä. Se avaa kiehtovasti paitsi kulttuurien myös ihmisten kohtaamisia. Mitä vaatii, että näemme toisemme aidosti pysähtymättä pintatasoon? Romaanin äärellä tulee pohdittua myös ihmisten hyviä aikeita suhteessa todellisuuteen.

Romaanissa on filosofisia ulottuvuuksia melko paljon, mikä on minusta kiinnostavaa. Aina filosofisuus ei ihan avaudu, mutta samaa valittelee myös Julia – helpottavaa! Joissakin kohdin olisin toivonut pidempää pysähtymistä isompien teemojen äärelle.

TaoLin kuvaa todella kauniisti pieniä hetkiä ja luontoa. Ajoittain ilmaisu on kuitenkin kankeaa ja kieli hieman liian viimeistelemätöntä.

Kaiken kaikkiaan pidän romaanin levollisesta tunnelmasta. Pidän myös siitä, miten pakottomasti kulttuurit  kohtaavat: eroja ei alleviivata tarpeettomasti vaan ne ovat osa tavallista elämää.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat